Metsän antimia löytyy läpi vuoden. Vihreyttä pihaan, josta lumet jo ovat osittain sulaneet.
Metsästä saa paljon muutakin kuin raaka-ainetta selluun ja paperiin tai polttopuita. Talojen ja huonekalujen lisäksi puusta voi tehdä vaikka koristeita.
Omavaraisbloggaajien helmikuun aiheena on mm. metsä. Oman metsäni ostin joitakin vuosia sitten. Mökin myynti-ilmoituksen nähtyäni lähdin vakoilemaan, en rakennuksia, vaan metsää, jonka keskellä mökki on. Vaikka oli jo loppukesä, näin, että metsässä oli paljon sinivuokkoja ja se melkein ratkaisi asian ja tein tarjouksen. Näin myös edellisten omistajien teettämien hakkuiden jättämät syvät jäljet maastossa. Hakkuiden jälkeen metsää ei oltu hoidettu. Jo varhaisessa vaiheessa minulla alkoi olla selvää, etten hakkauta metsäni puitani.
Aluksi hoidin itse pientä metsääni. Harvensin pusikoituneita koivikkoja ja kuusikkoja tien varressa ja muuallakin kunnes vastaani tuli sellainen ryteikkö, josta totesin, etten sen raivaamisesta selviä hengissä. Metsäasiantuntijan kanssa kävimme metsän läpi. Hän työnsi käteeni kaksi rullaa nauhaa ja käski rajata mökin läheltä raivattavan alueen ja toisella värillä merkitä säästettävät puut. Hän merkitsi muut alueet. Muutamana päivänä metsästä kuului moottorisahan ääni. Muualla raivauksen seurauksena ryteiköt alkoivat näyttää metsältä ja puut pääsevät siellä kasvamaan. Mutta olin vähällä itkeä, kun näin raivauksen tuloksen mökin lähellä, kuusia pitkin poikin toistensa päällä. Karsin ja kasasin kuuset ja oksat pinoihin. Sillä minulle ei ole iloa metsästä, ellen pääse siellä kulkemaan.
. Metsän hoitaminen vaatii työtä, joko omaa tai ostettua. Koska en itse käytä moottorisahaa, paitsi pikkuista akkusahaa, joudun tilaamaan metsurin pätkimään myrskyn tai lumen kaatamat puut. Ja se maksaa nykyään aika paljon. Siksi viimeksi kaatuneet kuuset saivat polttopuiksi naapurit, joiden avohakkuiden jälkeen myrsky oli ne kaatanut. Saivat ne, kunhan veivät pois. Onneksi he kasasivat oksat, niin pienet taimet pääsevät kasvamaan.
Naapurien hakkuut ja se, miltä niiden jälkeen näyttää, vaikuttivat siihen, että vaikka jo olin yhä enemmän alkanut puhua, että suojelen metsäni, ryhdyin selvittämään miten sen voisi tehdä. Viimeinen pisara oli kun sain tarjouksen omaa mökkiäni ympäröivästä puustosta. Avohakkuu, mätästys ja kuusen taimia tilalle. Kirjoitin joskus Aki Kaurismäestä, joka halusi suojella metsänsä niin, ettei sieltä tehdä edes saunavihtoja https://omatupajatontti.blogspot.com/2019/03/pyhat-puut.html. Kaurismäki on lahjoittanut metsänsä jollekin luonnonsuojelujärjestölle ja minun metsästäni on nyt suuri osa suojeltu toiveeni mukaisesti.
Suojellulta alueelta ei saa ottaa tikkuakaan eikä selkärankaisia eläimiä saa siellä tappaa, pyydystää eikä hätyyttää, eikä selkärangattomia eläimiä saa pyydystää tai kerätä. Kuljen siellä jokaisen oikeuksin. Saan edelleen poimia mustikoita, puolukoita ja karpaloita suolta sekä sienestää. Ja minulla on vielä hiukan muuta metsää, jossa voin harrastaa metsänhoitoa, kerätä polttopuita, jäkälää, sammalta, käpyjä, varpuja ja oksia ja aineksia vaikka vihtoihin. Suojelualueella minun ei tarvitse enää murehtia kaatuvia kuusia, sillä siellä niistä tulee lahopuuta, joka on tärkeää luonnolle.
Kaikista tärkeintä minulle on metsän antama suoja, turva ja mielenrauha.
Omavaraisbloggaajien ryhmän ovat perustaneet Satu (tsajut.fi) ja Heikki (korkeala.fi). Lisää ryhmästä: #suuntanaomavaraisuus.
Linkkejä ryhmäläisten kirjoituksiin:
Kasvuvyöhyke 1
Kasvuvyöhyke 2
Kasvuvyöhyke 3
Kasvuvyöhyke 7
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti