Kesäkuun tuoksuja

 Sateen jälkeen ilma oli raikas ja täynnä tuoksuja, oli jäätävä hengittämään sitä. Mökkitien ja mäelleni johtavan tien varrella kasvavat pihlajat kukkivat ja niiden aromi on voimakas. Pihallani niitä on aitan päädyssä, keskellä pihaa ja kasvihuoneen takana. Näiden laji on ilmeisesti kotipihlaja (Sorbus aucuparia). Tieteellisestä nimestä tulee mieleen tiettyjen piirien suosima makea marjaviini Sorbus. Kasvihuoneen takana oleva pihlaja ei ole kaatunut sen päälle, vaikka apumies ennusti niin käyvän. Asiahan on toisin, uskomusten mukaan pihlaja suojelee ja karkottaa pahaa. Linnuille sen marjat tarjoavat ravintoa ja kukat mettä hyönteisille. Siinä viihtyvät jäärät ja muut kuoriaiset.

Mökin läheisyydessä tuoksu on hillitympää ja hienostuneempaa. Syreenini kukkivat, eivät runsaasti, mutta kukkivat kuitenkin.

Kimpun nappasin naapurin pihalta, jossa syreenit kukkivat paljon runsaammin. 

Kielojen tuoksu on voimakkaampaa metsän puolella, vaikka kukkii se pihallakin.

Metsässä kukkii myös oravanmarja. Sen tuoksu on heikko. Alkukesän tuoksuvat luonnonkukat ovat hentoja ja valkoisia. Ilmeisesti yksinkertainen rakenne auttaa niitä kukkimaan nopeasti ennen kuin isommat kasvit varjostavat niitä. Valkoinen väri näkyy hyvin vaaleassa kesäyössä ja auttaa pölyttäjiä löytämään kukat.

Suolla tuoksuu voimakkaasti, sen reunoilla kukkivat suopursut. 

Myös koiranputkea tuoksuvat, kun tarpeeksi läheltä nuuhkii. On vaan varottava kukan muita vieraita.

Kesäkuun tuoksuihin kuuluu myös hyttyskarkotteen aromi, jota joutuu haistelemaan koko kesän.

Pihan valtaajat

Lemmikit täyttävät kuistin kivijalan vierustan. Vähitellen niitä alkoi tulla siihen ja nyt koko alue on vallattu.

Lemmikkejä on runsaasti pitkin pihaa.

Valkoisiakin kukkia löytyy.

Lemmikkejä riittää poimittaviksi.

Kielot menevät liian pitkälle, ne tulevat liian lähelle mökkiä. Olin ajatellut, että ne voisivat täyttää pihan reunalla olevien syreenien alla ja niiden edessä olevat alueet. Nyt ne tulevat niin pitkälle mökkiä kohti, että saattavat joutua trimmerin käsittelyyn. Tai poimituiksi maljakkoon. Kieloja on niitäkin eri puolilla  pihaa.

Valkovuokkoja olen ostanut ja istuttanut useisiin paikkoihin. Nyt ne leviävät vapaasti, ne tietävät, että niin ne saavat tehdä. Valkovuokot häviävät kesän mittaan, eikä niistä ole haittaa pihan siistinä pitämiselle. Nyt on vaan oltava tarkkana, etten tuhoa uusia vuokkoja, jotka nyt ovat vain lehtiä, mutta jotka kukkivat seuraavana vuotena.

Orvokit eivät ole pahimpia pihan valtaajia, mutta nyt ne ovat valinneet aika hankalan kasvupaikan. Ne kukkivat mökin edustan kivetyksen ja alimman portaan välissä. Onhan siinä turvallisempaa kasvaa kuin keskellä pihaa.

