perjantai 30. kesäkuuta 2023

Kukkia metsässä

 On maariankämmekän kukinnan aika. Joitakin pieniä kukkia näkyi jo mökkitien varrella ja lähdin katsomaan, löytyisikö niitä myös metsästä. Korkeat, napaan ulottuvat sananjalat ovat metsässä peittäneet polkuni. Oli vaikeaa hahmottaa, missä vanha reittini kulkee. Sitten sananjalkojen kasvustossa oli aukko ja siinä kukkiva valkolehdokki. On kuin aarteen olisi löytänyt. Metsän aarre tämä kokonaan suojeltu kämmekkäkasvi taitaa ollakin.



Löytyi metsästä maariankämmeköitäkin, kallioiden välisessä notkossa niitä oli runsaasti. Osa vielä nuppuvaiheessa. Puro notkon pohjalla on kuivunut, veden sijasta siinä on vain kiviä.



Toiset kasvit jo täydessä kukassa.


Puolukan kukintaa on vain vähän.


Vanamot eivät kukkineet, mutta talvikkien kukinta on runsasta.



Oravanmarjankin kukkia löytyi vielä.

perjantai 23. kesäkuuta 2023

Omalta pihalta

 Tämän vuoden juhannuskukat, seitsemän luonnonkukkaa, poimin omalta pihalta.


Kimpussa on metsäkurjenpolvea, harakankelloa, päivänkakkaraa, hiirenvirnaa, niittyleinikkiä, niittynätkelmää ja siankärsämöä. Ötökät ovat iskeneet myös luonnonkukkiin, omenasatoni ne ovat jo tuhonneet. Kuumuuden ja kuivuuden vitsauksia. Mökkitien varren tuomista osa on lehdettömiä ja harson peitossa.


Pakko kuitenkin tunnustaa, että kukat ovat kauniimpia luonnossa. Ja siellä ne ovat myös hyödyllisiä.

 

Juhannusruusut ovat taas ajoittaneet kukintansa oikein. Kaivoin naapurin pihalta kaksi juhannusruusun tainta ja istutin ne mökin eteen. Toinen on viihtynyt hyvin ja se kukki jo tänä kesänä. Toisen puolen ruusu voi huonommin. Pitää lisätä taimia, haluan kunnon puskat portaiden viereen. 

perjantai 16. kesäkuuta 2023

Poikkeuksellisen lämmintä

 Olin poissa mökiltä muutaman päivän, ensimmäiset hellepäivät. Ja kävi niin kuin olin arvannut, kuolanpioni avasi nuppunsa sinä aikana. Onneksi ehdin nähdä kukat. Niiden seuraksi olivat akilleatkin aloittaneet kukinnan. Kukissa pörräsi pölyttäjiä. Voisivat käydä myös puolukoissa, jotka nekin kukkivat parhaillaan.



Ennen matkaa kastelin kasvihuoneen ja kasvilavojen kasvit, kukkapenkit ja pihan perusteellisesti. Otin vesiletkun jatkon käyttöön, jottei kaikkea vettä tarvinnut kantaa. Kasvit olivatkin selvinneet hyvin helteestä. Kasvu ja kehitys, jota lyhyessä, poikkeuksellisen lämpimässä ajassa oli tapahtunut, hämmästytti. Jopa ensimmäinen tomaatti on jo kypsymässä kasvihuoneessa.

Yrttilaatikkoni sai häädön naapurin puuvajan päädystä, koska se oli kuulemma ruma. Siirsin sen mökilleni, korjasin laatikon ja istutin kasvit uuteen multaan. En sanoisi sitä enää rumaksi kun ruohosipulikin on puhjennut kukkaan.

Sillä on paikka kasvihuoneen takana, jonne tein laatikon ja laitoin sen päälle kehikon. Paikka on aurinkoinen, mutta kallion päällä on vain vähän multaa. Yrttilaatikon lisäksi siellä on nyt astioissa kasvavaa perunaa. Keväällä kehikon päällä oli muovi. Varsinkin toinen perunoista on kasvattanut komean varren, kohta on aika tutkia, löytyykö juuristosta jotain. Ruukuissa on minttua ja persiljaa.

lauantai 10. kesäkuuta 2023

Suon kukkia

 Kun metsässä kulkiessani lähestyin suota, tuoksusta jo tiesin, että on suopursujen kukinta-aika. 


Kiersin pienen suon ja sen toiselta puolelta löysin lisää kukkijoita. Raate (Menyanthes trifoliata).


