Kirpputoreilta

Kirpputoreilla kiertely on halpaa huvia ellei sorru impulssiostoksiin. Itse olen myös myynyt tavaraa oikeilla ja verkkokirpputoreilla. Yleensä olen päässyt eroon itselle sopimattomista tavaroista kunhan hinnan on laittanut tarpeeksi alas. Yhtä kokemusta lukuunottamatta. Silloin myyntipaikan hinta ylitti myynnin 20 eurolla. Olisi tavaraa voinut ilmaiseksikin lahjoittaa.

Tämä maitokannu oli niin liikuttava, etten voinut sitä vastustaa. Käyttötarkoitus vielä avoin.

Kannu emalia ja muovia. Valmistaja Vähäkyrö.

Himmentynyt peili löytyi oman kaupunginosan kierrätysryhmästä. Etsin pitkään sopivaa koukkua sen kiinnitykseen. Sellainen löytyi Hokolan liikkeestä Hämeenkadulta. Hyvä liike, valikoima runsas, palvelu vaan voisi olla hiukan ystävällisempää.

Pikkukaappi on yksi hauskimmista ostotapahtumista. Fb:n kaupunginosakirpputorilla sen mitoiksi oli ilmoitettu 28*18*14 cm. Lähdin sitä hakemaan marikassin kanssa. Myyjä tuli sisäpihalle vastaan ja katsoi kysymysmerkkinä kassiani: ei se siihen mahdu. Sitten hänelle alkoi kirkastua, että hän olikin katsonut mitan mittanauhan tuumapuolelta. Kaapin kotiinkantamisessa oli hiukan puuhaa, mutta onneksi matka ei ollut pitkä.

Kaappi on nyt pojamaalattu ja odottaa lopullista väriä, jonka se saa kesällä. Vaihdoin vetimiksi kaapista löytyneet sinivalkoiset. Keittiön kaapeissa on saman tyyliset vetimet.

Harrastuksista

Helsingin Sanomissa oli haastateltu eläkkeelle jäänyttä Krp:n entistä päällikköä. Tämä kertoi tulevaisuuden tavoitteidensa olevan kuntoilu, mummonmökin arboretum ja vanhojen kalusteiden kunnostus. Pitkästä aikaa minulla on jotain yhteistä poliisin kanssa. Eräässä vaiheessa työelämää yhteistä oli paljonkin.

Kuntoilussa minun lajini ei ole golf, vaan pallolaji, jossa pyritään osumaan lentävään palloon.

Talven työmaaksi hankin vanhan keittiökaapin, jota paikallinen tuttava oli kaupitellut kauan. Vasta kun hän piirsi ilmaan, että täällä kaapit ja tässä laatikoita, ymmärsin, mistä hienoudesta oli kysymys. Kävin toki kaappia katsomassa ennen kauppoja. Kaappi on ollut ulkovarastossa ja sitä on ilmeisesti käytetty työkalujen säilytykseen.

Tästä on lähdetty liikkeelle. Osittain päällimmäinen maali lähti iloisesti taltalla. Mutta sitkeitäkin kohtia on tullut vastaan. Ja vihreän maalin lisäksi on löytynyt sinisiä ja ruskeita kerrostumia.

Huhtikuun alkupuolella on päästy tähän. Kaksi vihreää maalikerrosta olivat todella sitkeitä, niihin ei tehonnut maalinpoistoaine eikä hiomapaperi. Raapien ja milli kerrallaan kitkuttaen maaleista lähti sen verran, että seuraavaksi kitataan ja pohjamaalataan.

Pikkunäpertelyä

Joulun tienoilla retusoin vanhan pirunpäänaulakon. Sen maali oli alkanut lohkeilla kylmässä varastotilassa ja naulakko myös kärsi melkoisesti kun revin sen irti seinästä. Nyt maali on paikkailtu, kaikki koukut ovat paikoillaan ja naulakko tuvan seinällä.

Olin aiemmin ruuvannut pääkoukut kiinni messinkiruuveilla ja tapojeni mukaan nyrhinyt ne pilalle. Niitä on turha yrittää poistaa, pitää vain sipaista hiukan hopeamaalia  niiden päälle. Hopeamaalilla maalaamani koukut ovat  kylmässä alkaneet saada juuri oikean verran patinaa. 

Mielestäni jokainen tyttö pitää opettaa vasaroimaan nauhoja ja vääntämään ruuveja. On ärsyttävää kun ei osaa perusasioita.

Sijoitin hyllyn päälle Laura Ashleyn laatikot, joissa säilytän villasukkia ja lapasia. Sen verran söpöilyä pitää sallia.