sunnuntai 10. toukokuuta 2020

Uusi seinä

Kuistin väliseinänä toiminut sermi ei sitten ollutkaan hyvä ratkaisu. Se oli aika hutera ja lisäksi se vei paljon tilaa. Yhtenä päivänä katselin kuistia ja keksin, että ikkunoiden väliin voisi sittenkin tehdä seinän, mitä minulle alunperin oli ehdotettu. Sitten alkoi tapahtua. Mittojen kanssa rakennustarvikeliikkeeseen. Siellä oli rauhallista ja pojat ehtivät sahata koolingit ja vanerin mittojen mukaan. Ne mahtuivat juuri ja juuri autoon. Seinän pystytyksessä alkoivat sitten ongelmat. Mökin vanha hirsiseinä on vino ja yllättäen myös kuistin lattia on vino, se viettää ulospäin ja näin kuulemma tehdään, jotta lattialle joutuva vesi virtaisi ulospäin, ei mökkiä kohti. Saatiin seinä kuitenkin paikalleen eikä pienet kauneusvirheet haittaa.




Suunnittelin aukkoon  ovea ja liukuovea, mutta sitten löysin varastoistani vanhan lakanan ja laitoin sen verhoksi. Joku on kutonut sen kapeilla kangaspuilla, lakana on tehty kahdesta osasta, keskellä on sauma. Lanka on varmasti tehty omalla pellolla kasvaneesta pellavasta, sen laatu ja väri vaihtelee. Alhaalla on virkattu pitsi. Peili siirtyi tälle puolelle. Jospa nyt vilkaisisin, missä kunnossa lähden mökiltä, onko naamassa multaa tai hiuksissa oksia.


Maaliksi löytyi samaa paneelimaalia, jolla kuistin muutkin seinät on maalattu. Enin työ meni valmisteluihin, olin kitannnut ruuvien paikkoja tasotteella, joka olikin tosi kovaa  kamaa. Se ei tasoittunut hiomapaperilla, vaan jouduin raaputtamaan sitä puukolla. 



Ulkona sinilijat ja narsissit kukkivat Ruotsin väreisssä, sisälle toin sinivalkoista. Seinän toisenkin puolen maalasin, mutta muuten se ei vielä ole valmis.


Kuistin ulkopuolelle laitoin sisällä kukkineet tulppaanit. Ulkona tulppaanit eivät vielä kuki.

maanantai 4. toukokuuta 2020

Tervetuloa pörriäiset

Hyönteishotellini on ollut epäonninen. Siskoni oli miehensä kanssa tehnyt sen minulle joululahjaksi monta vuotta sitten.  Ensiksi tikka hakkasi kaikki täytteet pihalle. Keräsin ne maasta ja lisäsin verkkoja, vain keskelle jäi avoin lokero. Siihen teki leppälintu pesän. Tikka hääti sitten sen. Nyt vihdoin uudessa paikassa, vierastalon seinällä joihinkin hyösteishotellin paikoista on ilmestynyt täytettä. Mutta uudetkin asukkaat olisivat tervetulleita, hotellissani on tilaa. Mökin ympäristön metsässä on kyllä niin paljon lahopuuta ja risuja, ettei hotellini taida pystyä kilpailemaan majoitustiloista.



Osa pihasta saa kasvaa luonnonkasveja ja -kukkia. Viime kesänä yhteen kohtaan ilmestyi hieno kukkaniitty. Nyt myyrät ovat myllänneet ja kääntäneet maata enkä tiedä, mitä kasveista on säästynyt. Ostinkin Maatiaisesta muutaman pussin siemeniä. Kulttuuriketo-seoksessa on ampiaisen kuva, siinä on pölyttäjiä kiinnostavien kasvien siemeniä. Kylvin niitä myyrien jäljiltä mulloksella oleviin kohtiin.



Tilasin myös joitakin uusia kasveja. Pohjanrantakukka (Lythrum salicaria) on mehiläiskasvi ja Kevätesikko (Primula veris) perhos -ja mehiläiskasvi.



