Aitasta tuli vihreä kamari

Syy siihen, että mummun aitasta tuli vihreä kamari, on tämä kaappi. Se oli työkaluvaraston perällä ja katselin sitä heti sillä silmällä, että jotain sille myöhemmin teen. Jo ensivaikutelma oli positiivinen, sillä se oli tyhjä päinvastoin kuin muut kaapit täällä. Meni aikaa, ennen kuin siihen tartuin. Sen saaminen ulos varastosta oli haasteellista, sillä siinä ei ole jalkoja ja se oli naulattu kiinni varaston lattiaan. Ulkona tutkin sitä. Ei hometta, ei pahaa hajua ja pelkkä pesu riitti.

Piha ja sen kukat ovat kuivuneet, mutta tuoksuvadelma kukkii rehevänä.

Kaapin inspiroimana maalasin kulmakaapinkin vihreäksi. Vihreä myrskylyhty pääsi kattoon. Katto näytti rumalta ja siitä tippui roskia. Netissä joku esitti idean, että tällaiseen kattoon voisi kiinnittää kasviharson. Yritin sitä, mutten ollut tyytyväinen tulokseen. Muistin sitten IKEAn pitsiverhot, jotka edellisillä asukkailla olivat pienemmän kamarin ikkunassa. Olin ne pessyt ja huuhdellut pesuetikalla, mutta en ollut niille keksinyt käyttöä. Nyt kiinnitin ne kattoon. Aitta muuttui valoisammaksi.

Vihreä avainkaappi löysi vihdoin paikan. Siinä säilytän tulitikkuja. Hyllyssä on toisesta aitasta löytyneitä oppikirjoja ja vuoden 1940 Almanakka.

Kukkapöytä siirtyi tänne. Löysin kotona käydessäni siihen jääkukkalasipalan, joka on melkein samanlaista lasia kun alkuperäinen puolikas. Anopinkieli kärsi kotona kuivuudesta. Täällä se viettää lomaa ja voi hyvin. Verhot löytyivät omista varastostani.

Opetustaulu Venetsiasta on naapuripitäjän kyläpäivien kirpputorilta. Siellä oli vuosi sitten yksi opetustaulu myynnissä todella edullisesti, mutta se meni minulta nenän edestä. Toivoin myyjän olevan taas paikalla ja niin hän olikin ja nyt opetustauluja oli enemmän. Vihreä arkkukin siirtyi tänne.

Jakkarakin löytyi työkaluvarastosta. Siitä näki, että se oli ollut maalareiden käytössä. Sen päällys näytti melkein nykytaideteokselta. Paljon oli siihen maalia roiskittu. Pahimmat roiskeet rapsuttelin pois.

Jos täällä haluaa nukkua, voi sen tehdä riippumatossa. Nyt se toimii riipputuolina. Pikkuystäväni 9 v ilmoitti, että hän kyllä nukkuu täällä. Sanoin, että tottakai hän voi sen tehdä, mutta ehkä joskus myöhemmin. Ja nauroin itsekseni. Kaverinsa kanssa tämä tyttö lähti innolla nukkumaan naapurin uudenaikaiseen vierasaittaan. Yöllä alkoi pelottaa ja kiireesti tytöt tulivat aitasta pois. Täällä metsän eläimet olisivat vielä lähempänä.

Kesäkukkia

Kuvasin tämän vuoden kesäkukkia, koska en uskonut niiden selviävän pidemmästä poissaolostani. Joka hellepäivä olen kastellut niitä ja sitten vielä tehokastelin ne ennen lähtöä. Mutta pahalta näytti, sillä vaikka ilma viileni, vettä ei kuitenkaan ollut säätiedotusten mukaan tulossa. Onneksi vettä riitti kaivosta. Tämän kesän orvokit ovat olleet mainioita, ne ovat kestäneet kuivumistakin ja jatkaneet kukkimista saatuaan vettä. Toinen orvokeista päätyi kuistille, toinen vierastalon eteen.

Luottopuutarhurini on jäämässä eläkkeelle ja puutarha on suljettu. Kukkakaupasta löysin sentään pieniä verenpisaroita kuistin ikkunalle.

Todellisia kaunottaria nämä kukat.

