Kuistin väliseinänä toiminut sermi ei sitten ollutkaan hyvä ratkaisu. Se oli aika hutera ja lisäksi se vei paljon tilaa. Yhtenä päivänä katselin kuistia ja keksin, että ikkunoiden väliin voisi sittenkin tehdä seinän, mitä minulle alunperin oli ehdotettu. Sitten alkoi tapahtua. Mittojen kanssa rakennustarvikeliikkeeseen. Siellä oli rauhallista ja pojat ehtivät sahata koolingit ja vanerin mittojen mukaan. Ne mahtuivat juuri ja juuri autoon. Seinän pystytyksessä alkoivat sitten ongelmat. Mökin vanha hirsiseinä on vino ja yllättäen myös kuistin lattia on vino, se viettää ulospäin ja näin kuulemma tehdään, jotta lattialle joutuva vesi virtaisi ulospäin, ei mökkiä kohti. Saatiin seinä kuitenkin paikalleen eikä pienet kauneusvirheet haittaa.
Suunnittelin aukkoon ovea ja liukuovea, mutta sitten löysin varastoistani vanhan lakanan ja laitoin sen verhoksi. Joku on kutonut sen kapeilla kangaspuilla, lakana on tehty kahdesta osasta, keskellä on sauma. Lanka on varmasti tehty omalla pellolla kasvaneesta pellavasta, sen laatu ja väri vaihtelee. Alhaalla on virkattu pitsi. Peili siirtyi tälle puolelle. Jospa nyt vilkaisisin, missä kunnossa lähden mökiltä, onko naamassa multaa tai hiuksissa oksia.
Maaliksi löytyi samaa paneelimaalia, jolla kuistin muutkin seinät on maalattu. Enin työ meni valmisteluihin, olin kitannnut ruuvien paikkoja tasotteella, joka olikin tosi kovaa kamaa. Se ei tasoittunut hiomapaperilla, vaan jouduin raaputtamaan sitä puukolla.
Ulkona sinilijat ja narsissit kukkivat Ruotsin väreisssä, sisälle toin sinivalkoista. Seinän toisenkin puolen maalasin, mutta muuten se ei vielä ole valmis.
Kuistin ulkopuolelle laitoin sisällä kukkineet tulppaanit. Ulkona tulppaanit eivät vielä kuki.
