Vanha tarjoilualusta

Tämä tarjoilualusta oli ihan pakko saada. Vaikka se on oikeastaan "kaunista turhuutta".  Voiko kerubien päälle mitään laittaakkaan? Ei ainakaan leikata mitään.

Kerubien lisäksi tarjoilualustaa koristavat orvokit, päivänkakkarat  ja muut kukat.

Tarjoilualustan valmistaja on tuntematon. Takana on leimoja ja merkintöjä, mutta en niiden perusteella ole löytänyt mitään tietoja.

Voi näiden viattomuutta!

Kevättunnelmia kukkakaupasta

Kevät etenee maallakin: mustarastaan laulu soi valoisassa illassa, joutsenia näkyy pellolla, jossa ne keväisin ja syksyisin tankkaavat jatkomatkaa varten ja lumet vähenevät. Yöpakkaset hidastavat sulamista ja välillä aamulla maa on valkoinen uudesta lumesta.  Sipuli- ja muut kukkani ovat vielä lumen peitossa. Sinivuokon ja leskenlehden nuppuja on jo näkynyt. 

Kodin lähellä on monipuolinen kukkakauppa, joka on minulle kuin karkkikauppa lapsille, täynnä  ihanuuksia. Mökille ostin belliksiä. Päivällä ne pääsevät ulos, mutta yöt on vietettävä sisällä.

Bellis, kaunokainen (Bellis perennis).

Astian ostin antiikkiliikkeestä ja luulin että se on jokin kala-astia. Mutta se onkin ilmeisesti viktoriaaninen jalkakylpyastia. Aika vieras aikakausi ja tyyli mökilleni.

Kotiin ostin kirjopikarililjoja. Ne ovat niin hienoja mökilläkin. Keväällä tulee varoa, kun ne ovat nousemassa maasta, sillä ne ovat hentoja ja katkeavat helposti jos liian uteliaana tutkii, ovatko ne hengissä.

Kirjopikarililja (Fritillaria meleagris)

Majava ahkeroi rannalla

Mökille mennessäni käyn yleensä joka kerta katsomassa, mitä rannan asukas, majava, on puuhannut. Nyt se on iskenyt hampaansa entistä paksumpaan puuhun. Ja sen tarkoitus on ilmeisesti kaataa se virran poikki. Puun kaataminen tapahtuu tällä kertaa alavirran puolella mökistäni. Aikooko se tukkia virran ja hukuttaa saunani?

Onneksi virrassa on toinen haara, jota pitkin vesi pääsisi eteenpäin, jos päävirta on tukossa. On siis toiveita, ettei saunani peity  veteen.

Majavan aiemmin tien poikki kaataman puun joku oli siirtänyt syrjään. Mutta rannan asukas ei luovuta. Nyt se on kaatanut toisen puun tien poikki.

Ensimmäisenä keväänä mökillä odotin jäiden lähtöä. Eivät ne minnekään lähde, vaan virta kuluttaa jään alapuolelta pois.

Teräville hampaille minullakin olisi käyttöä, majava voisi kaataa niitä puita, jotka kaataa pitää. Jouduin kirveellä hakaamaan poikki jäljellä olevan kahdesta haavasta, jonka olin tappanut kuorimalla niiden rungot leveältä alueelta. Näin kun tekee, haavan ei pitäisi vesoa. Kesällä pitää vielä kaataa sähkölinjan olla olevat lepät.