Pakkaspäiviä

 Aloitin lintujen ruokinnan, kun parina päivänä oli kunnolla pakkasta. Tein uudenkin ruokinta-automaatin vesipullosta. Ystävä viisasteli, että  siitähän olisi saanut 20 senttiä. 

Omia ruokintapaikkojani linnut eivät heti löytäneet. Täytin myös naapurin vanhan ruokintalaitteen ja jo seuraavana päivä sen ympärillä oli vilskettä. Se onkin lähellä kuusimetsää, jossa linnut viettävät aikaa. Talitiaiset hallitsevat syömässä käyntiä ja viipyvät sen lähistöllä. Niistä saan helposti kuvan puhelimellani, mutta töyhtötiaiset ja hömötiaiset vain käväisevät ruokintalaitteella ja ottavat siemeniä tai pähkinöitä mukaansa ja lentävät pois.

Hömötiainen

Talitiainen

Muutaman päivän kuluttua myös omilla ruokintapaikoillani alkoi käydä lintuja. Myös hömötiaisia, joista olen iloinen, sillä niiden kanta on pienentynyt huomattavasti. Perustelen lintujen ruokintaa sillä, että läheiset avohakkuut ovat rajoittaneet niiden elämänpiiriä. Hömötiaisia varten olen nostellut lahoja koivunrunkoja muita vasten varten nojopuiksi. Niihin hömötiaisten pitäisi olla helppoa tehdä pesä.

 

Tein vielä pajusta syöttölaitteen talipalloille. Ripustin sen omenapuuhun, paikkaan, jossa voin tarkkailla sitä sisältä.

Värjötteli pitkään ulkona yrittämässä ottaa kuvia linnuista palelevan sormin. Parasta kylmille sormilleni ovat siskon kutomat lapaset.

Pakkasta olivat odottaneet myös talvikylvöni. Vierastalossa oli muovikassissa valmiina multaa muovirasioissa ja siinä oli myös siemenpusseja. Olin iloinnut siitä, ettei rakennuksen yläkerrassa ollut näkynyt jälkiä hiiristä sen jälkeen, kun tungin sen kulmiin teräsvillaa. Mutta alakertaan hiiri oli löytänyt tiensä ja tietysti myös siemenpussit. Mutta vain kaksi pussia, Maatiaisesta tilattujen unikkopellon ja ruiskaunokkien pussit oli pilkottu ja siemeniä syöty. Yhteen rasiaan riitti unikon siemeniä. Kahteen muuhun kylvin siementen, paperisilpun ja mullan sekoitusta. Mukana mahdollisesti myös hiiren papanoita.

Loput siementen, mullan ja paperisilpun sekoituksesta kylvin ulos paikkaan, josta piti tulla kukkaketo. Tein vielä olkikukan ja tarhaneidon siementen kylvöjä. Rasiat saavat olla talven kasvihuoneen lattialla. Tarhaneito on minulle uusi tuttavuus. Otin siemenpussin vahingossa kun luulin siinä olevan ruiskukkaa. Taitaa olla aika uusia silmälasit. Ulkokylvöstä ei tarvinnut kastella, sillä seuraavana päivänä maan peitti ohut lumikerros.

Lisää valoa

 Lauantaina 8.11. oli vuoden harmain päivä. Ja harmaa päivä todellakin oli. Sateita ja sumuja on riittänyt, päivällä vielä selviää ilman taskulamppua, mutta illat ovat todella pimeitä. Oli aika lisätä valoa pihaan. 

Mökin ja vierastalon ovien yläpuolella on valaisimet, mutta edellinen omistaja, sähkömies, on pihavalaisimen laittanut saunalle vievän polun varteen. Se ei valaise kulkureittiäni.

Mökin nurkalle olen laittanut ”räpsyvalon”, joka syttyy liiketunnistimella ja valaisee pihapolun alun.

Paikkaan, jossa tie loppuu ja siirrytään pihalle, laitoin lyhdyt osoittamaan, mistä pihapolku alkaa. Kulkuväylät olen haravoinut, en muuta pihaa.

Yhtenä päivänä aurinko näyttäytyi pitkästä aikaa. Se ei jaksanut nousta korkealle. Puolen päivän maissa se valaisi puiden runkoja lenkkipolkuni varrella.

Harmaa voi olla kaunistakin. Niin kuin nämä haituvat. Tonttu on käynyt kurkkimassa ikkunani takana olenko kiltisti. Se on lähtenyt kiireellä naapuriin ja partakarvoja on jäänyt kuusen oksiin.

Jäkälät, eri harmaan sävyissä, ovat myös kauniita.