Pahimpia pihan valtaajia ovat tuoksuvadelma ja konnantatar. Yritän taistella niitä vastaan luonnonmukaisin menetelmin. Nypin niiden taimia pois ja konnantatar tekee heti uusia tilalle. Kukkapenkissä, josta konnantatar on lähtöisin, siirsin sen kasvuston viereen vahvajuurisia sormustinkukkia. Voimakkaasti leviävät pikkusydän, tuoksukurjenpolvi ja rohtoimikkä saavat tukahduttaa ei-toivottuja taimia. Siirsin vuosia sitten konnantartarkasvuston sisään jääneitä kuunliljoja lipputangon ympäristöön. Ja samalla siirtyi konnatatar. Nyt  kuunliljat saavat, kun lehdet kasvavat isoiksi, tukahduttaa sen taimia. 

Lisäksi kylvän alueelle valkoapilaa, joka toivottavasti kasvaa niin tiheäksi, ettei muita kasveja pääse nousemaan maasta.

Vauhdikasta kasvua

 Olin muutaman päivän poissa mökiltä ja kun palasin, oli piha muuttunut. Vuohenputket, voikukat ja  muut epätoivotut kasvit ovat kasvaneet vauhdilla. On hyötykasveihinkin tullut lisää pituutta. Perunaa on noussut maasta. Sipulit ja talvikylvöporkkanat kasvavat tervantuoksuisessa laatikossa ja kasvilavassa.

Kasvihuoneessa on vielä tilaa, vaikka taimet ovatkin kasvaneet. Olin kastellut sen kasvit niin hyvin, että ne olivat pärjänneet lämpimät päivät. Täällä ensimmäisten perunoiden varret ovat jo pitkiä.

Ei ollut aikaa kitkemiseen tai niittämiseen. Poissaoloni aikana ei ollut satanut yhtään, sadevesiastiat olivat tyhjiä. Oli aloitettava veden kantaminen, onneksi kaivossa riittää vettä. Vesiletku kaivolta ei jatko-osallakaan varustettuna riitä jokaisen paikan kasteluun. Kasvihuoneelle ja etäisempiin paikkoihin vesi kulkee kastelukannuilla. 

Sää tuntuu jo niin kesäiseltä, että uskaltauduin istuttamaan avomaankurkut ulos. Kurkun taimet sekoittuivat puutarhan kassalla ja pitkään mietin, kummat ovat avomaan, kummat kasvihuoneen kurkkuja. Yöksi laitoin niiden päälle harsot. 

Myös daalia, puutarhalta ostettu, pääsi ulos.

Pihan narsissien kukinta alkaa olla ohi, muutama vielä kukkii. Napsin kuihtuneita kukkia pois, etteivät kasvit ala kehittää siemeniä, vaan varastoivat energian sipuliin. 

Tarhakylmänkukka oli avannut nuppunsa.

Omavaraisbloggaajat julkaisevat juttuja kerran kuukaudessa. Satu (www.tsajut.fi) ideoi aiheita ja koordinoi julkaisuja. Kesäkuun aihe on päiväni omavaraisena. Oma aamuni alkoi itse poimituilla mustikoilla jugurtin seassa ja sen päätteeksi oli vuoden ensimmäistä raparperijälkiruokaa.

Muuten omavaraisuuteni tähän aikaan vuotta on enimmäkseen kastelua ja kitkemistä. En laskenut, montako kannullista vettä kannoin muun kastelun lisäksi, monta niitä oli. Ja sitten illalla alkoikin sataa.

Alla linkit juttuihin siitä, miten omavaraisten päivät ovat kuluneet.

Kasvuvyöhyke 2

Pilkkeitä Pilpalasta 

Sarin puutarhat 

Kasvuvyöhyke 3

Tsajut 

Evil Dressmaker 

Villa Varmo 

Kasvuvyöhyke 7

Korpitalo 

Retki keväiseen metsään

Esittelin suojelumetsääni tuttavapariskunnalle. Retkeä oli suunniteltu pitkään ja sovitun päivän sää jännitti. Kelit ovat vaihdelleet ja säätiedotukset ovat pettäneet, esimerkiksi ennustettu sadekuuro on voinut kestää koko päivän. Mutta metsäretken päivä oli loistava. Aurinko paistoa, lämpötila nousi kevään ennätykseen, 20 asteeseen ja käet kukkuivat. Hyttysiä tai muita ötököitä ei ollut liikkeellä. Sinivuokkojen kukinta on ohi, nyt metsää kaunistavat käenkaalit.

