Mökkitien varteen oli ilmestynyt kaunis kukkaketo. Se on samassa paikassa, joka keväällä oli täynnä leskenlehtiä. Hienoa, että luonto vaihtaa kukat, kun entiset ovat kuihtuneet. Uteliaana seuraan, millaiset kukat paikkaan seuraavaksi ilmestyy.
Mökin edustalle oli ilmestynyt pieni keto niittyhumalaa (Prunella vulgaris). Näitä on muuallakin pihalla ja hyvä pihakasvi se onkin, kestää tallausta ja leikkausta samoin kuin valkoapila, jota sitäkin löytyy pihalta. Lisäksi hyöteiset pitävät siitä.
Kukka on saanut nimensä siitä, että sen kuihtunut kukinto muistuttaa humalan kukintoja.
Oma pihani on pääasiassa luonnontilassa, paikoin piha on kuin viidakkoa, vain kulkuväyliä ja rakennusten edustoja niitän trimmerillä. Niitettävä alue kasvaa, kun luonnonkukat kuihtuvat ja siemenet ovat pudonneet maahan. Niittäessä on varottava sammakoita, sisiliskoja ja vaskitsoja. Ja ahomansikoita, niiden makua parempaa ei ole.
Luonnonkukat ovat kastelematta kestäneet jatkuvaa paahdetta ja kuumuutta ja ne kukkivat pidempään kuin kukkapenkkien kasvit. Koriste- ja hyötykasvit kärsivät jo kun sadetta ei ole saatu.
Kukista, jotka joutuisivat trimmerin murskaamiksi, saa hyviä kukkakimppuja.
Kaupungissa ihailin kadun varressa tuulessa heiluvaa kissankelloketoa. Omat kissankellon taimeni eivät kasva. Seuraavaksi ostan sen siemeniä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti