tiistai 9. elokuuta 2016

Kukkapenkin kaaoksen järjestelyä

kukkapenkin kaaoksen järjestelyä Miksi kaikki kasvit eivät voi olla kuin tämä malva, joka vuodesta toiseen kukkii pihakiven vierellä ilman hoitoa? Hiukan tukea se tarvitsisi tällaisena kesänä.



Ruusumalva (Malva alcea)

Alunperin tontilla ei koristekasveja ollut. Vain vuorenkilpeä, juhannusruusua ja lehtoakilleaa. Eikä kukkia pitänyt tulla. Mutta kun en pysty sanomaan ei, kun joku taimia tarjoaa enkä pysty lähtemään taimikaupasta ostamatta jotain. Paljon on kokeiluja tehty ja vähän on kukkia jäänyt.

Pihan vanha kukkapenkki oli kaikkea muuta kuin kaunis. Vuorikaunokki kukki kyllä runsaasti alkukesällä, mutta se oli tullut liian suureksi kun kurjenmiekat olivat myöskin levinneet isoksi renkaaksi. Ne olivat myös vuosi vuodelta vähentäneet kukintaa. Reunasssa olevat jouluruusut olivat ahdingossa.


Ensimmäisen kuopan kaivoin vuorikaunokille. Kaivoin savikerrokseen saakka. Kangasta pohjalle, vanhaa kompostia, peltomultaa, kalkkia ja lannoitteita sen päälle.

Seuraavaksi hajoitin  kurjenmiekat ja kaivelin niille kuoppia. Laitoin kasvit riviin. Ei tästä mitään cottage gardenia tule, mutta onhan niillä tilaa levitä. Jatkoin riviä vielä rannalta pelastamillani kuljenmiekoilla. Välissä on alue, johon olen kylvänyt sormustinkukkaa ja akilleaa. 

Näyttää siltä, että siirretyt kasvit ovat ainakin jääneet henkiin. Ainakin vuorikaunokki.


Vuorikaunokki (Centaurea montana)

Pihan tämän kesän kauneimman kukkapenkin muodostavat pihatien varressa olevat luonnonkukat. Itse asiassa olen ne kyllä itse kylvänyt sen jälkeen kun pihalle oli yritetty kaivaa kaivoa. Ja epäonnistuneen kaivauksen jälkeen kaivettu maa oli siististi tasoitettu saviseksi tantereeksi. Olin epätietoinen ja tilasin Ahonalku-verkkokaupasta erilaisia luonnonkukkien siemeniä. Muutaman vuoden kuluttua ilmestyivät nämä kukat yhdessä ketoneilikoiden kanssa.



Ketokaunokki (Centaurea scabiosa)

torstai 4. elokuuta 2016

Kuunliljojen kauneutta

kuunliljojen kauneutta Kuunliljoja (Hosta) on paljon tontillani. Ja monen lajisia. Osa niistä viihtyy hyvin ja kukkii joka vuosi. Osa kärsii liian kuivasta kasvupaikasta tai muuten.


En muista kuunliljojen nimiä enkä ryhdy eri lajeja arvailemaan.


Vanhimmat ja isoimmat lajit ovat jäämässä valtavaksi kasvaneen alppiruusun alle. Ne eivät tänä vuonna näköjään kuki. Mutta lehdet ovat niiden hienous, kukinnasta ei väliä.





Tämä sinnittelee ylhäällä kuivalla mäellä, mutta kukkia sekin aikoo.



maanantai 1. elokuuta 2016

Vanha, varma kanttarellipaikkani

vanha, varma kanttarellipaikkani Oli niitä siellä tänäänkin, niin kuin aina kun kanttarelleja yleensä on. Paikka on aivan lähellä mökkiäni. Kysessä on vanha tienpohja metsän keskellä. Joku muukin on tainnut löytää paikkani, koska kanttarellit olivat aika pieniä vaikka edellisellä kerralla jätin silloiset pienet alut kasvamaan.



Jotta tieto paikasta ei enempää leviäisi, kuljen sienipaikalle melkein hiipien. Tien toisella puolella vakituisesti asuvilla ihmisillä on ajokoira, joka tunnollisesti hoitaa tehtäväänsä. Minut se laskee vuosien tuttavuuden jälkeekin roistoksi. Kun kesäkuussa kävin katsomassa valkolehdokkeja tien varressa, aloitti se melkoisen rähinän ja haukkumista jatkui vielä ainakin puoli tuntia, vaikka olin palannut mökilleni kiertotietä metsän halki.


Lautanen on Arabian Kauris-sarjaa, jonka siirtokuvan on suunnitellut Turun Kivipainon taiteilija Rainer Baer. Tätä koristetta, jonka numero on 3614 on käytetty vuosina 1939-45. Astian, jonka malli on AS, on suunnitellut Reinhard Richter. Vanhempani saivat Kauris-astiaston hääahjaksi.


Kanttarelli ei keltavahvero (Cantharellus cibarius).

Illalla kun paistoin kanttarellit, tuli niistä vain pieni keko pannun reunaan.