Krasseja on useammassakin paikassa, mutta kovin hyvin ne eivät tänä vuonna voi. Minulle melkein pakkomyytiin torilla kassillinen krassintaimia. En ollut suunnitellut käyttäväni nitä niin paljoa. Tuli pisteltyä niitä sinne sun tänne.

Metsän eläinten ehdoilla

Mökkini ympäristö on vuosia ollut eläinten valtakuntaa ja niiden mielestä minä olen tunkeutuja. Ajattelin laittaa otsikoksi Luonnon armoilla, mutta kun ostaa metsämökin, on sopeuduttava siihen, että myös eläimillä on oikeus oleskella sen kulmilla. Vierastalon nurkalla oleva koristeankka ei miellytä metsän eläimiä. Se oli jatkuvasti kaadettu maahan ja mielestäni sen selkää on jyrsitty. Vieressä olevalta nallelta oli  varastettu toinen silmä. Varasilmiä onneksi löytyy.

Pahinta on ollut se, kun vierastalon peltikaton alla joku liikkui, sihisi ja raapi kattoa. Epäilin ensin oravaa, mutta ääntely ei ollut oravan. Talon alta joku repi eristeitä. Löysin netistä vinkin ja jätin matkaradion päälle. Muutama päivä klassista musiikkia kovaa ja vintti hiljeni hetkeksi. Olin pari päivää poissa ja radio hiljaisena ja taas oli ankka kaadettu. Lisäksi talon alta oli taas revitty villaa. Sen alta kurkki uteliaana pitkäkuonoinen tummanruskea eläin, näätä!

Nettiselailun perusteella oli ryhdyttävä tositoimiin ettei kattoa tai lattiaa tarvitsisi uusia. Ensin tietysti taas radio päälle ja ruiskuttelin teatreetä sokkeliin. Kylän markkinoilla keskustelin parinkin ihmisen kanssa näädästä. Toinen kannatti loukuttamista, toinen verkottamista. En halua tappaa eläimiä, siksi vierastalon alaosa on nyt verkotettu. 30 metriä teräsverkkoa ja melkein koko laatikko (250 kpl) ruuveja siihen meni. Ja räystäät pitää vielä verkottaa.

Wuderbaum on netin mukaan myös tehokas villieläinten karkoittaja. Eri tuoksuja on nyt rakennusten seinillä. Niiden tuoksuja tekisi minunkin mieleni paeta.

Joku toinen elän tuhoaa taimikasvatukseni. Jäljelle ei jätetä mitään.

Krassien ja herneiden lehdet ovat täynnä reikiä. Löysin kotoa jääkaapista vanhentuneen oluttölkin ja tein etana-ansan. Etanoita en kyllä ole montaa nähnyt. Joku muu ötökkä lehdet taitaa syödä.

Riippuorvokki oli parissa päivässä syöty kokonaan, jäljellä oli vain lehtien ja kukkien tynkiä. Mutta se kasvoi uudelleen muovipurkin suojassa ja on nyt turvassa vierastalon ikkunasyvennyksessä.

Kylän taimienvaihtotapahtumasta ostamastani pikkusydämestä hävisivät kukat. Se on nyt vierastalon toisessa ikkunasyvennyksessä vanhassa naulalaatikossa.

Kruunuvuokot ovat olleet jatkuvasti tuhon kohteena. Muovipurkkien alla sain ne kasvamaan. Mutta kukat eivät suojaan mahtuneet ja ne oli hävitetty perinpohjin. Jatkossa on parasta tyytyä luonnonkukkiin tai vanhoihin perennoihin tai pahanmakuisiin kasveihin. Myrkylliset sormustinkukat ovat saaneet olla rauhassa metsän eläimiltä. Mansikat häviävät heti kun ne kypsyvät. Perunat sentään on jätetty rauhaan.

Riistakameraan oli jäänyt kuva kurjesta pihallani, mutta tämä pieni tuholainen jäi kiinni itse teossa. Aika lähelle pääsin, mutta sitten jäniksen poikanen loikki pakoon.

Ei elämä metsässä pelkkää taistelua ole. Ensimmäiset kanttarellit poimin kätevästi pihapolun varrelta.