Lokakuussa

 Useampana päivänä on taivaalla näkynyt ja varsinkin kuulunut kymmenien hanhien auroja matkalla etelään. Sinne ne menevät koronarajoituksista välittämättä. Kylällä oli pelto täynnä valkoposkihanhia tankkaamassa. Viisi joutsenta hiukan syrjemmällä. Muitakin syksyn merkkejä on, mutta pakkasöitä ei ole ollut ja siksi kukinta pihalla jatkuu. Vierastalossa talvettamani daalia ei näyttänyt elonmerkkejä ja lähdin hakemaan uutta puutarhalta. Palasin sieltä joriinin kanssa. Tämän juurakon esiäidin on paikkakunnalle kuulemma tuonut joku ”evakkomummo”. Joriini onkin ilmeisesti daalian nimitys Itä-Suomessa. En huomannut kysyä, minkä värinen kukka on, arvailin, tuleeko punakeltaisista nupuista keltaisia vai punaisia kukkia. Hienon punaisia niistä tuli. 

Joriini on kukkinut pitkään ja se kukkii edelleen ruukussa kivellä portaiden vieressä. Kun olin sen hankkinut, minun piti heittää sen viime vuotisen daalian juurakko roskiin. Mutta siinä olikin pieniä kasvun alkuja. Daalia kasvoi huimaa vauhtia, mutta nuppuja siihen ei tullut. Katkoin jopa joitakin latvoja saadakseni sen kukkimaan. Vasta syyskuussa tulivat nuput. 

Olen jännityksellä seurannut nuppujen avautumista. Nyt lokakuussa daalia aloitti kukinnan. Luottopuutarhurini on lopettamassa puutarhan pidon ja kävin vielä ostoksilla. Joriineja olisin ostanut lisää, mutta hän suostui myymään minulle vain yhden. Muut on varattu. 

Isoille maksaruohoille olen nyt löytänyt hyvän kasvupaikan. Kasasin niille tiilillä paljon multaa rinteeseen. Lisää maksaruohoja on taas juurtumassa sisällä. 

’

Marketatkin jatkavat kukkimista. Niitäkin kai voisi yrittää talvettaa.

Koivuista lentelee lehtiä ja piha peittyy niihin. Omenapuihin on jäänyt madonsyömiä omenoita, jotka eivät näytä kelpaavan kauriillekaan.

Satokauden tilinpäätös

Satokauden kurjuudessa lohduttaa puolukoiden määrä. Niitä löytyy vaikka kuinka paljon eikä kauaksi tarvitse lähteä. 

Löysin myös paikan, missä karpalot suolla kasvavat. Tiesin, että suolla on niitä, sillä vastapäisen mäen naapurin tytär on kertonut, miten heitä varoitettiin mutahaudoista kun he poimivat suolta karpaloita. Pinnalla marjat ovat jo kypsiä, mutta sammalen sisällä on vielä raakileita. Odotan vielä pientä pakkasta ennen kuin poimin karpalot. Silloin eivät ehkä saappaatkaan uppoa suohon yhtä paljoa.

Marjoja löytyi aikaisemminkin. Metsävadelmia oli runsaasti ja ne olivat hyvälaatuisia. Punaisia viinimarjoja jäi rastailta säilöttäväksikin. Tein ensimmäistä kertaa elämässäni hilloa punaisista karviaisista.

Mansikoita tuli jonkun verran, vaikka osa homehtui. Erilaisten vanhat-ikkunat-verkkoviritysten ansiosta rastaat saivat vain yhden marjoista. Minulla oli muutama maksikka ruukuissa ja viimeiset niistä kypsytin kuistilla.

 Itse kasvatetut perunat kuuluvat kesään. Tänä vuonna en päässyt ostamaan siemenperunoita kotikaupungin torilta. Tein niin kuin Ruokaviraston mukaan ei pitäisi tehdä. Käytin kaappeihin jääneitä, itäneitä perunoita. Pula-ajan tapaan paloittelin perunat. Riitti kun palasessa oli itu, kyllä se lähti kasvamaan. Hernettä ja perunaa minulla oli myös viljelypalstalla naapurin mailla. Herneitä sain syödä, mutta sitten joku keksi hakata kuoreen reikiä ja syödä herneet sisältä.

Eivät nämä varhaisperunoita olleet, mutta maistuivat ja elokuussa niiden seuraksi sai kanttarellikastiketta. Kanttarelleja löytyi aivan oudoistakin paikoista, vaikka kuusimetsästä, kun yleensä olen etsinyt niitä koivikoista.

Muuten viljelypuuhani, kuten tomaattien ja kurkun kasvatus, päättyivät surkeasti. Jotain vitsikästä on siinä, että ainoat ruvettomat ja matojen syömättä jättämät omenat olivat  villiomenapuussa, jota en ruiskuttanut keväällä enkä kesällä.

 Esikasvatuksen aikaan pohdin, kannattavatko kasvatuspuuhani. Eivät ne taloudellisesti kannata ja omavaraisuusprosenttini lasketaan promillien murto-osissa, mutta kasvun seuraaminen, luonnon ihaileminen ja oppiminen siltä kyllä kannattavat.

Katso omavaraisuusbloggaajien satosaavutukset, linkit alla. Ryhmää organisoivat Satu (https://tsajut.fi) ja Heikki (https://korkeala.fi). Lisätietoja sarjasta löytyy https://tsajut.fi/suuntanaomavaraisuus-sarja.

Vyöhyke 1

Laura eli Javis

Jovela  

Vyöhyke 2

Sarin puutarhat

Vyöhyke 3

Tsajut 

Caramellia  

Rakkautta ja maanantimia 

Luomulaakso 

Vyöhyke 4

Puutarhahetki 

Kuistin kukkia

 Lähellä olleiden koivujen kaatamisen jälkeen kuisti muuttui paljon valoisammaksi ja auringon paistaessa se oli kuuma. Hankin sen eteläikkunalle verenpisaroita, jotka viime kesänä siinä viihtyivät. Nyt ne tiputtivat nopeasti kukkansa. Kokeilin myös neilikoita, mutteivät nekään viihtyneet kuumalla kuistilla. 

Ikkunoiden kunnostuksen ajan kamarin pelargoniat olivat evakossa vierastalon edustalla. Siellä ne eivät voineet hyvin. Tajusin lopulta tuoda pelargoniat kuistille ja siellä ne innostuivat kukkimaan. Olisi pitänyt leikata niitä ja ottaa pistokkaita, mutten hennonnut. Leikkaus on vuorossa keväällä jos kukat selviävät talvesta.

Verenpisarat siirsin aittarakennuksen eteen. Siellä ne aloittivat uuden kukinnan ja nyt on menossa kolmas kukintakerta. 

Neilikat siirsin ulos maahan ja siellä ne viihtyivät.

Kunnes joku söi kukat. Toin loput nuput sisälle.

Kuistin pöydällä on ollut muurikello ja tummanpunainen pikkuruusu.

Ikkunat on nyt kunnostettu ja pelargoniat pääsivät entiselle paikalleen kamarin ikkunalle. Juuri ja juuri ne siihen mahtuivat. Kuistilla on nyt syyskukkia.