maanantai 1. maaliskuuta 2021

Nuukailua

 Oli keväinen päivä, vain muutama aste pakkasta ja aurinko paistoi koko päivän. Kapusin teemukini kanssa vierastalon parvekkeelle. Siellä tarkeni istua kun takamuksen alla oli palanen vanhasta pitkästä kelsiturkistani. Siitä on riittänyt lämmikkeitä moneen paikkaan ja vielä on pieniä paloja jäljellä. Varastosta löytyneet muovituolit ovat inhokkeja, mutta niissä on parempi istua kuin vanhalla puupenkillä.


Suuntanaomavaraisuus-bloggaajien maaliskuun aiheita ovat penninvenytys, kierrätys- ja säästövinkit. Lisätietoja ryhmästä, jota pyörittävät Satu, tsajut.fi ja Heikki, korkeala.fi löytyy täältä: HTTPS://tsajut.fi/suuntanaomavaraisuus-sarja/. 

Käynnillä vierastalossa etsin myös sen varastoista villalankojen loppuja. Mökin lattiat ovat kylmät, jalkaan on vedettävä villasukat tai turkistossut tai molemmat. Talven aikana olen kunnostanut ja parsinut villasukkia. Muistan, että mummollani oli sukkien parsimisen apuvälineenä puinen sienenmuotoinen esine. Mistähän sellaisen löytäisi? Voisi sukkiin uudet terätkin kutoa jos osaisi. 

Kierrätystä harrastan, kun se on mahdollista. Yritän välttää muovikasseja ja otan kangaskasseja mukaan kauppareissulle. Luulisi, että ainakin tämä lahjaksi saamani kassi on ekologinen. Se on tehty vanhoista farkuista. Olen odottanut, että kassin teksti tehoasi ja joku nuori mies tarjoutuisi kantamaan painavan kassini.


Se, että kaupassa valitsen suomalaisen kuhan tai ahvenfileiden sijasta silakkafileitä, näkyy kassalla maksamassani hinnassa, mutta syynä on myös ilmastonmuutos ja varsinkin Itämeren tila. Syömällä Itämerestä kalastettua silakkaa voin vaikuttaa siihen, että rehevöitymistä erityisesti aiheuttavat fosfori ja typpi poistuvat merestä kalansaaliiden mukana. Kerran viikossa tavoitteeni on valita silakoita. Helppo tapa käyttää niitä on täyttää rullat mätitahnalla. Kermaa ja tilliä päälle ja uuniin.


Enemmän työtä vaativassa ja siksi harvemmin käyttämässäni reseptissä silakkapihvit täytetään katkaravuilla ja tuorejuustolla ja maustetaan valkosipulilla.


Entisenä partiolaisena minun pitäisi sytyttää tulet tuohen ja tervasten avulla. Mutta sytytyspalat ovat niin käteviä. Nuukuuksissani keksi puolittaa niitä. Sytytys toimii niinkin hyvin, säästöä ei tosin paljoa kerry. Mutta hyviä sytytyspaloja saa vain yhdestä kaupasta mökkipaikkakunnalla ja sieltä ne olivatkin loppu kun viimeksi olin niitä hakemassa. Puolittamisen avulla saattavat sytytyspalani riittää pakkaskauden loppuun saakka.


Muita linkkejä kierrätykseen ja nuukailuun alla.

20 kommenttia:

  1. Ompelusieneksi niitä parsinavustajia sanottiinkin, muotonsa mukaisesti. Varmaan joku käsityökauppa voisi vinkata mistä niitä vielä saisi ja onko nimi muuttunut sittemmin toiseksi, kun ompelusienellä ei googlekaan löydä kuin museotavaraa. Aurinkoista alkanutta kevättä sinne :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Parsinsieni löytyi Lauran vinkin avulla. Keväältä on jo tuntunut. Aurinkoisia päiviä myös teille.

      Poista
  2. Löysin mökillä vanhan kauppakassin, joka meillä oli ollut käytössä lapsuuden kodissani. Perheeseen kuului silloin 5 henkilöä, mutta melko pienellä kassilla silti ostokset tuotiin kotiin. Nyt siis kummastelen, että meillä nyt 4 hengen perheessä tarvitaan jättimäiset kassit, en ymmärrä. Ostamme kuitenkin edelleen ruuan raaka-aineina, ei valmisruokina.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaupungissa kotitalossa lajitellaan muovi erilleen sekajätteestä. Muovijätteenmäärä osoittaa pakkausten suuren roolin kauppakassin täyttymisessä. Useimmat pakkaukset ovat myös vajaita.

