Kotilieden sisustusohjeita

Olen joskus ostanut vanhan Kotiliesi-lehden. Varmaankin Martta Wendelinin piirtämän kauniin kannen huokuttelemana. Mutta vuoden 1949 Kotiliesi antaa myös sisustusneuvoja. Jutun otsikko on Pirtti, maalaiskodin viihtyisä keskus. Ja sen mukaan pienviljelijän kotiin sopii vielä nytkin tupakeittiö. No, sellaista minäkin juuri kasaan Ikean palikoista. Lehden mukaan tukeva pöytä ja penkit sekä yksinkertaiset tuolit sopivat pirttiin. Vanha keinutuoli kunnostetaan mukavaksi istuinpaikaksi. Vanha kaappikello ja perintöarkku ovat aarteita, joita hellien säilytetään vielä seuraavia sukupolvia varten. Keinutuolin lisäksi minulla on myös perintöarkku.

Oma perintöarkkuni on äitini kapiokirstu. Oletan, että se on valmistettu Kakolan pahamaineisessa vankilassa. Hienoja taiteilijoita siellä on ollut. Arkun saa lukkoon kauniilla avaimella ja taisi se lukossa ollakin äidin salaisuuksia suojana.

Äiti yritti varjella arkkua ja meitä lapsia kiellettiin istumasta sen päälle. Mutta vuosikymmenien myötä kirstu on saanut kolhuja ja maalia on pahasti rapissut pois.

Mielestäni aina puhuttiin, että arkun saa toinen siskoni. Mutta kun vanhempien kuoltua kävimme läpi tavaroita, ei hän sitä huolinutkaan. Riemuissani ilmoitin, että minulle se kyllä kelpaa. En aio yrittää korjailla arkkua. Se saa olla sellainen kuin on. Ja toivottavasti joku seuraavista sukupolvista sen aikanaan huolii.

Arkku on jo löytänyt paikkansa ja se saa pysyäkin leivinuunin edessä. Joutuu se vielä siirtymään siksi aikaa kun listat laitetaan muurin eteen. Keinutuoli on vielä väärässä paikassa. Tilaavievänä kapineena se on ollut koko ajan remontin tiellä. Mutta hyvä siihen on välillä istahtaa.

Paukkupakkasten aikaan

Ensimmäistä kylmää kautta kesti noin viikon. Aamuisin lämpömittari näytti yleensä noin 20 astetta pakkasta. Päivän mittaan kirkkaasti paistava aurinko nosti lämpötilan nopeasti. Pakkasilma salpasi hengityksen, mutta se ei tuntunut pahalta, koska ilma oli maalla puhdasta ja kun näki ilman puhtausmittarien olevan kotona punaisella.

Aurinko nousee saunan takaa.

Lämmittämättömän eteisen ikkunat ovat täyttyneet kuurankukista. Eri ikkunoissa kukat olivat erilaisia.

Kumpa eteisessä olisi kesälläkin yhtä paljon kukkia. Kukat lohduttavat, sillä eteisen remontti ei ole edennyt. Sähkömies ei millään tunnu ehtivän mökilleni. Eteisen valaisimet olisivat valmiina odottamassa. Ennen niiden asennusta ei kannata jatkaa sisustamista. Onneksi päivänvaloa jo riittää ja lumi ja kuutamo auttavat kulkemisessa, ulkovaloa ei enää välttämättä tarvitsekaan. Nyt voi seurata auringon kulkua päivän mittaan. Ja arvailla, mihin se myöhemmin keväällä ja kesällä suuntautuu. Tähän aikaan vuodesta aurinko paistaa vastamaalatun leivinuunin alaosaan paljastaen maalarin, minun, tekemät virheet.

Pakkasilla eläimet tulevat lähelle asumuksia. Postinhakumatkalla huomasin tiellä ison eläimen jäljet. Se oli liikkunut yksin, sillä tiellä ei ollut muiden ihmisten kuin minun jälkiäni. Koira se ole, sillä mökkiseudulla koirat ovat metsästyskoiria eivätkä ne saa liikkua vapaina. Olisiko ilves ollut liikkeellä?

Sisustusmaniaa

Tämä tilanne, kun mökki ei valmistu, on minunlaiselleni kärsimättömälle ihmiselle sietämätön. Pakkasta on niin paljon, ettei lattian maalaamisesta tule mitään. Kahdella irtonaisella lämmittimellä ja yhdellä pönttöuunilla en saa mökkiä lämpimäksi. Toinen pönttöuuni ja puuhella on maalattu maalilla, jonka pitää antaa olla kaksi viikkoa ennen lämmittämistä. Kun en muuta voinut, aloin sisustaa pientä kamaria.

Pitkään etsin sänkyä, sillä seinä, jolle se tulee, on vain kaksi metriä leveä. Tämä päästävedettävä vanhus löytyi netistä ja sain sen ostettua mökille kuljeteltuna. Ehkä kunnostan sängyn joskus, mutta toistaiseksi se saa olla näin. Nyt sänky on pienimmillään, sillä odottelen, koska saisin sähkömiehen laittamaan pistorasiat paikoilleen. Sähköjohdot naputtelin itse vanhoille paikoilleen.

Peiliä ei sängyn taakse pitänyt tulla. Se on mokien summa. Remppamieheni kiukutteli kun olin valinnut paperitapetit. Olisi säästynyt kiukuttelua minultakin, jos hän olisi kieltäytynyt niiden laittamisesta. Hän kun ei saanut niitä kauniisti paikoilleen. Keskellä seinää oli suuri väli tapettivuodissa ja valkoinen pohjamaaliin paistoi siitä. Minä sitten viimeistelin mokan yrittämällä korjata väliä tasoitteella ja askarteluvärillä.

Syreenitaulu löysi paikan sängyn päädystä.

Verhojen ripustaminen oli varsinainen projekti sekin. Koska ikkunan pielilaudat ovat aika paksut, olin ostanut uudet verhojen pidikkeet. Ajattelin käyttää vanhoja verhotankoja. Ja onnistuihan se, kun löysin ne, joissa painavat virkatut verhot ennenkin olivat olleet. Toisissa messinkisissä verhotangoissa verhojen paino tipautti tangon verhoineen lattialle.

Huoneen nurkkaan päätyi kunnostamani vanha nojatuoli. Muita mattoja kuin kynnysmaton en vielä laita paikoilleen.

Tämän kamarin pönttöuuni on nyt maalattu niin monta kertaa, että se saa riittää. Katsotaan, olenko samaa mieltä kun aurinko taas paistaa ja paljastaa virheeni.