Syksy jatkuu

 Jos ajatellaan, että jokaisessa vuodenajassa on neljä kuukautta, niin marraskuu on vielä syyskuukausi. Ja syksyistä onkin ollut, yli 10 astetta lämmintä. Syksyinen asetelmani on säilynyt hyvänä. Jopa punaiset koristeomenat. Naapurin puusta, josta ne ovat peräisin, linnut ovat ne jo nokkineet.

Vanhassa työkalulaatikossa on tämän vuoden keijunkukka, joka vielä pitää siirtää kasvilavaan talvehtimaan. Kuistillakin on perinteisesti kanervakasveja.

Kuusentaimia on pitkin pihaa ja nypin niitä pois, metsä on metsä ja piha on piha. Isompiakin kuusia pitää poistaa, ne kasvavat pihalla nopeasti liian isoiksi. Aineksia havukoristeisiin tulee riittämään. Ensimmäisen havukranssin tein kasvihuoneeseen karsittuista oksista.

Vietyäni kurjat tomaatinvarret kompostiin ja siistittyäni kasvihuoneen, päätin vallata sen itselleni. Ruosteinen metallituoli oli tarkoitus viedä metallinkeräykseen, mutta se unohtui ja täällä se saa olla ja ruostua lisää. Siinä voi kuunnella kun sadepisarat tippuvat kattoon.

Kaupungissa kukkivat ruusut.

Puistossa marjat kaunistivat aitaa.

Sen, että ollaan marraskuussa, huomaa siitä, että pimeys tulee aikaisin. Aamuvirkuilla, jollainen en ole, valoisaa aikaa on enemmän. On taskulampun, otsalampun ja heijastimien aika. Illalla, metsätiellä kulkiessani mietin, että samanlaista syvää, hiljaista pimeyttä ei kaupungissa pysty kokemaan. Yhtenä iltana superkuu valaisi maiseman.

Kylvösuunnitelmia

Keräsin taas perennojen siemeniä, muiden kuin sormustinkukan, sillä sen taimia on taas kaikkialla. Ensin kiersin pihalla ja ravistelin kypsiä siemeniä siemenkodista ja kun kaikki siemenet alkoivat olla kypsyä, leikkasin siemenkodat ja työnsin niitä paperipusseihin. Niiden pohjilta sai kerättyä siemenet..

Akilleaa ja lehtosinilatvaa kylvän pieniin metsäpuutarhoihin, joissa niitä onkin alkanut kasvaa. Siemenestä kasvattaminen vaatii aikaa. Tänä vuonna molempiin pieniin metsäpuutarhoihin ilmestyi kukkivia varsankelloja, joiden siemeniä oli monta vuotta sitten niille kylvämässäni siemenseoksessa. 

Pienet mansikkamaani olivat jääneet isoiksi kasvaneiden kirsikan ja omenapuun varjoon ja siirsinkin mansikat muualle. Päätin, ettei tilalle tule kukkapenkkiä. Niistä sain tarpeekseni kun erehdyin kylvämään sammaloituneisiin kukkapenkkeihin ronskisti sammalsyöppöä. Ymmärsin vasta myöhemmin, mistä aineesta on kysymys. Se on nurmikon lannoitetta ja niinpä kukkapenkkeihin kehittyi heinäpeltojen alkuja. Niiden kitkemisestä sain tarpeekseni. Talveksi upotin mansikkamaan paikalle pari sipulikasvien ruukkua. Kokeilussa on kevätkellon kasvatus ruukussa. Ihastuin sen hentoihin kukkiin.

Ostin taas muitakin sipuleita.

Sipulikukkaruukkuja upotin muuallekin, mutta on epävarmaa, miten sipulien käy, kun on ollut pitkään niin lämmintä. Ovatko ne alkaneet kasvaa liian aikaisin? Varmuuden vuoksi ostin lisää krookuksia ja niissäkin on jo kasvun alkua. Krookuksia kasvatan sisätiloissakin. Niiden sipulit häviävät ulkona maasta. Kokeilussa on kerroskasvatus, yhteen ruukkuun laitoin alle tulppaanien ja päälle krookusten sipuleita.

Tietysti ostin myös uusia siemeniä. Kesällä pihalla ei ollut yhtään unikkoa, mutta ensi kesänä niitä pitäisi olla. Ainakin ostin runsaasti niiden siemeniä. 

Raivasin kesällä mökin takana olevia alueita ja yritän tehdä sinne kukkaniittyjä. Ainakin ruiskanokkia ja unikkoja sinne kylvän. Osan kylvän jo syksyllä, mutta talvikylvöjä ei vielä voi tehdä, kun maa on täysin sula.

Vielä löytyi kukkia

 Kun luvassa olivat syksyn ensimmäiset pakkasyöt, kävin keräämässä pihalta viimeisiä kukkia. Sormustinkukan varren latvasta löytyi vielä kukkia. 

