maanantai 5. lokakuuta 2020

Satokauden tilinpäätös

Satokauden kurjuudessa lohduttaa puolukoiden määrä. Niitä löytyy vaikka kuinka paljon eikä kauaksi tarvitse lähteä. 


Löysin myös paikan, missä karpalot suolla kasvavat. Tiesin, että suolla on niitä, sillä vastapäisen mäen naapurin tytär on kertonut, miten heitä varoitettiin mutahaudoista kun he poimivat suolta karpaloita. Pinnalla marjat ovat jo kypsiä, mutta sammalen sisällä on vielä raakileita. Odotan vielä pientä pakkasta ennen kuin poimin karpalot. Silloin eivät ehkä saappaatkaan uppoa suohon yhtä paljoa.



Marjoja löytyi aikaisemminkin. Metsävadelmia oli runsaasti ja ne olivat hyvälaatuisia. Punaisia viinimarjoja jäi rastailta säilöttäväksikin. Tein ensimmäistä kertaa elämässäni hilloa punaisista karviaisista.


Mansikoita tuli jonkun verran, vaikka osa homehtui. Erilaisten vanhat-ikkunat-verkkoviritysten ansiosta rastaat saivat vain yhden marjoista. Minulla oli muutama maksikka ruukuissa ja viimeiset niistä kypsytin kuistilla.


 Itse kasvatetut perunat kuuluvat kesään. Tänä vuonna en päässyt ostamaan siemenperunoita kotikaupungin torilta. Tein niin kuin Ruokaviraston mukaan ei pitäisi tehdä. Käytin kaappeihin jääneitä, itäneitä perunoita. Pula-ajan tapaan paloittelin perunat. Riitti kun palasessa oli itu, kyllä se lähti kasvamaan. Hernettä ja perunaa minulla oli myös viljelypalstalla naapurin mailla. Herneitä sain syödä, mutta sitten joku keksi hakata kuoreen reikiä ja syödä herneet sisältä.


Eivät nämä varhaisperunoita olleet, mutta maistuivat ja elokuussa niiden seuraksi sai kanttarellikastiketta. Kanttarelleja löytyi aivan oudoistakin paikoista, vaikka kuusimetsästä, kun yleensä olen etsinyt niitä koivikoista.

Muuten viljelypuuhani, kuten tomaattien ja kurkun kasvatus, päättyivät surkeasti. Jotain vitsikästä on siinä, että ainoat ruvettomat ja matojen syömättä jättämät omenat olivat  villiomenapuussa, jota en ruiskuttanut keväällä enkä kesällä.

 Esikasvatuksen aikaan pohdin, kannattavatko kasvatuspuuhani. Eivät ne taloudellisesti kannata ja omavaraisuusprosenttini lasketaan promillien murto-osissa, mutta kasvun seuraaminen, luonnon ihaileminen ja oppiminen siltä kyllä kannattavat.

Katso omavaraisuusbloggaajien satosaavutukset, linkit alla. Ryhmää organisoivat Satu (https://tsajut.fi) ja Heikki (https://korkeala.fi). Lisätietoja sarjasta löytyy https://tsajut.fi/suuntanaomavaraisuus-sarja.

Vyöhyke 1

Laura eli Javis

Jovela  

Vyöhyke 2

Sarin puutarhat

Vyöhyke 3

Tsajut 

Caramellia  

Rakkautta ja maanantimia 

Luomulaakso 

Vyöhyke 4

Puutarhahetki 

4 kommenttia:

  1. Päästäppä karpalosuolle. Ne ovat äärimmäisen herkullisia marjoja

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin ovat, ainakin kinuskikastikkeen kera. Ja retki suolle on seikkailu.

      Poista
  2. Ihanaa, kun ajattelet noin, että ei kaiken tarvitse onnistua ollakseen silti kannattavaa. On paljon erilaisia harrastuksia, joista puutarhassa hääräily on kuitenkin niitä, joissa saa paljon vaikka ei onnistuisikaan. Ja luonto on kompensoinut mönkään menneitä satoja tarjoilemalla luonnon herkkuja marjoista sieniin! Kyllä niillä kelpaa talvea ottaa vastaan :)

    Mukavaa lokakuuta sinne!

    VastaaPoista
  3. Muistelen kuitenkin myös niitä kesiä kun sai syödä itse kasvatettuja tomaatteja. Ne ovat niin paljon parempia kuin kaupasta ostetut.

    VastaaPoista