Raparperi kuuluu vanhaan pihaan. Sitä on Suomessa viljelty yli sata vuotta, alunperin se on kotoisin Kiinasta. Olin aikeissa hankkia sitä ostettuani mökin, mutta löysinkin pihan laidalta kokonaisen rivin raparperia. Se on mieluinen siksikin, ettei se yleensä ole vaatinut mitään hoitoa. Nyt penkki oli päässyt sammaloitumaan, mutta punaisia pallukoita nousi siitä huolimatta hiljalleen esiin. Poistin sammaletta ja rikkaruohoja, lisäsin kanankakkaa ja multaa, viimeksi päälle katetta. Raparperia en ole pakastanut, siitä tehdyt herkut kuuluvat alkukesään. Leivonnaisten lisäksi olen tehnyt raparperimehua.
Omavaraisbloggaajien toukokuun aiheina on mm. hedelmä- ja marjatarhat ja niiden merkitys omavaraisuudessa. Pihani "puutarha" oli ollut pitkään hoitamatta kun ostin mökin. Ilahduin, kun ryteiköstä löytyi merkkejä viinimarjapensaista ja yksi karviaispensaan oksa ja siinä yksi karviainen. Alue on nyt raivattu, mutta puutarhaa en ole saanut hyvään kuntoon. Pensaita on siellä täällä, vaikka olen niitä siirrellyt. Laitoin pensastukia tuomaan ryhtiä alueelle, mutta pensaat joko tulisivat toimeen ilman niitä tai kasvavat miten sattuu niistä välittämättä.
Yksi karviainen oli jäänyt pahasti kuusen alle. Kaivoin sen maasta ja istutin toiseen paikkaan. Kuusen oksien alla pensaan versot olivat kasvaneet pitkiksi yrittäessään päästä valoon. Osa maassa olleista oksista oli juurtunut. Katkoin juurtuneet palat oksista ja istutin ne uuden pensaan aluksi. Siirsin saniaisia pensaiden vierestä muualle, lannoitin pensaat ja lisäsin katetta. Toivottavasti satoa tulee, karviaisia ja marjoja on kiva napsia pensaista ohi kulkiessa.
Sadon vuoksi en tarvitse pensaita, sillä naapurilla on niitä paljon. Olen tehnyt marjoista mehua eikä sitä ole kaupasta tarvinnut ostaa. Luulin jo mehustaneeni kaikki pakastetut marjat, kun maaliskuussa yhdestä pakastimesta löytyi vielä monta pussia mustia viinimarjoja. Ja lisää mehua tuli.
Leikkasin naapurin pensaita, taka-ajatuksen oli saada täydennystä mustaviinimarjapensaisiini. Etsin oksia, jotka olisivat juurtuneet. Niitä en löytänyt, mutta otin muutaman oksan maljakkoon ja toivon, että ne siinä juurtuvat. Maljakossa on myös omenapuun oksia.
Leikkasin pienemmästä vanhasta omenapuusta osan katkennutta latvaa pois. Enemmänkin olisi poistettava. Omenasadosta tulee varmaan pieni viime syksyn huippusadon jälkeen. Isomman vanhan omenapuun satoa säilyi pitkälle vuodenvaihteen yli. Maku on mieto, mutta omenoista tuli hyvää sosetta, jota vielä on pakastimessa. Ennen oli järkevää kasvattaa talviomenapuita, joista saatiin lisäystä ruokavalioon talvellakin.
Myös kukkapenkit olivat sammaloituneet ja pihalla kasvoi kuusen taimia. Ostin sammalsyöppöä, sillä sammal muuttuu ruskeaksi, mutta ei sekään kaunista ole. Sen tilalle levitin uutta multaa.
Linkeistä alla voit lukea omavaraisbloggaajien puutarhoista. #suuntanaomavaraisuus-yhteisön ovat perustaneet Satu (tsajut.fi) ja Heikki (korkeala.fi).
Kasvuvyöhyke 2
Kivaa puuhastelua olet tehnyt, ja tuo on ihana vaihe uuden paikan kanssa tuo löytöjen tekeminen pihalta. Meilläkin entiset marjapensaat ovat kituliaita. Ja jostain syystä en saa raparperia kasvamaan kunnolla. Ehkä täytyy ryhtyä samanlaisiin hoitotoimenpiteisiin kuin Sinä.
VastaaPoistaYritän tehdä jotain pihalle, harmi vaan kun kasvit elävät omaa eläämäänsä. Leikkaamalla marjapensaista pitäisi saada parempia, mutta kun ei ole paljoa, mistä leikata. Onnea raparperin kasvatukseen.
PoistaMeillä on mustaherukkapensaat käyneet kovin kuivan ja kitukasvuisen oloisiksi. Pitäisi ostaa uusia toiseen kohtaan ja jonkun vuoden päästä hävittää vanhat.
VastaaPoistaRaparperista saakin aivan ihanaa piirakkaa.
Nykyään on varmaan parempia lajikkeitakin viinimarjoista, kestävämpiä ja satoisampia. Raparperi on pelastanut monessa tilanteessa, kun piirakan ainekset löytyvät pihalta.
PoistaKiitos postauksestasi. Raparperi on kyllä mainio kasvi, kun hoitaa itse itsensä. Harmittaa kun tuli viinimarja pensaat laitettua huonoon paikkaan...Touhua on kesällä niin paljon, etten ole alkanut niitä siirtelemään
VastaaPoista