Marjat talteen

 Naapuri, joka poimii marjoja myyntiin, suostui myymään mustikoita niin paljon, ettei niitä itse enää tarvitse poimia. Joku oli valittanut hänelle, että mustikat ovat mauttomia. Sateet paisuttivat marjoja ja maku laimentui, mutta ei se poimijan syy ole. Muut marjat alkoivatkin kypsyä. Punaisia viinimarjoja rastaat olivat jo käyneet poimimassa nokkiinsa.

Hellepäivinä vadelmat kypsyivät vauhdilla ja niitä sai kerätä päivittäin. Niidenkin pensaista rastaat pyrähtivät lentoon kun lähestyin. Linnut napsivat paloja parhaista vadelmista. Poimin naapurille hänen marjojaan. Vadelmapensaikossa hän ei enää pystyisikään liikkumaan ja osa vadelmista on levinnyt läheisen kivikon päälle.

Naapurin pojanpoika tuli auttamaan isoisäänsä. Nuori mies ja raivaussaha on tuhoava yhdistelmä. Yhtenä vuotena meni lahjaksi saatu laakakataja, toisena jasmikkeen taimi. Tänä vuonna apulainen, kun kukaan ei ollut vahtimassa, leikkasi polunvarren karviaispensaasta suuren osa. Pensas olisi ollut täynnä raakileita. Toiselta puolelta polkua lähti valkoista viinimarjaa ja juhannusruusua. 

Omat karviaiseni ovat turvassa, niitä uhkaavat vain rastaat.

Viinimarjoja kyllä riittää. Tein tuliaisiksi kaupunkilaisille kokoelman eri värisistä marjoista.

Marjan nimipäivänä, hyvän sään aikaan sain tämän vuoden herukkaurakan valmiiksi. Poimintaväsymys näkyy siinä, että lehtiä ja roskia on mukana sangossa. Mehuntekoa ne eivät haittaa.

Ilonaiheita

 Toiveeni mukaisesti humala ja villiviini ovat verhoilleet ison koivun kannon suurelta osin. Piti ihan tarkistaa, mutta tasan kaksi vuotta koivun kaatamisesta vasta on.

Pienet sisiliskot viihtyivät versojen alla. Suoraa runkoa pitkin ylöspäin kasvaneille villiviinin versoille tuli ongelma, kun kanto loppui. Viisas mies lohkaisi, että osta heliumilmapallo ja laita villiviini kasvamaan sen narua pitkin. Taivutin oksat varovasti kasvamaan kaarelle ja ne jatkoivat alaspäin.

Olkikukkien kasvatus onnistui tänä vuonna. Kylvin ne syksyllä ja kylvös oli talven kasvihuoneessa. Siemenet itivät hyvin ja onnistuin koulimaan taimet ja ne pitivät paikasta lipputangon ympärillä, johon ne istutin. Tiedän, että kuivakukat pitäisi poimia nuppuisina, mutta annoin kukkien kukkia.

Nyt ensimmäiset ovat jo kuistilla kuivumassa.

Sinisarjat kukkivat ruukuissaan tänäkin vuonna kasvihuoneen edessä. Niiden kukissa on sinistä, joka on se juuri oikea sävy. Minulla oli sen värinen jakkupuku, jota käytin paljon.

Toinen sininen kukka, joka ilahduttaa minua, on ukonhattu. Se on varmasti talon alkuperäistä kantaa, muttei se ole muutamaan vuoteen kukkinut. Nytkin kukinta on vaatimatonta, mutta toivottavasti kasvi vahvistuu ja leviää. Talon ensimmäisellä emännällä oli käytettävissään kunnon lannoitteita navetasta ja kanalasta. Nyt paikka on liian kuiva ja köyhä. Siirrän kokeeksi yhden pienen taimen syksyllä parempaan paikkaan.

Mustikkametsässä

 Paahteinen sää jatkui ja jatkui. Lähdin etsimään metsästä vilpoisuutta ja mustikoita. Tänä vuonna mökin viereisellä mäellä niitä on, pitkät varvut taipuvat marjojen painosta.

Kiersin eri paikoissa metsässä, toisissa oli marjoja, toisissa ei. 

Suon laidalla pelästytin metson, joka lähti kiireellä ja kovalla ryminällä lentoon. Marjoja sekin oli varmaan etsimässä. Vähän matkan päässä lentoon lähti pienempi ruskea lintu, rouva metso, koppelo. Metsopariskunnan tapasin jo aiemmin kesällä. Silloin uros seurasi minua ja siirtyi puusta toiseen kulkuni mukaan. Pariskunnalla taisi olla pesä jossain lähistöllä. Rouvan tunnistin äänestä. Metso on aiemmin pesinyt läheisen lapsiperheen pihalla, mutta perheen moottoriajoneuvojen lisääntyessä se on muuttanut muualle. Yhtenä kesänä pesä oli yksien mökkiläisten huussin takana. Muutto metsääni on viisas valinta, sillä siellä eivät ainakaan ihmiset metsojen elämää häiritse.

