Omenapuun alla

Ihana vanha omenapuu kukkii taas ruhtinaallisesti. Valitettavasti se ei ole minun tontillani, vaan toisella mökillä. Olen moneen kertaan tarkistanut omien omenapuitteni oksat, mutta ei kukan kukkaa!   Viime vuonna kukkia oli  runsaastikin, vaikka  omenanraakileista ei hedelmiä tullutkaan. Olen vähän katkera. Vanhaa omenapuuta ei lannoiteta, ei hoideta muutenkaan, leikataan vaan maltillisesti ja joskus harjataan rungosta irtonaista kuorta pois. Omien omenapuitteni ympärille pistelin viime kesänä reikiä ja ripottelin niihin kalkkia ja lannoitetta. Keväällä ne saivat lisää kalkkia, varovasti leikkasin niitä ja ruiskutin puut kevätruiskutteella, jonka pitäisi estää kirvojen tuhot. Puiden lehdet näyttävät hyviltä, mutta miksi puut  eivät kuki?

Omenapuun alla kuuluu tasainen surina kun pölyttäjät lentelevät kukkien ympärillä.  Ilmeisesti saadaan taas omenoitakin syksyllä.

Puun alla on jo kukkien terälehtiä kuin olisi satanut isoja lumihiutaleita.

Kokeilin myös varttamista. Leikkasin vanhasta omenapuuta pieniä oksia ja yritin istuttaa niitä keväällä oman omenapuuni oksiin, mutta eivät ne lähteneet elämään.

Yksi pieni lohdutus on. Toiseen kirsikkaani ilmestyi ensimmäistä  kertaa kukka. Yksi kukka, mutta hyvä alku. Kirsikat ovat hapankirsikoita, mutta kukkivat runsaasti sitten kun kukkimaan ryhtyvät.

Kompostoinnissa alkoi uusi aika

Mitä suurempaa alaa tontista pidän siistinä, sitä isompia kasoja puutarhajätettä kertyy. Aluksi vain kasasin rikkaruohot ja epäonnistuneiden kasvatusprojektien tulokset yhteen läjään pihalle. Kasa kasvoi ja kasvoi ja yritin kehitellä sen ympärille aitaa pajuista. Kaunis tämä ensimmäinen komposti ei ollut, mutta kun odotteli jonkun vuoden, sen jäännöksille saattoi perustaa ensimmäisen kukkapenkin. Tai oikeastaan kävi niin, että sain hakea yhdeltä vanhalta pihalta kasveja, mm. iiriksiä, enkä keksinyt niille muuta paikkaa. Sitten keräsin jätteen ulkovaraston taakse huomaamattomampaan paikkaan. Mutta paikka on melkein naapurin rajalla ja kun naapurimökille tuli uudet aktiiviset omistajat, oli pakko siirtää kompostointi muualle. Paikka on saanut olla rauhassa  muutaman vuoden ja kun puutarhajäte on muhinut, sen paikalta löytyy nyt hyvää mustaa multaa. Tein seuraavaksi kasoja verkkokehikkoihin toisen naapurin rajan tuntumaan. Siellä on edelleen kolme eri asteista kompostikasaa odottamassa maatumista. Nyt sillekin mökille tuli uudet omistajat ja parasta oli lopettaa kompostointi sen puoleisen rajan tuntumassa. Päätin hankkia oikean kompostorin.

Päädyin pyöreään maapallokompostoriin. Siinä on toivottavasti helpompi sekoittaa ja kääntää kompostia kuin metallikehikoissa. Pohjalle laitoin kuivikkeeksi haketta, jota olin jyrskyttänyt oksasilppurilla talvella pudonneista kuivista oksista.

Siinä se jököttää mökin takana kaukana naapureista. Sen taustalla, ulkorakennuksen nurkalla on viime vuonna hankkimani puukehikko. Se on paremman näköinen kuin metallikehikko, mutta aivan mahdotonta on sekoittaa sen sisältöä.

Saapa nähdä, miten nopeasti uusi kompostori täyttyy ja miten hyvin se toimii. Haasteellista on etenkin se aika, kun niitän pihan. Samalla kertaa kertyy paljon kompostoitavaa tavaraa. Olen harkinnut osan laittamista heinäseipäälle. Yksi naapuri viisasteli, että minun pitäisi hankkia lammas.

Nyt kukkivat tuomi, helmililjat ja lemmikit

Vaikka kuivuutta, kylmiä öitä ja päiviäkin jatkuu, alkaa kukintaa olla jo runsaasti. Kesäkuu alkoi, mutta rakeita satoi ja tuuli oli hyytävän kylmä. Kesäkukkia ei vielä voi laittaa ulos, mutta onneksi luonto korjaa asiaa. Tuomi kukkii vihdoinkin.

Helmililjat ovat parhaimmillaan. Syksyllä innostuin taas ostamaan pussillisen sipuleita ja istuttelin niitä sinne tänne. Yllätyin itsekin, miten monesta paikasta helmililjoja löytyy. Uudet yksilöt avaavat kukkansa myöhemmin kuin nämä vanhemmat.

Lemmikit aloittelevat kukintaa.

Lemmikit saavat levitä pitkin tonttia. Toivottavasti niistä joskus muodostuu yhtenäisiä sinisiä niittyjä.