Vanha Arabian kulho tuli tupaan

Ihastuin tähän kulhoon, kun se oli myytävänä Facebookissa. Osto sujui kätevästi kun astia ei ollut toista kaupunginosaa pidemmällä. Kulho tai vati on vanha ja kulumaa sen pinnasta löytyy ja säröjä pohjan lasitteessa, mutta muuten se on ehjä. Enkä aiokaan käyttää sitä joulupuuron tarjoiluun.

                   

                             

Vasta kotona huomasin Arabian leiman kulhon pohjassa. Leima ei ole selvä, mutta sen perusteella näyttäisi, että astiaa on valmistettu vuosina 1917-1927. Mitään muuta tietoa tästä tornileimalla varustetusta Arabian kulhosta en ole löytänyt. Koriste on selvästi jugend-tyyliä.

 

Astia on samalta aikakaudelta kuin jugendpottakaappi ja sen päälle se päätyikin tuvan keittiöpuolelle.

Kaverina vielä saippua-astia, Arabiaa sekin. Hankittu joskus Hietalahden kirpputorilta.

Saippua-astian malli on XE, koristeen nimi keltaruusu. Mallia on valmistettu 1910- 1945, koriste on vuodelta 1934. Leimana piippuleima.

Pihan syyssiivous

Pihan siivous alkoi jo heinäkuussa. Kuusiaidan vuosikasvaimet törröttivät pitkinä eri suuntiin. Siispä aloin leikata niitä. Tien laidassa ei oikeastaan ole varsinaista aitaa, vaan se on paremminkin mutkitteleva rivi leikattuja kuusia. Naapurin rajalla on oikea riviin istutettu kuusiaita. Taimet eivät tosin olleet kuusiaita- vaan tavallisia metsäkuusentaimia, jotka olivat jääneet yli istutuksesta.

Vuosi sitten, kun leikkasin kuusiaitaa, uusi mökkinaapuri huomautti ohi kulkiessaan, että kuusiaita pitäisi leikata kahden m:n välillä. Siis marras - maaliskuussa. Olin juuri tarkistanut netistä, että kuusiaidan voi leikata kesällä. Ja siis kiristelin hampaita. Jotkut vaan ovat niin viisaita. Jos kuusiaita on ruma, pitää sitä leikata.

Eivät kuuset leikkaamisestani ole kärsineet, vaan kasvavat joka vuosi.

Toinen kirsikka näytti kovin tuuhealta. Valitettavasti tiesin, että siinä niitä olikin kaksi yhdessä. Ja valitettavasti tiesin myös, että toinen olisi poistettava. Niinpä se lähti.

Kirsikan pitäisi nyt mahtua kasvamaan. Paitsi, että lähellä on pieniä syreenejä, jotka ehkä pitää siirtää muualle. Kirsikka on tullut pihalleni sattumalta niin kuin moni muukin kasvi. Toisen mökin kirsikka alkoi tehdä pikkutaimia pitkin pihaa. Ja minä pelastin niitä ruohonleikkurin teriltä.

Kuusiaitoja leikatessa olin tallonut kasvit niiden viereltä ja aloitin niittämisen niistä. Kun sade oli saanut kaikki niittykukat kaatumaan ja lakastumaan, oli aika niittää loputkin pihasta. Kielojen valtaavat alueet jätän niittämättä.

Hajoitin vielä vanhan kukkapenkin ja siirsin vadelmariivistöön ilmestyneet saniaiset muualle. Ripottelin vadelmille tuhkaa neutraloimaan liikaa happamuutta, josta saniaiset ovat yksi merkki. Vähitellen pihasta tuli taas avoin.

Omenoita riittää soseeksikin

Omat omenapuuni eivät kukinnasta huolimatta tehneet hedelmiä. Raakileet tipahtivat ennen kypsymistä. Lohduttauduin sillä, etteä runsas sato rasittaisi pieniä puita ja että tuleehan toiselle mökille omenoita. Ja niitä on riittänyt. Elokuun lopun myrsky tipautti yhtenä päivänä ensimmäisen korillisen. Nyt niitä tipahtelee kysymisen mukaan.

Omenat ovat pehmeitä ja ne kolhiintuvat pudotessaan. Muumiotautia ei ole kuin hiukan. Olinkin vuosi sitten tarkka ja hävitin kaikki muumiot. Linnut välillä nokkivat reikiä omenoihin.  On pakko tehdä jotain, ettei sato pilaantuisi. Pilkotuista omenoista sose valmistuu nopeasti ja siinä on sen verran makua, ettei sokeria tarvitse lisätä.

Punaisista omenoista tulee punaista sosetta.