      Poista
    2. Tuo on pitkälti totta ja siksi olemmekin siirtyneet esimerkiksi lihassa pakkauksiin, joissa ei ole erillistä kovaa laatikkoa. Nyt kun uudelleen taas luin kirjoitustasi huomasin, että sinulla on täsmälleen samanlainen punainen puutarhapöytä, jollainen oli lapsuudessani. Voi haikeutta, missähän sekin lienee tällä hetkellä.

      Poista
    3. Pöytä on edellisten omistajien jättämää tavaraa. Kahdeksankymmenlukua ilmeisesti.

      Poista
  3. Sen nimi taitaa olla ihan parsinsieni. Itse tilasin sellaisen juuri lankakaupasta uusien sukkalankojen mukana. Pahimmin rikkoituneet leikkasin varresta ja neuloin uudet kärjet.

    Kauniita keväisiä päiviä sinne :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos vinkistä. Jatkossa sienen avulla parsimuksistani tulee toivottavasti siistimpiä. On ollut todella upeita päiviä, Hyvää kevättä!

      Poista
  4. Lankamaailmassa näytti ainakin olevan parsinsieniä. Heti tuli vastaan, kun parsinsienen googlasin :)
    Kaffettelusta sainkin inspiraation virittää lapsille ja koiralle eväsretken takapihalle 😄

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oikealla nimellä niitä löytyy, kiitos. Kohta on metsä- ja muiden retkien aika. Ja sitten voi ryhtyä etsimään sinivuokkoja.

      Poista
  5. Hah, toivon, että nuoriso ottaa pian vaarin ostoskassin viestistä! Hirveän hyvä pointti toi silakoiden syöminen ja siinä samalla Itämeren auttaminen. Harmillista, että itsellä kalansyönti tökkii...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siakoita voi antaa kissalle, jos sellainen löytyy. Tosiasia on, että jouduin juuri kantamaan hiihtolomalaisten laukkuja.

      Poista
  6. Kiva, että joku muukin syö silakkaa kuin me. Meidän ovat tosin miehen Suomenlahdelta kalastamia.
    Ihana teksti ostoskassissa :D
    Mukavaa maaliskuun jatkoa!

    VastaaPoista
  7. Huomasin, että tekin pelastatte Itämerta. Minulla on ongelmia bloggerin kanssa. Nyt näyttää siltä, etten pysty kommentoimaan lainkaan. Oman metsän tai pihan puilla minäkin lämmitän ja puuvajaan varastoiduilla vanhoilla puilla, joita olen pilkkonut talven aikana. Aurinkoisia päiviä teille.

    VastaaPoista
  8. Lapsuudessani lähikauppaan tuli joka torstai kalatiskille (pienen pieni kauppa ja silti oli palvelutiskit!) silakoita. Koko tienoo tuoksui silakoille, kun niitä paistettiin koko kulmakunnan voimin. Tuosta perinteestä jäi kivat muistot.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lapset monesti vierastavat silakoiden syöntiä. Minä opin pitämään niistä opiskeluaikoina. Jos ilta venyi pitkäksi, oli kiva hakea aamulla kotimatkalla torilta juuri savustettuja tai halsrattuja silakoita.
      Yritän viikonloppuna selvittää, mikä on saanut bloggerin sekaisin. Nyt en pysty kommentoimaan edes tällä puhelimella.

      Poista
  9. Kun aloitin lukemaan en tiennyt mutta nyt tiedän. Tarvitsen ehdottomasti turkistossut. Kuulostavat niin lämpimiltä, että taidan alkaa pohtimaan kuinka toteuttaisin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Turkistossuissa on myös se etu villasukkiin nähden, etteivät ne luista. Minä ainakin liukastelen maalatulla kiiltävällä lattialla.

      Poista
  10. Ai että, kun alkoikin tekemään silakkapihvejä mieli! Ne ovat todellista herkkua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämän viikon silakkapihvit täytän ruohosipulilla ja juustoraasteella. Katsotaan, miltä maistuvat.

      Poista