Kyläyhdistyksen kirpputorilta

Avoimet kylät-tapahtumaan liittyen paikallinen kyläyhdistys järjesti erilaisia tapahtumia, mm. peräkonttikirpputorin. Viime vuodesta viisastuneena en varannut myyntipaikkaa. Mutta ostoksia tein. Kullero pisti ensimmäisenä silmään. Olin pitkään halunnut niitä tontilleni.

Kullero (Trollus europaeus) on Lapin maakuntakukka ja siellä niihin ihastuin. Lapin kulleron kukat olivat pieniä, mutta niitä saattoi olla kokonainen pelto täynnä.

Myynnissä oli vain yksi kappale kulleroita, mutta tietysti ostin myös muita kasveja. 

Tämän kasvin nimi ei painunut mieleeni, mutta kasvi kuullosti lupaavalta, koska myyjä varoitti, ettei sitä saa istuttaa kukkapenkkiin, koska se leviää niin runsaasti. Kukkapenkin reunaan se päätyi ja siitä se saa levitä. Ja nimikin varmaan selviää, kun se avaa nuppunsa.

Ensikon ostin tietysti paikkaamaan sitä yksilöä, jota en onnistunut pitämään hengissä. Se sai paikan kukkapenkin toisella reunalla.

Akankaalia (Ajuga) oli ruukkuun sullottu kaksikin yksilöä ja katson nyt, missä ne alkavat viihtyä.

Kassissa oli vielä keltakukkainen, sinertävälehtinen kasvi Ruusujuuri (Rhodiola rosea). Se onkin ihmeellinen kasvi. Siitä pitäisi saada lisää energiaa ja sen pitäisi helpottaa stressiä. Nimi tulee ruusulta tuoksuvista juurista. Sen paikka on vielä mietinnässä.

Kasvien lisäksi ostin myös pussillisen takkaruusuja. Osa menee saunalle, osa jää tupaan.

Kissankäpäliä ja kieloja

Nyt on luonnonkukkien aika. Pihalla on mätäs valkoisia kissänkäpäliä (Antennaria dioica), ja ilokseni kasvusto leviää. Toisaalla, kiven päällä, on myös punakukkaisia yksilöitä. Kasvin emikukinnot ovat punaisia, hedekukat valkoisia. 

Nämä kasvustot olen saanut alkamaan siemenistä. 

Vielä on kolmannessa paikassa tätä kasvia. Sen alut poimin tien varresta Pohjois-Karjalasta, mutta se kasvusto on sammaloitumassa ja vaatii pelastusta. Ajattelin ensimmäiseksi kokeilla tuhkan levittämistä poistamaan happamuutta.

Kielot kukkivat vielä Kielon päivänä, vaikka tuoksu ei enää olekaan niin huumaava kuin alussa. Ja mukaan sekoittuu jo pihlajan kukkien voimakasta tuoksua. Kieloja on tontilla niin paljon, että vaikka kesäni alkoi flunssalla, niin tukossa en ollut, että kielojen tuoksua en olisi tuntenut. 

Välillä mietin, että pitäisikö kielojen leviämistä rajoittaa, kun ne valtaavat aina vaan suurempia alueita. Mutta tämä aika, kun niiden lehdet ja kukat ovat kauneimmillaan, on niin hieno.

Viljely vauhdissa

Vihdoin lämmenneet säät ovat saaneet kasvun vauhtiin. Koska tiesin kotiin tulevasta ikkunaremontista jo vuoden vaihteessa, ei mitään kasvatusprojekteja kotona voinut ajatellakaan.  Päädyin tänä vuonn viljelyssä yksinkertaisiin ratkaisuihin. Ostin kasvihuoneeseen viljelysäkin. Sijoitin sen isoon muoviastiaan, jota käytetään rakennuksilla. Säkin alle laitoin oksahaketta. Nyt kun säkki ja kasvit eivät ole lattialla, on niiden hoitaminen helpompaa. 

Taimet hain mökkipaikkakunnan torilta. Hakumatka osui sen verran myöhäiseen iltapäivään, ettei torilla ollut jäljellä kuin kaksi tomaatintainta. Mutta juuri sen verran tarvitsinkin. Toinen tomaatti on tavallinen, toinen matala pensastomaatti. Lisäksi löytyi vielä yksi pitkä kurkku.

Siinä ne nyt ovat. Muovisäkki ei ole kovin kaunis, niinpä laitoin oksahaketta myös sen päälle.
Perunankasvatus alkoi sisätiloissa. Ihmettelin siiklien outoja versoja. Kunnes muistin, että ripottelin viime vuoden krasseista kertyneitä siemeniä myös perunoiden kasvatuskoreihin, kun muuta paikka ei enää löytynyt. Krassithan sieltä nousivat.

Nypin ne pois ja nyt siiklitkin kasvavat vauhdilla. Juhannuksena kaivan esiin, mitä koreista löytyy ja laitan jotain muuta niiden tilalle.

Pelargoniat ovat vielä melko aneemisia pitkän talven jälkeen. Hiukan on jo kukintaa ja väriä.

Muutama hernekin on kasvamassa. Kokeilen, kasvavatko ne nopeammin kasvihuoneessa kuin  ulkona.