Perhosia pihalle onkin ilmestynyt aina kun lämpötila on noussut yli 10 asteen. Aikuisina talvehtivat ehtivät ensimmäisiin kukkiin. Sitruunaperhonen ei päästänyt lähelle kuvaamaan, mutta Suruvaippa aivan asettui kuvattavaksi. Kimalaiset sukelsivat sisään krookusten kukkiin. Nyt keväällä kukkia riittääkin pölyttäjille kun sipulikukat: lumikellot, krookukset, helmililjat ja narsissit kukkivat. Syksyn pölyttäjiä varten on tarjolla ainakin maksaruohoja ja kanervaa. Kesän kukat ovat vielä arvoituksia, mutta päivänkakkaroita tulee ainakin löytymään.


Pölyttäjille kelpaavia puita pihasta löytyy: vaahterat, pihlajat ja omenapuut. Lisäksi siirsin naapurin metsästä pari tuomen tainta. Se kävi yllätävän helposti, sillä maata vasten olleet tuomen oksat olivat juurtuneet ja riitti vain oksan katkaisu ja sen vetäminen maasta.


Ampiaiset ovat myös pölyttäjiä, vaikka eivät tehokkaita siinä hommassa, koska ne syövät muita hyönteisiä ja niiden toukkia, eivät kerää siitepölyä tai mettä niikuin mehiläiset Mutta siten ne auttavat haitallisten hyönteisten torjunnassa. Minä siedän niitä muualla, mutta kun ne alkoivat pesiä kuistin räystään alapuolella olevissa paneeleissa ja huussin sisäkatossa, aloin hermostua. Sain lahjaksi virkattuja palloja, joiden tehoon on pakko uskoa. Vaikka kokemukseni mukaan mikään ei estä, jos ampiaiset ovat päättäneet asettua taloksi. Ensimmäinen ampiainen oli jo eksynyt kuistin lattialle. Ampiainen se ilmeisesti on. Epäilin sitä herhiläiseksikin. Joka tapauksessa kiikutin kohmeisen otuksen nopeasti kauas pihalle. Ensinnä ovat liikkeellä kuningattaret ja kun ne löytävät pesäpaikan, tulevat muut perässä.




Vaikka pölyttäjiä on liikkeellä, ei se auta jos halla pilaa mustikka- ja kuivuus puolukkasadon niin kuin viime vuonna kävi.
Toukokuussa #Suuntanaomavaraisuussarjassa kirjoitetaan kuulumisista, pölyttäjistä ja eläinvauvoista. Lisätietoja sarjasta löytyy https://tsajut.fi/suuntanaomavaraisuus-sarja/
Sarjaa luotsaavat Tsajut https://tsajut.fi ja Korkealan Heikki https://korkeala.fi.
Vyöhyke 1
Vyöhyke 2
Vyöhyke 3
Vyöhyke 4
Vyöhyke 5
Norja

lauantai 25. huhtikuuta 2020

Kukkimisjärjestys

On jännittävää odottaa, mitkä kevään kukista ensinnä avaavat nuppunsa. Kaikista ensimmäisinä pihan kukista kukkivat tietysti jouluruusut. Lumikellojen nuput avautuivat kun lämpö ensimmäisen kerran nousi yli 10 asteen. Mutta seuraava kukkija olikin sitten sininen, viime kevään esikko. Ja aivan pian kukki myös toinen esikko. Tänä keväänä sain esikot pelastettua eläimiltä eikä niitä syöty.



Krookuksista ensinnä nuppunsa avasi yksittäinen aurinkokellon luona kasvava yksilö.


Kun lämmin ilma jatkui, levisi yläpihalle pian krookusten väriloisto.



Pihan sinivuokko avasi seuraavaksi nuppunsa.


Olen aina iloinen, kun löydän metsästä uuden sinivuokkopaikan, vaikka niitä on siellä hyvin monessa kohdassa. Pihapiirissä on vain muutama yksilö.


Ja skillat jatkoivat sinistä kukintaa. Ensimmäisenä nuppunsa avasi se, jonka olen lahjaksi saanut ja joka on ensimmäinen pihan skilloista.


Narsisseista ensimmäisenä kukki se kosteikon reunalla oleva pikkunarsissi, joka ensimmäisenä oli maastakin noussut.