Mustikkametsästä etsin jotain muutakin. Muutama vuosi sitten mustikan varpujen  seassa

 oli outo kasvi. Se näytti hiukan isotalvikilta, mutta kuihtuneet kukat olivat erilaiset. Yövilkka (Goodyera repens), yksi Suomen kämmekkäkasveista, sen täytyi olla. Kasvi löytyykin yleensä mustikoita poimiessa. Sen sanotaan kasvavan vanhoissa kuusimetsissä, mutta myös mäntyvaltaisilla harjurinteillä, jollainen mökin viereinen metsä juuri on. Ensiksi löysin lehtiruusukkeita. Kasvi kehittää pitkiä juurakoita, joiden kärkeen lehdet ilmestyvät. Näiden pitäisi kukkia ensi vuonna. Mutta säännöllisesti tämä kämmekkälaji ei kuki.

Sitten, toisesta paikasta, mustikanvarpujen keskeltä, löytyi yksi kukinto. Kämmekkäharrastus vaatii kärsivällisyyttä.

Olihan sitten mustikkaretken päätteeksi tehtävä vuoden ensimmäinen mustikkapiirakka.

Kukkaketoja

 Mökkitien varteen oli ilmestynyt kaunis kukkaketo. Se on samassa paikassa, joka keväällä oli täynnä leskenlehtiä. Hienoa, että luonto vaihtaa kukat, kun entiset ovat kuihtuneet. Uteliaana seuraan, millaiset kukat paikkaan seuraavaksi ilmestyy.

Mökin edustalle oli ilmestynyt pieni keto niittyhumalaa (Prunella vulgaris). Näitä on muuallakin pihalla ja hyvä pihakasvi se onkin, kestää tallausta ja leikkausta samoin kuin valkoapila, jota sitäkin löytyy pihalta. Lisäksi hyöteiset pitävät siitä.

Kukka on saanut nimensä siitä, että sen kuihtunut kukinto muistuttaa humalan kukintoja.

  

Oma pihani on pääasiassa luonnontilassa, paikoin piha on kuin viidakkoa, vain kulkuväyliä ja rakennusten edustoja niitän trimmerillä. Niitettävä alue kasvaa, kun luonnonkukat kuihtuvat ja siemenet ovat pudonneet maahan. Niittäessä on varottava sammakoita, sisiliskoja ja vaskitsoja. Ja ahomansikoita, niiden makua parempaa ei ole.

Luonnonkukat ovat kastelematta kestäneet jatkuvaa paahdetta ja kuumuutta ja ne kukkivat pidempään kuin kukkapenkkien kasvit. Koriste- ja hyötykasvit kärsivät jo kun sadetta ei ole saatu.

Kukista, jotka joutuisivat trimmerin murskaamiksi, saa hyviä kukkakimppuja.

Kaupungissa ihailin kadun varressa tuulessa heiluvaa kissankelloketoa. Omat kissankellon taimeni eivät kasva. Seuraavaksi ostan sen siemeniä.

Heinäkuun värejä

 Kielot ja muut luonnonkukat valloittivat paikan, jossa yritin  kasvattaa kalliokasveja. Siirsin siitä kasveja muualle. Ketoneilikat kukkivat nyt hehkuvina kukkapenkin reunalla.

Voimakkaita värejä on muuallakin. Harjaneilikat yrittävät kukkia, vaikka muu kasvillisuus niiden ympärillä on rehevää. En keksi, miten tukisin akilleat, jotka olivat kaatuneet niiden päälle. Haluan akillean sienet talteen ja harjaneilikoiden täytyy kestää.

Maitohorsmat ovat aloittaneet kukinnan.

Horsmaa ei onneksi ole paljoa pihallani, mutta kaivon luona huopaohdakkeet saavat kukkia. Mökkitien varrelta niittokone on ne jo katkonut.

Niiden kukat ovat kuin pehmeitä tupsuja.

Sormustinkukissa on valkoisia, vaaleita ja tummempia sävyjä. 

Tässä on malvan taakse sijoittunut sävy sävyyn sen kanssa oleva sormustinkukka.

Hellepäiväivien iltoina taivaskin on hehkunut punaisena. Mutta tomaattini, ne eivät punastu.

Torjuntatoimia

 Olen pohtinut, kumpi saa nimikkeen pihan pahis, tuoksuvadelma vai konnantatar. Viimeisin tuoksuvadelman tekemä kiusa on, kun sen pitkiksi kasvaneet rehevät versot kaatuilevat muiden kasvien päälle ja katkovat niitä. Siemeniä se ei tee, nypin pois kukat ja siementen alut.