Maksaruohot kukkivat. Ne kestävät pientä pakkastakin, mutta otin jo nyt pari kukintoa sisälle juurtumaan.

Orvokkeja sinnittelee eri puolilla pihaa.

Keräsin yksittäisiä kukintoja maljakoihin.

Pakkasöiden jälkeen kukkien sijaan ulkoa löytyi muuta kaunista.

Tienvarren heinikko oli houkuttelevan pehmoisen näköinen.

Hyvä uutinen

Mäki, jolla mökkini on, jatkuu naapurin puolella. Siellä on hienoa vanhaa metsää. 

Raja kulkee noin metrin etäisyydellä puuvajani seinästä. Olen usein miettinyt, mitä jos naapuri teettää tässäkin metsässä avohakkuun. Hieno metsä tuhoutuisi ja samalla maisema mökkini vieressä. Siinä menisivät myös hyvät mustikkapaikat. Olen pohtinut, että tekisin ostotarjouksen mäestä, mutta ainakaan nykyisen omistajan isä ei aikoinaan ole suostunut myymään metsää. Vuokrausta käytetään maiseman säästämiseksi tai ehdottaisinko jollekin taholle metsän suojelemista. Mutta pelästyisikö omistaja niin, että hakkauttaisi metsän heti.

Sitten yhtenä päivänä olin kävelemässä mökilleni. Naapurin portin luo oli pysäköitynä outo auto. Se jatkoi matkaa ja pysähtyi myös tien varrella olevalle ohituspaikalle. Kun tulin mökkitien ja oman tieni risteykseen, seisoi auto siinä olevalla kääntöpaikalla. Jokainen outo auto herättää epäilyksiä ja meninkin auton luo ja kysyin siinä olevilta naisilta, etsivätkö he jotain. Vanhempi nainen esittäytyi ja hänhän oli naapurimetsän omistaja. Hän oli tyttärensä kanssa tullut kiertämään metsäänsä. Minä tietysti sanoin, että tuon mäen metsä pitäisi suojella ja sain kuulla, että se onkin suojeltu. Suojelu ei näy kartoilla, koska se on määräaikaista, kestää 10 vuotta. Voi, miten hyvä uutinen.Tytär saa sen jälkeen päättää, mitä metsälle tehdään. Metsänomistaja asuu kaukana eikä usein käy metsällään eikä tien hoitamisesta päättävissä kokouksissa. Mutta hän kertoi, että hänen isänsä, sotaveteraani, oli vielä 80-kymppisenä käynyt itse  hoitamassa metsäänsä. 

Kiersin sen jälkeen kuvaamassa metsässä ja sieltähän löytyi kanttarelleja. Kun ei muuta ollut, keräsin niitä pusakan helmaan. Ne olivat sen verran kuivia, että sain taiteltua kannat irti, nehän pitää jättää metsään.

Metsässä on maa- ja pystylahopuuta. 

Joku lintu oli tiputtanut sulan metsään.

Muurahaiset olivat rakentaneet ison kodin itselleen.

Kääpiä löytyy.

Ja löytyy sieltä suppilovahveroitakin.

Värien aika

Luin lehdestä jutun, jonka mukaan ruskan alkaminen ei ole kiinni sään kylmenemisestä, vaan ajankohdasta, päivien lyhenemisestä, joka alkaa aina samaan aikaan. Juuri nyt näyttäisi olevan ruskan värien aika. Lehdenhakumatka on värikäs.

Saman jutun mukaan punainen väri on merkki siitä, että puu kärsii stressistä valon väheneminen takia. Keltainen ja oranssi väri kertovat varautumisesta. Niistä kasveista lehtivihreä on jo siirtynyt talteen runkoon. Katselin vanhoja kuvia ja lokakuussa ruskan värejä näkyy, mutta en usko, että ne tulisivat aina samana päivänä. Villiviini ilahdutti minua ja paljon aikaisemmin ruskavärillään. Sen seurana ovat humalan vaalenevat lehdet. 

Pienillä pihlajilla olisi jutun mukaan stressiä. Kaupungissa, jossa on paljon vierasperäisiä jalopuita, punaista väriä on enemmän. Niiden stressin ymmärtää.

Väriä on puissa, pensaissa ja maassa. Lepän lehdet säilyvät vihreinä.

Mustikat, lillukat ja kurjenpolvet vaihtoivat väriä.

Vaahterani hehkuu nyt eri väreissä. Parhaiten sen näkee vierastalon parvekkeelta.

 Ja pihaa täyttävät sen värikkäät lehdet.

Värit vaihtuvat nopeasti. Kirkaat värit muuttuvat ruskeiksi ja lehdet putoavat maahan.