Kasvatusprojekteja

Taidan olla myöhässä perunoiden istutuksen kanssa, mutta jotenkin päähäni ei mahdu, että ollaan jo niin pitkällä keväässä kuin ollaan, kun yöpakkasia ja raekuuroja vain jatkuu ja jatkuu. Nyt vihdoinkin hain torilta siemenperunoita, perinteisesti Timoa ja Siikliä. Timoa, joissa olikin jo hyvät idut, toiseen koriin ja Siiklit toiseen. Ne saavat olla talvipuutarhaksi muuttuneessa huussissa siksi, kunnes yöpakkaset helpottavat. Sitten siirrän ne kasvihuoneeseen.

Huussissa on nyt niin paljon kasvatusprojekteja, että sen käyttäminen varsinaiseen tarkoitukseen olisikin jo vaikeaa. Ruukussa kasvavat iiriksen alut.

Toisessa astiassa on gladioluksia, joita en ikinä ennen ole kokeillutkaan. Sipulit näyttävät kuivilta, mutta toivotaan, että niistä jotain kasvaa.

Keväällä leikkaamani pajunvitsat ovat jo lehdessä ja niissä on hyvät juuret. Pihalla kasvava paju tekee vuosittain suoria pitkiä uusia oksia. Leikkaamalla yritän tehdä siitä tiheämpää. Kasvatan pajuista aitaa ulkorakennuksen taakse. Edellisinä vuosina leikatut oksat ovat jo kasvamassa siellä.

Punavartisille pensailleni olen löytänyt nimen. Ne ovat jonkin lajin kanukoita. Joka kevät leikkaan myös niitä. Kohta oksat ovat kukassa, mutta juuria niihin ei pettymyksekseni ole tullut.

Sinivuokkojen nuput alkoivat avautua

 Kevät on viipynyt ja viivästynyt. Jo pitkään sinivoukkojen nuppuja on kohonnut maasta. Mutta tarvittiin vähän lämpimämpi päivä ja auringonpaistetta raekuurojen välillä, jotta nuput alkoivat avautua. Tänä vuonna ensimmäiset kukat löytyivät mökin etupihalta.

 Eteläpäädyssä niitä oli seuraavana päivänä lisää.

Naapurin puolella, rinteessä, joka on rajallani, kukat olivat vielä nupullaan, vaikka yleensä tämä etelän suuntainen paikka on se, josta ensimmäiset kukat löytyvät.

Nyt alkaa tuntua oikealta keväältä. Uskalsin jo siivota kuolleita lehtiä uuden kukkapenkin reunoilta. Ehkä niitä ei enää tarvita suojaamaan pakkaselta. Sinivuokkoaluille siivoaminen on tehtävä varovasti. Usemmiten ryhdyn poimimaan roskia paljain sormin ja unohdan, että se näkyy pitkään käsissä.

Valaisimen kevyt kunnostus

Kamarin lukulampun kaveriksi hankin peilipöydälle toisen 50-luvun valaisimen. Maali on hiukan kulunut varjostimesta ja lakkaus on varissut varresta. Mietin, pitäisikö varsi hioa ja lakata uudelleen. Mutta sitten ajattelin, että kyllä ikä yli kuusikymppisessä pitääkin näkyä. Ja kunnostus jäi puhdistukseen ja varren vahaukseen.

Näitä valaisimia myydään Idmanin valaisimina. Idmanin 50-luvun  luettelossa on juuri tällainen valaisin, mutta tämä ei ole Idmanin valmistama.

Idmanin toimi myös tukkuliikkeenä ja möi myös muiden valmistamia valaisimia. Oman valaisimeni jalusta ei ole messinkä. Muuten sen on aivan kuvauksen mukainen.

Valaisimeni pohjassa on stanssattuna ympäri, jonka sisällä on iso P ja pieni r. Se on Presentan merkki. Oy Presenta Ab toimi Luomassa vuoteen 1991 saakka, jolloin siitä tuli Oy Preluce Ab. Tämä taas teki konkurssin vuonna 1998.

Idman valmisti valaisimia. Sillä oli kuuluisia suunnittelijoita kuten Paavo Tynell. Heidät on mainittu luettelossa. Tämän valaisimen suunnittelija on tuntematon.

Aiemmin peilipöydälä oli pienempi kullanvärinen pöytävalaisin. Möin sen ja hiukan jäi kaivelemaan, kun se meni niin nopeasti kaupaksi. Möinkö sen liian halvalla? No, tehty, mikä tehty.