Ihmettelimme kuusen juuria, jotka kiertyvät kiven ympärille kuin käsi tai linnun jalka.

Soistuvalla aluella on vielä märkää.

Anna on Satavuotiaan sylissä-blogissa kuvannut sieniä ja kääpiä ja kirjoittanut niistä niin, että olen itsekin ryhtynyt katselemaan niitä eri silmin. Vielä on matkaa siihen, että tunnistaisin niitä. Tähän kuuseen joku on tainnut tehdä pesäkolon.

Aurinko sai ilman täyttymään suon tuoksusta, se ei vieraille ollutkaan tuttu. Kangasmetsän puolella kukkii mustikka, toivottavasti ei liian aikaisin. Yöpakkaset saattavat pilata sadon.

Kieloja nousee maasta. Ensimmäiset niistä ovat avaamassa nuppujaan.

Metsässä onkin nyt kuljettava varoen, ettei tallo niitä tai nousemassa olevia saniaisia ja sananjalkoja. Koivun lehdet ovat jo isoja.

Sinä päivänä minulle alkoi kesä.

Yllätysvieraita

 Viime elokuun alkupuolella olin naapurin luona kun siellä joku koputti oveen ja sisään tuli kaksi hätääntyneen tuntuista naista. Kun tilannetta sitten selvitettiin, kävi ilmi, että naiset olivat jättäneet auton mökkini lähelle ja lähteneet sieneen. Kun he olivat palanneet tielle, eivät he tunnistaneet paikkaa ja olivat lähteneet väärään suuntaan. Saattelin heidät tielle ja näytin oikean suunnan. Siinä jutellessa kävi ilmi, että mökkini on ollut toisen naisen mummola. Vaihdoimme yhteystietoja ja myöhemmin jotain tietoja. Sitten olin syyskuussa touhuamassa jotain mökkini pihalla kun sinne tuli tämän naisen lisäksi kolme muuta. Kaikki mökin rakentajan jälkeläisiä, lapsenlapsia ja yksi taisi olla jo seuraavaa sukupolvea. Esittelin heille mökkiäni ja sain tietoja siitä, miten siellä ennen elettiin. 

Mökin edustan kukkapenkissä Hilda-mummolla oli ollut pioni. Hankin siihen jo syksyllä yhden uuden kuolanpionin jatkamaan perinnettä. Se on selvinnyt hyvin talvesta. Ja sitten mummolla oli ollut sitä kukkaa, joka syksyllä kaivetaan maasta, siis daalia tai joriini, joksi sitä täällä päin kutsutaan. Olen perinteen vuoksi etsinyt myös daaliaa, vaikken niitä ole osannut hoitaa. Vielä en ole löytänyt. Syreenejä on ollut jo naisten lapsuudessa, samoin kukkapenkistä levinneitä ruskoliljoja. Kuva on vuoden 2023 kesäkuulta. Vanhat omenapuut olivat vierailijoille tuttuja.

Mummon kaappi, sanoivat naiset, kun näkivät aitassa olevan vihreän kaapin.

Naiset katselivat peililipastoani ja yksi epäili sen olevan peräisin mummolasta. Ei, sanoi toinen ja nimesi henkilön, joka oli sen vienyt ja lisäsi, että se oli maalattu. 

Yksi katseli naulakko. Sen paikalla on ilmeisesti aina ollut naulakko. ”Kun mummo ryhtyi maalaamaan, ei hän ottanut edes vaatteita naulakosta”. Toinen lisäsi, että sitten pöytäkin oli maalissa. Mummolla oli kuulemma iso takapuoli ja hän kulki kädet takana sen päällä. Kun lapsia tuli kylään, mummo haki kanalasta munia ja liha- aitasta lihaa ja ryhtyi tekemään herkkuja. Kanala on ollut ilmeisesti puuvajan päässä. Jossain on ollut myös sikala.

