Varaston kätköistä

 Puuvajan yhteydessä olevan ison, avoimen varaston perällä oli todella vanha tiskipöytä. Sen kaapeista löytyi aiemmin Arabian sinivalkoisia lautasia ja erilaisia rautanauloja ja ruuveja. Tiskipöydän edestä avattavaa puulaatikon en aluksi saanut auki. Sitten kun sen myöhemmin avasin, ei löytynyt aarteita, vaan tyhjiä pulloja. Irvistin, ja laitoin laatikon nopeasti kiinni. Mutta kun tiskipöydän takaa pilkotti isoja puisia palleroita, innostuin, ehkä siellä on höyläpenkki. Sain sitten nuoren miehen avukseni. Tyhjensimme puulaatikon. Pulloja oli iso Ikean kassillinen ja vielä muovisäkillinen. Ei pantillisia pulloja, joita poika etsi, mutta ilokseen hän löysi hyväkuntoisen Koskenkorva-pullon jossa oli ehjä, siisti etikettikin. Itselleni säästin yhden vihreän pullon. Veimme muut viina- ja viinipullon lasinkeräykseen.Tietysti keräyspisteeseen sattui tulemaan muitakin ihmisiä, kun roiskimme pulloja laatikkoon.  Sitten siirsimme tiskipöytää sen verran, että saimme nostettua sen päälle takaa löytyneen höyläpenkin osan.

Löytyi vain höyläpenkin päällinen. Pettymyksen mentyä ohi siirsin tiskipöydän toiselle seinälle, jossa sain höyläpenkin päällisen asennettua oikein päin sen päälle. Ja toimiihan se höyläpenkkinä, puristimet toimivat ja niillä onkin jo saatu listoja pysymään paikoillaan sahauksen ajan. Ja höyläkin löytyy. Jonkinlainen tukirakennelma pitää vielä suunnitella ja toteuttaa.

Löysin tuppeen sahattua lautaa, sellaista, jota entinen valtiovarainministerikin on käyttänyt, ja kiinnitin siihen vanhoja työkaluja. Ruosteisia sahoja on löytynyt enemmänkin ja vanhoja poria on toinenkin. Puurasiat löytyivät nekin varastosta.

Mutta puista vatupassia en ennen ole nähnyt. Puhdistin sen ja aloin tutkia sen leimoja. Aluksi sain selvää, että kyseessä on joku fors-päätteinen ruukki ja niitähän on riittänyt. Aika paljon piti työtä tehdä, mutta valmistaja selvisi. Kyseessä on Mariefors Bruk, Kellokosken tehdas. Ruukkia, Tuusulan ensimmäistä teollisuuslaitosta, ryhdyttiin rakentamaan vuonna 1796 ja se sai nimensä omistajan vaimon mukaan. Myöhemmin Fiskars omisti tehtaan, jonka toiminta päättyi 1979.

Yksi nurkka varastosta on nyt siistitty. Olikin sopiva päivä. ”Sade tuntuu jatkuvan”, sanoi nuori naapuri, joka oli mökkitiellä lenkillä juoksushortseissa. Ei sentään jäänyt siinä säässä juttelemaan sen enempää. Lämpöä oli noin 10 astetta, minä olin jo ottanut välihousut ja käsineet käyttöön. Varastossa ei ole sähköä, siivoamista on jatkettava niin kauan kuin on valoisaa. Kynttilänvalosta ei paljon ole apua.

Perhosten perässä

Sain kuvattua ritariperhosen, joita en ennen ole mökilläni nähnytkään ja innostuin taas kerran juoksemaan ja kyykkimään perhosten perässä pyydystääkseni niitä kännykkäni kuviin. Ritariperhonen näytti pitävän harjaneilikoista.

Tämä on ollut hieno perhoskesä, näkyi tummia ja vaaleita yksilöitä.

Ilahduin myös leppäkerttujen näkemisestä. Nämä pienet pedot syövät tuholaishyönteisiä.

En tiedä, onko näiden ansiota, että omenapuut kukkivat hienosti ja omenoita on nyt 

tulossa runsaasti. Pieniä ne ovat, mutta niin on kai muuallakin helteiden vuoksi. Kun muistin kevätruiskutuksen, oli sen aika jo mennyt. Olin myös lukenut luonnonmukaisesta

 torjunnasta ja se nyt ehkä toimi.

Elokuussa hellepäivä sai perhosia joukoittain liikkeelle. Neitoperhosia, nokkosperhosia ja sitruunaperhosia näkyi. Loppukesän kukat, pietaryrtit ja törmäkukat kiinnostivat niitä.

Ja loppukuussa, ennen sateita tuli suruvaippa..

Penkki, puu ja puistotie

 Carolan laulu Penkki, puu ja puistotie tuli mieleeni kun sijoittelin penkkiä vaahteran alle. Paikka ei ole ihanteellinen, mutta paistaa siihen sentään ilta-aurinko. Ja isoja puita on kaksi, koivu ja vaahtera.

Penkin tekeminen lähti siitä kun katselin naapurin varastossa ollutta vanhaa, huonokuntoista keinua ja sain idean tehdä siitä penkki. Sain ilomielin keinun itselleni ja istuinosa kuljetettiin mökilleni. Jo viime kesänä keinun kannattimista tehtiin suunnittelemani pöytä. Keinu riippui pöydän jalkoina olevien tukien varassa ja koko ajan oli mielessä pelko sormien jäämisestä keinun ja tukien väliin. Pöytä jäi ainakin toistaiseksi naapurin pihalle. Sen ääressä on siellä juotu sukulaisten kesken korona-ajan ulkokahveja. 

Istuinosa oli talven vierastalossa ja talvityönä hioin sitä. Sen lakkaus oli monesta paikasta irronnut ja puu tummunut. Lopulta väsyin hiomiseen ja tein sen vain kevyesti. Kesän tultua maalasin penkin ja metalliosat. Penkin alle oli saatava jotain, muuten sen istuinkorkeus olisi liian matala. Aluksi sinne suunniteltiin lehtipuupölkkyjä, jotka kuorinkin. Lopulta penkin alla on puiset parrun pätkät. Penkin eteen kaivoin maahan viimeisetkin tontilta löytyneet tiilet ja tiilen palat. Penkin alla on pari lauttaa, jotka laitan pitämään paikallaan suojapeitettä, jonka sadesäällä levitän penkin suojaksi. Olisi ehkä sittenkin pitänyt maalata penkki tummanvihreäksi.

Ideana sijoituspaikassa on kivituhkakasan pohjan peittäminen. Kasa syntyi kun porakaivo tehtiin. Siinä se on ollut melkein neljä vuotta. Olen siitä käyttänyt kivituhkaa eri tarkoituksiin, mutta aina vaan kasaa riitti. Lopulta levitin sen pihalle tulevalle tielle. Ei siitä puistotietä tullut, mutta ei se enää ole kivinenkään. Penkin alla ja sen takana on vielä kivituhkaa, jos sitä vielä tarvitsen.

Nyt on mietinnässä, mitä kasveja penkin ympärille. Nyt siirsin siihen krysanteemien seuraksi pohjanrantakukat. Kosteikkokasvini, jotka minun piti istuttaa kosteisiin paikkoihin, ovat olleet vedellä täytetyissä astioista ja niihin ne jäävätkin. Tänä kesänä kosteikot kuivuivat perinpohjin. Vain vanhan kivikaivon  pohjalla näkyi jotain kosteutta. Tuijat ja vuorenkilvet viihtyisivät varjossa, mutta en kummastakaan kasvista hirveästi pidä.