Sinisarjat ovat selvinneet talvesta ja kasvavat jo vauhdilla. Kun kasvien talvetus on onnistunut, tuntuu, että itsekin herää eloon. Tämä on niitä juttuja, jotka omavaraisuudessa minulle tuovat iloa. Samoin tietysti muutkin onnistumiset ja myös se, että aina oppii jotain uutta.
Tulppaanini ovat nekin hyvässä kasvussa, mutta niiden kukintaa saan vielä odottaa. Tuovat joka tapauksessa vihreyttä tupaan. Kirjopikarililjan ostin kaupasta. Se, niin kuin omaa tuotantoa oleva krookus, odottaa aurinkoa ja valoa näihin harmaisiin päiviin.
Terttuselja tuottaa nopeasti keväisen vihreitä lehtiä ja kukkia.
Omavaraisbloggaajien maaliskuun yhtenä aiheena on se, mistä omavaraisuudessa nauttii. Kevätkukkien ja muunkin kukinnan lisäksi huippuhetkiä minulle ovat omien tomaattien kypsyminen ja niiden ja muidenkin itse kasvatettujen kasvisten ja marjojen maku.
Toisena aiheena on oma yhteisö. Kylällä, jossa mökkini sijaitsee, on aktiivinen kyläyhdistys. Kylällä oli myös koulu, siitä harvinainen, ettei siinä ollut hometta. Koulua laajennettiin vielä 2000-luvun alussa. Keväällä kuusi vuotta sitten syttyneessä tulipalossa tuhoutui koulun 1930-luvulla valmistunut vanha osa, jossa toimi koulun lisäksi myös kylätalo. Vakuutusrahoilla koulun palanutta osaa ei rakennettu uudelleen, mutta muu osa, joka ei vaurioitunut pahoin, korjattiin.
Korjauksen aikana lapset kuljetettiin takseilla koululle ja sieltä busseilla läheisen kirkonkylän kouluun. Samoin kävi viereisen päiväkodin lapsille. Ja sama meno jatkuu, sillä korjausten valmistuttua kylän koulu lopetettiin.
Kyläyhdistys sai vuokrata koulua ja siellä on järjestetty erilaista toimintaa. Kunnes kaupunki päätti myydä koulurakennuksen. Kyläyhdistyksen ja urheiluseuran kokouksessa perustettiin ryhmä, joka lähti neuvottelemaan ostosta. Kaikkea yritettiin, mutta ymmärrystä kylän toiveisiin ei löytynyt. Löytyi kuitenkin ihmisiä, joilla on tausta tai sydän kylällä ja heistä löytyi rahoittajakin ostolle. Hänen yrityksensä ja kyläläisten yhteinen tarjous oli hiukan pienempi kuin paikkakunnalla toimivan yrityksen, jonka tarjouksessa oli pitkä lista hurjia ehtoja kuten 10 000 neliön logistiikka- ja teollisuuslaitoksen rakentaminen koulu- ja päiväkotirakennusten pihapiiriin. Se oli voittamassa tarjouskilpailun. Lopulta kaupunki on nyt kääntämässä kelkkansa ja kyläläisten sekä rahoittajayrityksen tarjous on voittamassa kilpailun. Mielenkiintoista on nähdä, saadaanko toiminta koululla esitetyillä ideoilla ja suunnitelmilla kannattavaksi, mutta varmaankin kyläyhdistys saa siellä jatkaa toimintaansa.
Kyläyhdistyksen ja urheiluseuran lisäksi lisäksi paikkakunnalla toimii metsästysseura. Siihen kuuluva vastapäisen mäen asukas tuli yhtenä päivänä suksilla metsästä tielle. Hän oli tutkinut ilveksen jälkiä ja ne olivat menneet mökkiini päin. Hyvä niin, olen sanonut hänelle, ettei ilveksiä mailtani saa ampua. Eikä paikkakunnalla yhtään tappolupaa taida ollakaan.
Tie on yhdistävä tekijä. Olen auttanut tien hoitokunnan tilinpäätöksen tekemisessä ja tiestä riittää aina puhumista. Etikettiin kuuluu kaikkien morjestaminen. Hämmennystä aiheuttaa se, kun joku vaihtaa autoa, sillä autosta ihmiset tunnetaan. Jopa mopopoikakin on joskus nostanut kätensä tervehdykseen, murrosikäiset ratsatajatytöt eivät sitä tee. Jossei muita tiellä näe, niin koulutaksin ainakin. Se kulkee tiellä useammankin kerran päivässä.
#suuntanaomavaraisuus -postauksia luotsaavat Satu (www.tsajut.fi) ja Heikki (www.korkeala.fi). Joka kuukausi kerrotaan omasta etenemisestä/haasteista ja/tai kirjoitetaan kuukauden aiheista.
Linkit muiden kuulumisiin alla.
Kasvuvyöhyke 1
Kasvuvyöhyke 2
Kasvuvyöhyke 3
Kasvuvyöhyke 4
Kasvuvyöhyke 6
Kasvuvyöhyke 7
Kilpailutukset ovat usein monisyisiä. Tarjouspyynnön laatijan osaaminen ratkaisee usein; onko osattu huomioida kaikki asiat, vai onko voittamassa tarjous, joka on kokonaisuutena kalliimpi tai huonompi, mutta täyttää kilpailutuksen ehdot. Toivottavasti saatte oman tarjouksenne läpi, eikä yritys tee valitusta.
VastaaPoistaKoulun asioissa on ollut niin monta mutkaa, ettei lopputuloksesta voi olla varma. Tässä tuntui olevan hyvä veli-meininkiä, kähmintää.
PoistaVoi mulla on sinisarja kellarin ikkunalla, enkä ole käynyt katsomassa, miten olisiko sekin jo lähtenyt kasvuun. En uskaltanut jättää sitä ulos, ehkä sitten ensi talveksi, jos nyt selviytyi. Itsekin tulee morjestettua aika paljon autoille, ei ihan pihasta näe, kuka ajaa, mutta jos auto on tuttu, se riittää.
VastaaPoistaKylältä ne vanhemmat henkilöt ovat kuolleet, jotka tulivat kutsumatta kylään istumaan ja juttelemaan ja joiden luokse saattoi piipahtaa. Nyt vaan morjestellaan tai jutellaan tiellä.
PoistaPidän peukkuja että ostokilpa koulusta päättyy kyläyhdistyksen ja urheiluseuran eduksi. Kunnilla tahtoo monesti olla hyvin lyhytnäköiset päätökset eikä päättäjät useinkaan ajattele asioita yhteisen hyvän tai yhteisön hyvinvoinnin kannalta vaan päätökset tehdään puhtaasti raha edellä. Ymmärrettävää toki sekin, mutta ei aina pitkällä tähtäimellä järkevää.
VastaaPoistaJa tässä jutussa tuntuu taustalla olevan joku hyvä veli- verkosto.
Poista