Seinäkelloa naiset katselivat, paikalla on ilmeisesti ollut samantyyppinen kello, mutta tämän olen ostanut huutokaupasta. Kerroin, että entinen eteinen oli niin huonokuntoinen. että se jouduttiin purkamaan, mutta vanhat kiviportaat he tunnistivat.

Mummon tiskipöytä, sanoivat naiset, kun näkivät varastossa olevan vanhan tiskipöydän. Vanhoista suksista he sanoivat, että ne tuskin olivat isoisän, sillä Maurits oli pieni mies. Näytin, että olin säästänyt vanhan ulko-oven, joka on suksien takana.

Sain tiedon sukusivustosta, jolta löytyi tietoa isovanhemmista, lähinnä Mauritsin esivanhemmista. Maurits oli syntynyt 1890, Hilda vuotta myöhemmin ja hän eli 78-vuotiaaksi. 

Kasvu hyytyi

Hyytävän kylmä sää hidastaa kasvua. Narsissien ja tulppaanien nuput pysyvät supussa. Joitakin narsisseja kukkii ja ruukkunarsissit ovat säilyneet hyvin, mutta pihan väriläikkänä ovat rentukat. Ne olivat talven maassa ja sitten kasvihuoneessa, nyt vakiopaikallaan kaivon luona.

Kevätesikkojen lisäksi vanhoja esikkoja on kukassa.

Kuunliljojen, ruskoliljojen ja liljojen alkuja näkyy maassa, mutta ne pysyvät pieninä. Joidenkin saniaisten lehtien kerät ovat sentään nousseet ylös.

Viime kevään ilmestykset, rohtoimikät kukkivat. Näitä on kasvitieteellisessä puutarhassakin. Siellä on paljon sellaista, mitä haluaisin, mutta olen iloinen, ettei minulla ole valkoposkihanhia. Kasvitieteelliseen ne ovat löytäneet tiensä.

Yöpakkaset ovat palanneet ja joitakin lumihiutaleita leijaili maahan. Olen istuttanut muutaman perunan, sipuleita, kylvänyt persiljaa ja siirtänyt porkkanan taimet kasvihuoneesta ulos. Niiden päälle oli laitettava harsot.  Orvokit kestävät pienet pakkaset. Niitä onkin muutama ulkona.

Se hyvä puoli koleassa säässä on ollut, että sinivuokot, suosikkini, ovat kukkineet pitkään. Sinistä löytyy,  nämä jyrkänteen alapuolella olevassa kasvustossa.

Pientä lämpenemistä on onneksi luvassa. Loput kasvit pitäisi saada ulos kasvihuoneesta, sillä suosikkipuutarha avaa kohta ovensa. Sain lahjaksi yhden amppelitomaatin, mutta se pysyy vielä sisällä. Luonnosta löytyisi jo syötävää. Olen tarkkaillut tien penkkaa kulkiessani. Ja löytyihän näitä. Nämä eivät ole koirankakkaa, vaan korvasieniä. Liian vähän ja liian vaarallisia poimittaviksi.

Pihan siistimistä

 Raparperi kuuluu vanhaan pihaan. Sitä on Suomessa viljelty yli sata vuotta, alunperin se on kotoisin Kiinasta. Olin aikeissa hankkia sitä ostettuani mökin, mutta löysinkin pihan laidalta kokonaisen rivin raparperia. Se on mieluinen siksikin, ettei se yleensä ole vaatinut mitään hoitoa. Nyt penkki oli päässyt sammaloitumaan, mutta punaisia pallukoita nousi siitä huolimatta hiljalleen esiin. Poistin sammaletta ja rikkaruohoja, lisäsin kanankakkaa ja multaa, viimeksi päälle katetta. Raparperia en ole pakastanut, siitä tehdyt herkut kuuluvat alkukesään. Leivonnaisten lisäksi olen tehnyt raparperimehua.

