Emännänkaappi pääsi paikalleen

Kohta puoli vuotta emännänkaappi on odotellut pääsyä paikalleen. Alusta lähtien minulle oli selvää, mihin sen tuvassa sijoittaisin: ulko-oven viereen. Ensin piti kuitenkin saada lattia maalattua. Emännänkaappi painaa niin paljon, ettei sitä turhia kertoja liikutella.

Saatuaan kuistin talvityöt tehtyä, remppamies teki sisähommia, laittoi listoja paikoileen ja maalasi osan lattiaa. Alunperin olin jo päättänyt, että lattia maalataan osissa niin, että pääsen sisälle kesken maalauksenkin. Valittu  maali on liuotinohenteista ja sen kuivumisaika pitkä. Koska remppamies oli sopinut jo seuraavasta työstä, loput tuvan lattiasta jä minulle maalattavaksi.

Oranssin leivinuunin lisäksi myös lattian viimeisin väri oli karmea. Kutsuin väriä vauvankakaksi. Tuvasta puretun kaapin kohdalla näkyy alkuperäinen harmaa väri ja harmaaksi lattia taas muttuu.

Viimeinen siivu, kuusi lauttaa minun on vielä hiottava, pohjamaalattava ja maalattava toiseen kertaan.

Mutta se alue, johon emännänkaappi pääsi on jo maalatu kahteen kertaan.

Juhlistin tapausta kevää toisilla kukilla, helmililjoilla, joita myös ehdottomasti pitää saada pihalle, Pidän mökin lämpötilaa niin alhaisena, että näiden pitäisi säilyä pitkään kukassa sisätiloissakin. Purkki on Arabiaa. Tuskin se on tuoreille hedelmille tarkoitettu, ehkä kuivatetuille. Teen tästä herkkupurkin, jonne kätken karkit ja muut piilotettavat makupalat.

Toiset helmililjat jäivät kotiin.

Kevättä kohti

Kevään värikkäät merkit, esikot ilmestyivät kauppoihin. En voinut vastustaa kiusausta ja tartuin taas haasteeseen. Tavoitteena on pitää nämä hengissä siihen saakka, että voisin istuttaa ne mökin pihaan. Ennen en ole onnistunut, mutta katsotaan taas, miten käy. Tuovat ne väriä ja viestiä keväästä aina vaan jatkuvaan talveen, vaikka eivät kesään säilyisivätkään.

Esikot ovat herkkiä. Jo kuljetuksessa ne saivat kolhuja. Mutta kaikkein vaikeinta on niiden kasteleminen sopivasti, kuivuutta ne eivät kestä.

                            

Sijoitin esikot Arabian vanhaan soppakulhoon. Kolme esikkoa mahtui siihen juuri sopivasti.

                            

Päivien piteneminen ja valon lisääntyminen näkyy myös hevoskastanjaviljelmässäni. Muutamassa päivässä idulla olleet kaksi kastanjaa kasvattivat pitkät versot. Ja muutamassa viikossa niistä on kasvanut melkoisia puun taimia. 

Koska tähän aikaan vuodesta kasvuun lähteneistä auringonkukan siemenistä on yleensä kehittynyt pitkiä vaaleita versoja, jotka eivät ole jaksaneet vahvistua, sijoitin loput kastanjat jääkaapin vihanneslokeroon odottamaan sopivampaa aikaa.

                                          

Jouluruusu näytti jo menetetyltä, koko kasvi näytti kuivuneen, mutta nyt siitä nousee uusia lehtiä. Se saa jatkaa kasvuaan toisen mökin ikkunalla, vaikka ruma onkin.

Muistoja kesästä

Ulkona oli 15 astetta pakkasta, lumi narskui talvisaappaiden alla, metsästä kuului pauketta kun kylmyys halkaisi puita. Puhtia kävelyyn sain ajattelemalla kesää. Siitä muistuttivat loppukesällä kuivumaan keräämäni luonnonkukat.

Siankärsämöt (Acillea vulgare) ripustin pönttöuunin peltiin.

Pietaryrttejä eli nappikukkia oli todella rusnsaasti.

Pietaryrtti (Tanacetum vulgare).

Sijoitin kuivakukat yhteen uudelta mökiltä löytyneistä maljakoista. Tämä vaikuttaisi olevan tsekkiläinen, Rudolf Jurniklin suunnittelema vase 13127 1960-luvulta.