Ovathan kukat kauniita, mutta eivät ne kauaa saa pihaa kaunistaa.

On kehuttu, miten paljon lupiinien hävittämisellä voi ansaita rahaa. Sitä mahdollisuutta mökkipaikkakunnalla ei ole. Mutta ihan vaan luonnon vuoksi hyökkäsin taas lammen lupiinien kimppuun. Luonnonkukat ovat paikoin jo saaneet valtaa. Vai luulenko niin, motivoidakseni itseäni. 

Toisin paikoin lupiineja oli vastassa kuin muurina.

Otin aseeksi pienemmän viikatteen, koska yritin poimia lupiinit pois vahingoittamatta luonnonkukkia. Niiton jälki oli hurjan näköistä.

Kun urakka oli ohi, tein itselleni kukkakimpun, joka sai nimekseen Pinkit paholaiset. Ranta pitää varmaan niittää vielä uudelleen. Muut paikat ovat helpompia. Oman pihani muutamat lupiinit saan helposti poistettua. Kuivaan kukinnot ja poltan ne.

Poistin kukinnot konnantattaristakin, mutta se ei auta, koska niiden juuret ovat niin vahvat. Ja tatar on nyt nimetty pihan pahikseksi.

Tapahtumarikas viikko

 Kesään kuuluu Heinolan Harjupaviljongilla käynti ja vohvelien syönti. Paikka on viehättävä, on vaan jaksettava kavuta harjun päällä sijaitsevaan vuonna 1900 valmistuneeseen rakennukseen. Tänä kesänä kahvila on hyvä vaihtoehto, piknik sateessa tai märässä luonnossa ei ole houkutellut. Mikään pikaravintola Harjupaviljonki ei ole, mutta odotus palkitaan.

Nuoriso haluaa yleensä makeat  jäätelövohvelit, nyt oltiin kaksistaan ja meidän varttuneiden makuun on kylmäsavulohivohveli, jossa on paikallisen kalaliikkeen tammisavustettua linnalohta.

Omavaraisbloggaajat kirjoittavat heinäkuun alussa kesäisistä asioista, retkikohteista, piknikeväistä, luonnon antimista ja kukista. Tänä kesänä aikaa tapahtumissa kulkemiseen on ollut sen puolesta, ettei puutarhaa ole tarvinnut kastella eikä satoa ole tarvinnut korjata. Tienvarren ja pihan ahomansikoissa on jo punaista, aurinkoisilla paikoilla mustikatkin kypsyvät, muuten ne, jos niitä löytää, ovat pieniä ja vihreitä. Raparperia on riittänyt leivonnaisiin, vispipuuroon, pakastamiseen ja jaettavaksi.

Ensimmäiset kanttarellien alut ilmestyivät pihatien viereen jo kesäkuun puolella. Kastikkeeksi niistä ei vielä ollut ensimmäisille itse kasvatetuille perunoille, jotka nekin olivat pieniä.

Seuraavana päivänä vuorossa oli pakollinen kuvio, paikallinen kesäteatteri. Ympäristö on kaunis, näytöstä voi odotella hienojen vanhojen rakennusten ympäröimällä pihalla. Mutta esitys tänäkin vuonna pelkkää hömppää. Päivä sattui olemaan se hellepäivä eikä katsomossa tarvinnut toppatakkia niin kuin joinakin vuosina.

Lauantaina lähikylässä oli maalaismarkkinat. Niissä ei paljoa maalaisuutta ollut. Markkinoilla kiertävät samat myyjät, tarjolla on thaimaalaista perinneruokaa ja metrilakua yms. Ostin perunoita, herneitä ja vanhan vasaran. Sysmän kirjakyläpäiville ei ehditty, sinne matkataan joku toinen päivä. Sysmässä suosikkini on sisustuskahvila Lintan Kammari.

Pihan kukat ovat kasvaneet pitkiksi ja suuri osa niistä on kaatunut maahan. Valkoiset lehtosinilatvat ovat pysyneet pystyssä, sinisiä olen tukenut. 

Ruskoliljat ovat ryhdikkäästi pystyssä, mutta joku on katkonut niitä.

Omavaraisbloggaajat kirjoittavat juttuja kerran kuukaudessa, joko yhteisestä aiheesta tai omista  kuulumisista. Satu (www.tsajut.fi) ideoi aiheita ja koordinoi julkaisuja. Alla vinkkejä tapahtumista ja retkieväistä.

Kasvuvyöhyke 1

Apilankukka 

Jovela

Kasvuvyöhyke 2

Sarin puutarhat

Pilkkeitä Pilpalasta

Kasvuvyöhyke 3

Tsajut 

Evil Dresmaker 

Kasvuvyöhyke 7

Korpitalo