Omavaraisbloggaajien toukokuun aiheina on mm. hedelmä- ja marjatarhat ja niiden merkitys omavaraisuudessa. Pihani "puutarha" oli ollut pitkään hoitamatta kun ostin mökin. Ilahduin, kun ryteiköstä löytyi merkkejä viinimarjapensaista ja yksi karviaispensaan oksa ja siinä yksi karviainen. Alue on nyt raivattu, mutta puutarhaa en ole saanut hyvään kuntoon. Pensaita on siellä täällä, vaikka olen niitä siirrellyt. Laitoin pensastukia tuomaan ryhtiä alueelle, mutta pensaat joko tulisivat toimeen ilman niitä tai kasvavat miten sattuu niistä välittämättä.

Yksi karviainen oli jäänyt pahasti kuusen alle. Kaivoin sen maasta ja istutin toiseen paikkaan. Kuusen oksien alla pensaan versot olivat kasvaneet pitkiksi yrittäessään päästä valoon. Osa maassa olleista oksista oli juurtunut. Katkoin juurtuneet palat oksista ja istutin ne uuden pensaan aluksi. Siirsin saniaisia pensaiden vierestä muualle, lannoitin pensaat ja lisäsin katetta. Toivottavasti satoa tulee, karviaisia ja marjoja on kiva napsia pensaista ohi kulkiessa.

Sadon vuoksi en tarvitse pensaita, sillä naapurilla on niitä paljon. Olen tehnyt marjoista mehua eikä sitä ole kaupasta tarvinnut ostaa. Luulin jo mehustaneeni kaikki pakastetut marjat, kun maaliskuussa yhdestä pakastimesta löytyi vielä monta pussia mustia viinimarjoja. Ja lisää mehua tuli.

Leikkasin naapurin pensaita, taka-ajatuksen oli saada täydennystä mustaviinimarjapensaisiini. Etsin oksia, jotka olisivat juurtuneet. Niitä en löytänyt, mutta otin muutaman oksan maljakkoon ja toivon, että ne siinä juurtuvat. Maljakossa on myös omenapuun oksia.

Leikkasin pienemmästä vanhasta omenapuusta osan katkennutta latvaa pois. Enemmänkin olisi poistettava. Omenasadosta tulee varmaan pieni viime syksyn huippusadon jälkeen. Isomman vanhan omenapuun satoa säilyi pitkälle vuodenvaihteen yli. Maku on mieto, mutta omenoista tuli hyvää sosetta, jota vielä on pakastimessa. Ennen oli järkevää kasvattaa talviomenapuita, joista saatiin lisäystä ruokavalioon talvellakin.

Myös kukkapenkit olivat sammaloituneet ja pihalla kasvoi kuusen taimia. Ostin sammalsyöppöä, sillä sammal muuttuu ruskeaksi, mutta ei sekään kaunista ole. Sen tilalle levitin uutta multaa.

Siemenpankeistakin omavaraiset kirjoittavat. Itse en ole löytänyt hyötykasveja, jotka olisivat lähteneet kasvuun maaperän siemenpankeista, mutta sormustinkukan taimia maasta nousee. Siirtelen niitä, mutta yleensä ne eivät kasva siellä, missä haluaisin. Näitä, liian lähellä kivijalkaa kasvavia taimia olen jo poistanut ja loputkin siirtyvät muualle.

Linkeistä alla voit lukea omavaraisbloggaajien puutarhoista. #suuntanaomavaraisuus-yhteisön ovat perustaneet Satu (tsajut.fi) ja Heikki (korkeala.fi).

Kasvuvyöhyke 2

Sarin puutarhat 

Kasvuvyöhyke 3

Tsajut 

Villa Varmo 

Evil Dressmaker 

Kasvuvyöhyke 7

Korpitalo