Talvimatot

Ystävä toi mökille itse kutomansa räsymaton. Tämän maton tarina alkoi vuosia sitten. Kutoja aloitti sen tekemisen entiselle mökilleni, jossa sisustuksessa oli hyvin paljon sinistä. Kului vuosia ja kun matto tuli puheeksi, sanoin, etten enää haluakaan sinistä, vaan luonnonvalkoisen, vaaleanharmaan ja beigen sävyisen maton. Makuni oli muuttunut ja yritin saada siitä mökistä valoisampaa vaaleilla tekstiileillä. Maton kutominen kuitenkin jatkui alkuperäisen suunnitelman mukaan ja nyt, kun matto on valmis, tuli siitä siis sittenkin sinisävyinen ja se sopii loistavasti tämän nykyisen mökin sisustukseen.

Monta vuotta oli kulunut siitä, kun ystävä oli aloittanut maton kutomisen ja hän oli unohtanut, miten alkupää oli tehty. Maton nimeksi tuli siksi Tyyntä ja myrskyä. Toisessa päässä nimittäin aallot ovat korkeita, toisessa veden pinta on tyyni.

Mökin lattiat ovat vanhat ja talvella kylmät. Tämä uusi matto on paksu ja lämmin. Lattian lämmikkeeksi otin esiin myös saman kutojan aiemmin samanpaksuisista kuteista tekemät matot. Ohuemmat kesämatot pääsevät lepäämään.

Hiukan aikaa menee mattojen asettumiseen ja värikkäämpiin mattoihin tottumiseen. Mutta varpaat kiittävät, kun niitä ei talvella enää palella yhtä paljon kuin ennen.

Pihapiirin siivousta

Alan vähitellen uskoa, että pihalleni sopivat parhaiten luonnonkasvit. Ne eläimet jättävät yleensä rauhaan. Etsin kotona kirjahyllystä jotain muuta luettavaa kun silmiini sattui Suomalainen metsäpuutarha-kirja. Ja innostui tosissani metsäpuutarhasta. Olin jo keväällä raivannut aluetta puutarhan takana kun koivut saunan kulmalta oli kaadettu ja samalla oli kaatunut pajuja. Totesin, että alue näytti paremmalta kun se ei enää ollut pusikkoa. Mutta ennen kuin voin ryhtyä perustamaan metsäpuutarhaa, oli kuitenkin siivottava pihapiiriä. Aloitin siivoamalla rinteen aittarakennuksen päädyssä. Siinä kasvaa kieloja karkean heinikon alla. Niitin heinät toivoen, että kielot pääsisivät valtaamaan niiltä alaa ja tästä muodostuisi kielorinne. Yhden ruohopuskan jätin koristeeksi. Sateen jälkeen jopa se näyttää kauniilta.

Muuten on rinne parturoitu. Ylempänä siinä on myös muutamia puolukoita, jotka yritin säästää.

Kielot ovat kuivuneet, vain marjoja on jäljellä.

Valmiiksi minulla on jo metsäpuutarhaa kun mökin pohjoispäädyssä on kunttaa. Valitettavasti sateeton kesä on kuivannut osan puolukoista mustiksi.

Myös kalliokielo on jo kuihtunut, sen tummat marjat erottuvat hyvin. Myrkyllisiä ilmeisesti nekin.

Kun haravoin pihaa niiton jälkeen, tuli esiin multakasoja. Myyrät olivat suorittaneet kaivauksia.  Muutaman metrin päässä vinkuu aurinkokennomyyräkarkoitin. Täysin turha kapistus. OK, kaivetaan sitten, ajattelin ja suurensin kaivuualueita ja istutin niihin narsisseja. Niitä myyrien ei pitäisi tuhota.

Mökin edustan vanhan kukkapenkin eteen ovat maa-ampiaiset kairanneet ison onkalon. Niitä on tänä vuonna runsaasti. Neljä pistoa olen saanut, molemmat nilkat, poski ja käsivarsi ovat olleet turvoksissa.

Syksyisiä koristeita

Keltainen ja ruskea väri alkavat lisääntyä luonnossa. Piristystä löytyi taas naapurin pihalta. Naapuri on sitä mieltä, että hänen koristeomenapuunsa omenat pitää ottaa puusta pois painamasta oksia. Vaikka ne olisivat kauniita ja toisivat väriä syksyyn. No, minä tietysti olin valmiina ottamaan omenat itselleni. Ovikranssi niistä tuli mökin vanhaan oveen. Ei ehkä pitkäikäinen, mutta jonkun aikaa se varmaan säilyy kun ilmat ovat viilenneet. Työnsin omenat kaksinkertaiseen rautalankaan ja kiepautin renkaaksi. Mukana on pieni muratinoksa.

,,

Ulkona vierastalon portaalla omenakoristeeni tuskin säilyvät senkään vertaa, joku niitä varmaan ryhtyy maistelemaan. Vihreän sammaleen kanssa punainen korostuu kauniisti.

Omenoita oli yhdessä koristeomenapuussa todella paljon. Harmi, ettei niitä voi käyttää muuten kuin koristeina. Näistä riittäisi moneen koristeeseen jos vain ne säilyvät.

Syyskukkiakin tuli jo hankittua. Syklaamit koristavat nyt vanhaa naulalaatikkoa vierastalon ikkunasyvennyksessä. Siellä ne ovat turvassa kaiken tuhoavilta eläinvierailta.

Loppukesän kukkia

Naapurin kultapallot lakosivat taas rankkasateessa maahan ja niitä oli kerättävä, etteivät ne joudu ruohonleikkurihirviön hampaisiin. Perinteisesti kimppu niitä päätyi vanhalle peililipastolle.

Löytyy kukkia myös omalta pihaltani, krasseja ja samettikukkia. Sävyt ovat samoja loppukesän kirkkaita keltaisia ja oransseja värejä.

Auringonkukka, jonka ostin kotiin, on lohdutuskukka. Pitkät jaksot maalla ovat loppu ja kotona kaupungissa on yritettävä viihtyä. Oma auringonkukkien kasvatukseni epäonnistui niin kuin niin moni muukin yritys. Mutta kaupastahan kukkia saa.

Tuoksuvadelman juurelle kylvin syksyllä pussillisen Maatiaisen siemensekoistusta Hämyisä vanha puutarha. Eniten siitä on itänyt sormustikukkia, joista osa kukkii jo ensimmäisenä vuotena. Sitä ei seoksessa pitänyt lainkaan olla. Yksi pieni malva kukki ja tunnistan lehtosinilatvan lehtiä. Niitä seoksessa piti ollakin. Sormustikukan taimia löytyy monista muistakin paikoista. Ehkä ne ovatkin jotain vanhaa siemenpankkia, joka nyt on herännyt henkiin. Hyvä niin, myrkylliset sormustinkukat eivät kelpaa rusakoille eivätkä etanoille.