Piha haltuun

 Omenoita on alkanut pudota puista ja ensimmäisiä muumiotautisia yksilöitä on ollut sekä puissa että maassa. Se tarkoitti sitä, että puiden alustat oli siistittävä kasveista, jotta saan kerättyä sairaat omenat tarkkaan pois. 

Toinen syy, miksi oli aika niittää pihaa oli se, että eri puolille oli ilmestynyt reikiä ja multakasoja. Kontiaiset ja myyrät olivat aktivoituneet ja pitkä, sateen kaatama ruohikko on niille hyvä piilopaikka. Korpitkin ovat huomanneet ne, niitä liiteli mökin yläpuolella. Luonnonkukat ovat jo pudottaneet siemenensä ja uusien taimien kasvu tarvitsee valoa.

Aiemmin kesällä siistin mökin edustan kivetystä, kaivoin kiviä esiin ruohikossa. Lopulta taisin olla lähellä kalliota, jolle mökki on rakennettu. Yläpiha on nyt niitetty.

Poistin vierastalon ympäriltä edellisten omistajien kukkapenkkien ympärille laittamat puut, jotka olivat lahonneet. Etupuolelle tein rajauksen tiilistä samoin kuin toisellakin puolella on.

Päätyyn siirsin kasveja, vuorenkilpeä, sormustinkukkia ja saniaisia. Katsotaan, onko vuorenkilpi maineensa veroinen, sen pitäisi selvitä kaikissa paikoissa. Sormustinkukat ja saniaiset ovat mökilläni uusiutuvaa luonnonvaraa, niiden taimia riittää. Paikka on haastava, se on räystään olla ja aurinko pastaa siihen vain osan päivästä.

Kiviä tarvittiin paljon, kun halusin asetella niitä näin. Sitten muistin, että yleensä kun haluan jotain istuttaa ja alan kaivaa, kolahtaa lapio kiveen. Koputtelin maata ja kiviä alkoi löytyä. Vielä sesonkikranssi vierastalon oveen ja täällä alkaa näyttää asutulta, ei autiotalolta.

Elokuun värejä

Elokuun on lämpimien värien aikaa. Pihlajanmarjat ovat alkaneet punertua ja viljapellot vaalentua.

Kultapallot ovat urheasti pysyneet pystyssä naapurin pihalla, vaikka sadekuurot ovat olleet rankkoja. Vielä en ole ottanut niitä maljakkoon. Silloin kun ne makaavat maassa, niitä voi hyvällä omalla tunnolla kerätä.

Pihalla loisti pari kullanväristä kanttarellia. Oli aika lähteä etsimään niitä metsästäkin. Sieniä löytyi yhdestä ja toisestakin paikasta. Rasia, jonka olin ottanut mukaan ei riittänyt, toin osan saaliista puseron sisällä mökille. Tein kanttarellikeittoa, liian työlästä minun ruuanlaittotyyliini, mutta se oli kuulemma hyvää.

Krassit kukkivat. Yksi oli ilmestynyt kukkapenkkiin, mistä siemen oli tullut ja miten se oli talvesta selvinnyt, on mysteeri.

Vastapainona on toki sinisen sävyjä. Mökkitien varressa kukkii kasvi, jota en tunne. Olisiko Peltopähkämö (Stachys sylvatica).

Se muistuttaa rantakukkaa. Kasvatan vesiastioissa kasveja, joista saan rentukan ja rantakukan kukkimaan. Mutta keltakurjenmiekka kasvattaa vain lehtiä. Lannoitin sitä kun luin, että se tarvitsee ravinteita. Sen jälkeen lehdet ovat entistä suuremmat.

Kasvituntemukseni ei ole niin hyvä, kuin olen luullut. Tämä kukka, joka nyt on kimalaisten suosikki, ei olekaan törmäkukka, vaan ruusuruoho (Knautia arvensis). Näiden kasvien sekoittaminen on yleistä. Jätän ne niittämättä, sillä linnut syövät niiden siemeniä.

Jätin myös pihan kanttarellit poimimatta. Toivon, että niiden kasvusto laajenee.

Marjanpoimintaa

 Kuumassa ja kosteassa ilmassa vadelmat alkoivat kypsyä nopeasti. Ne olisi voinut poimia suoraan pakastusrasioihin, mutta ötököitä oli niin paljon, että marjat oli tarkastettava. Inhottava tunne jos laittaa vadelman suuhun ja maku onkin luteen.

Marjapensaat ovat naapurin, mutta minä niistä vadelmat poimin. Kun on tämä penkkiurheilijan unelmakesä, huipentumana olympialaiset. Vadelmia kypsyy vielä elokuussakin. Myös metsävadelmia on ollut paljon. Läheiset avohakkuualueet ovat siinä vaiheessa, että niillä kasvaa sitä ja ahomansikkaa. Kesän ensimmäisistä marjoista tein piirakan valmiille voitaikinapohjalle. Sitä oli vaikea leikata, mutta se maistui vieraille, joiden lapsuuteen ahomansikan ja mustikan maut ovat kuuluneet.

