Aurinkoisena päivänä

Loppiaisen jälkeinen arki alkoi aurinkoisella pakkaspäivällä. Postinhakumatkan varrella oleva pelto, jota märkyyden vuoksi ei ole voitu puida ja joka oli ennen lumen tuloa surullinen näky, loisti auringossa. Vain muutamia korsia oli näkyvissä syksyn kadosta.

Tienkin peittävä lumi oli vielä valkoista. Puiden varjot piirsivät viivoja sen yli.

Mäelläni aurinko pilkoitti metsän takaa. Sen säteet siivilöityvät puiden lomasta.

Kun katseli mäeltä kauemmas, alhaalla aurinko näytti tavoittavan vain koivujen latvat.

Myöhemmin, matkalla kotikaupunkiin, koko taivas oli värjäytynyt oranssin ja harmaan sävyihin.

Uusia alkuja

Entisellä mökillä ympäri vuoden viihtynyt juoru oli kasvanut isoksi ja se oli alkanut ränsistyä. Jätinkin sen mökille uusien omistajien hoidettavaksi. Otin vain muutaman rönsynpätkän siitä uuden kasvin aluksi. Hyvin ovat pistokkaat juurtuneet.

Ne ovat uudelta mökiltä löytyneessä puristekristallimaljakossa, josta en ole löytänyt tietoa. Voin jo kuvitella, miten kauniita asetelmia siihen saa kesällä tehtyä.

Joulun kielojen juurakot laitoin odottamaan kevättä turpeeseen, tai oikeastaan aine on huussinkuiviketta.

Alennusmyynteihin en ole sortunut muuten kuin ostamalla marketin tarjousjouluruusun. Itse asiassa olin odotellutkin joulukasvien hinnan laskemista, sillä tämä onkin tarkoitettu kasvamaan pihalla.

Loppiaiseksi oli aika palata kotiin vähäksi aikaa. Kotikaupunki oli sateinen ja täysin lumeton. Liikkeellä keskustassa oli paljon ulkomaiden ihmisiä. Teinkin lenkin tutulla kävelyreitillä keskustan ulkopuolella. Aikoinaan keräsin rannan hevoskastanjoiden kastanjoita ja niistä lähti muutama kasvamaan. Mutta entisellä mökillä ne eivät oikein viihtyneet, vaan kasvoivat hyvin hitaasti. Nyt rannan kastanjat on kaadettua niiden saatua jonkun taudin. Mutta en voinut olla penkomatta paikkoja, joissa ne kasvoivat ja vielä löytyi kastanjoita kerättäväksi. 

Osa kastanjoista on jo haljennut ja näyttäsi, että niistä jo pilkottaa versoja. Onneksi kotona oli kukkamultaa, jossa ne saavat jatkaa kasvuaan. Emaliastia on ruotsalainen, Kockumsin tuotantoa.

Lunta tulvillaan

Ainakin mökkipaikkakunnalla joulu oli valkoinen. Todella valkoinen. Lunta tuli jatkuvasti. Aamulla kurkistus ikkunasta ulos ja jos maisema oli uuden lumen peitossa, lumitöihin. Talkkarin hommat eivät katso päivää. Ne on tehtävä. Traktori hoitaa tiet, mutta polut ja portaat on puhdistettava lapiolla tai kolalla. Välillä suojasää sulatti lunta ja tuli juuri oikea lumipallokeli. Pallot syntyivät helposti, mutta lumi oli raskasta lapioida.

Omenakynttilä löytyi mökin varastoista. Polun varteen laittamani lyhdyt olivatkin hautautuneet lumeen ja jouduin etsimään niitä hangen alta. Tämän lyhdyn voi jättää paikalleen.

Lunta on kertynyt monta kymmentä senttiä. Koivun kanto on saanut hatun.

Juhlaa olivat ne päivät, jolloin lunta ei tullut ja kun pystyi tekemään muutakin kuin lumitöitä. Ennen traktorin tuloa oli mökille kahlattava lumessa.

Tien varteen on jo kertynyt lumivalli. Yhtenä pakkaspäivänä lunta lingottiin vauhdilla. Ylhäältä mäeltäni lunta ja jääkokkareita lensi kylätielle saakka. Yksi autoilijaparka ei huomannut vaaraa ajoissa ja sai kolhun autonsa konepellille. Asia saatiin hoidettua sopuisasti ja jatkossa tiedän varoitella tiellä kulkijoita.

Lumisateella uusikin vuosi alkoi. Hentoinen kerros lunta oli kertynyt yön aikana.

Lähimmän naapurini, jonka tila on  tien toisella puolella olevalla mäellä, vanha emäntä oli ottanut potkukelkan käyttöön. Hyvä kelkkailukeli olikin.