 Hiukan poimin metsävattujakin, mutta mielelläni jätin ne sille naapurille, joka poimii marjoja myyntiin. Kyselin, olisiko hänellä myydä mustikoita, mutta kuulemma monet muutkin kyselevät. Sitten kerroin hänelle, että mökkini takana on hyvä paikka ja hän lupasi poimia sieltä mustikat minulle. Seitsemän litraa sieltä tuli ja hän suostui myymään enemmänkin, perattuja ja pakastettuja mustikoita kohtuuhintaan. Piirakkamarjoista ei tule puutetta.

Punaiset herukat ovat jo pakastimessa. 

Nyt vuorossa ovat olleet mustat viinimarjat, naapurin nekin. Kesän viimeiset hellepäivät olen viettänyt pensaissa, joita on paljon. Pakotin naapurin itsensäkin poimintaan, kun kisoissa oli naisten golfia.

Seuraavana vuorossa ovat karviaiset. Pakastimesta löytyi viime vuoden karviaishilloa, jonka laitoin piirakan päälle.

Täydensi jo sokerivarastoja, jotta säilöntä voi alkaa. Mutta toivon, että kohta pääsen metsään, poimimaan puolukoita ja suolle etsimään karpaloita.

Ruosteista rautaa

Keväällä ryhdyin vihdoinkin kaivamaan esiin puuvajan takana maassa makaavaa polkupyörää. Olen muutaman kerran yrittänyt vetää esillä törröttävästä ohjaustangosta, mutta ei pyörä ole liikahtanutkaan. Tarvittiin rautakanki ja rautasahakin, jotta sain pyörän esiin sen päälle kasvaneen pajun alta. Ihan kokonaisena se ei maasta tullut. Samalla löytyi myös kolme vanhaa akkua ja roskapusseja. Jätehuolto toimi ennen niin, että rojut viskattiin luontoon.

Pyörä on koristeellinen, mietin, laitanko sen kyläyhdistyksen metallinkeräykseen vai keksinkö sille jotain käyttöä. Pyörän merkistä on vaikea saada selvää, mutta oletan, että se on helsinkiläisen 1910-luvulla toimineen Konekauppa O.Y. Aatran AATRA-pyörä.

 Lopulta laitoin sen kasvilavan taakse aidaksi tai esteeksi. Tankoonsa se sai rikkaruohoja korissa. Romut ja rikkaruohot sopivat yhteen. Pyörä saattaa estää rusakoita pääsemästä tässä paikassa kasvilavan kimppuun.

Lisäksi olen tehnyt pajuista jonkunlaisen aidakkeen. Unikkojen ja ruiskaunokkien piti saada siitä tukea, mutta hennot kukat makaavat maassa.

Ryhmän, jossa omavaraisuutta harrastavat kirjoittelevat blogitekstejä Sadun ja Heikin ohjauksessa, elokuun aiheena on mm. aidat. Lisätietoja ryhmästä: #suuntanaomavaraisuus. Itse olen ollut onnellinen kun en mökillä tarvitse aitoja estämään naapurien koiria tai lapsia tai mönkijäajelijoita. Metsän asukkaita varten aitoja pitäisi olla valtavat määrät. Suojat puiden ympärillä saavat riittää. Kutsumattomia vieraita on tarkoitus estää kylteillä tiellä ja sen vierellä. Kerran yksi marjastaja oli pysäköinyt autonsa tielleni kun odotin remppamiestä töihin. Marjastaja oli sitä mieltä, että kyltti tarkoittaa sitä, että paikka on autio.

Mutta aitoja silti löytyy. Kävelin metsäasiantuntijan kanssa entisellä, metsitetyllä, laidunalueella. Varoitin häntä, että täällä löytyy piikkilankaa ja heti sitten itse takerruinkin ruosteiseen maasta nousevaan piikkilangan pätkään. Piikkilangalla ympäröitiin laitumet ja sitä käytettiin tilojen rajoilla. Onneksi sitä ei enää saa käyttää. Siitä on jäänyt todella pahoja jälkiä useampaan puuhun metsässäni. Ja mitä se onkaan tehnyt eläimille.

Linkit omasvaraisbloggaajien elokuun kirjoituksiin alla.

Kasvuvyöhyke 1

Jovela 

Kasvuvyöhyke 2

Päiväpesän elämää 

Urbanfarming 

Sarin puutarhat 

Pilkkeitä Pilpalasta 

Kasvuvyöhyke 3

Tsajut 

Villa Varmo 

Harmaa torppa 

Kasvuvyöhyke 7

Korpitalo