On suolla hiukan tupasvillaakin. Se olisi hienoa kuivakukkana, mutta sitä oli liian vähän ja liian pahoissa paikoissa poimittavaksi. Suo on vielä hyvin kostea. Lenkkarit kastuivat, vaikka yritin liikkua mättäitä pitkin.


En ole nähnyt tupasvillan kukkivan, valkoinen tupsu on ilmeisesti siemenkota, hedelmä. Oli otettava vanha kasvikirja apuun. Kukinta tapahtuukin hyvin aikaisin, jo huhtikuussa ja kukinnan aikaan kasvi on matala. Kukka on kellertävä. Pitää muistaa ensi keväänä käydä suolla aikaisin. Kirja kutsuu kasvia
Tupelliseksi niittyvillaksi (Eriophorum Vaginatum).
 

Suon laidalla metsän puolella maassa oli pieniä valkoisia palloja. Löytyi kukkivakin yksilö. Tähtitalvikkihan se on. Toiselta nimeltään yksikukkainen talvikki.


Kesäkuussa kukkii muitakin voimakkaasti tuoksuvia kasveja, kielo, pihlaja ja mökkipihan syreeni.

maanantai 5. kesäkuuta 2023

Luonto hoitaa

 Luonto on tehnyt hienon istutuksen pihalta kaadetun koivun kannon ympärille. Kalliokieloja ja saniainen.


Kalliokielojen muoto on kauniisti graafinen. En koko kasvia tuntenut ennen kuin niitä täältä mökiltä löysin.


Omavaraisbloggaajien kesäkuun aiheina on mm. luonnon monimuotoisuuden ylläpitäminen, lahopuutarha, ryteikkö ja villi piha. Oma kantopuutarhani kallion reunalla puutarhan laidalla voi hyvin, saniaiset ovat reheviä. Kantojen välissä on tänä vuonna krassi. Vain karviainen viihtyy huonosti.


Sainiaispuutarhaan saunan takana siirtyi saniaisten mukana myös raparperia ja sinne on ilmestynyt valkoisin kukin kukkivaa konnanmarjaa. Pölkkyjen päälle on tullut uusi, vaikka pieni alvejuuri. 


Uusi omenapuu, Huvitus, kukkii vihdoinkin. Keväällä sen silmuissa oli ötököitä. En ollut tehnyt kevätruiskutusta kun uskon, että luonto hoitaa. Olin juuri aikeissa suihkuttaa sen päälle vettä, mutta sitten alkoi sataa ja rankka vesikuuro huuhtoi hyönteiset puusta varmasti tehokkaammin kuin mitä minä olisin pystynyt tekemään. Alimpien oksien kukkasilmut säilyivät.


Myös keskellä pihaa, vanhan kannon vieressä oleva, ilmeisesti villi omenapuu kukkii. Katselin sitä keväällä ja mielessäni kysyin siltä että koskakohan se aloittaa kukkimisen. Olin syksyllä siistinyt sen ympäristön ja kukinta oli varmaan kiitos siitä. Kirsikat eivät vielä kuki. Ehkä niiden kanssa kannattaisi keskustella asiasta. Omenapuut kukkivat, mutta on niin kylmä, ettei pölyttäjiä näy. Vain muutama kimalainen liikkuu pihalla. Pihlajat onneksi kukkivat ja houkuttelevat toivottavasti tuholaiset omenapuiden sijaan.



Oma pihani on todella villi. Leikkaan ruohoja joiltakin alueilta, lähinnä rakennusten ympäriltä, muut ovat puoli- tai täysvillejä. Saunalle vievän polun vasemmalle puolelle suunnittelin niittyä. Sen yläosassa on metsäistä varvikkoa. Mustikat ja puolukat saavat levitä täälläkin. Mökin pääty, jossa on varvikkoa, on helppohoitoinen.


 Olen siirtänyt ja kylvänyt alueelle kukkia, mutta nyt kun olen saanut vuohenputken kitkemällä vähenemään, sinne leiviääkin metsän reunasta metsäkurjenpolvia. Kauniita nekin ovat. Muualla leviävät lemmikit, kielot, valkovuokot ja muut. Kun sipulikasvit ovat hävinneet, niitettävä alue kasvaa ja kun luonnonkukat ovat kukkineet, niitän niidenkin alueet ja kun kielojen lehdet ovat kuihtuneet, loputkin  alueet.


Omavaraisbloggaajat julkaisevat kirjoituksia joka kuukauden ensimmäisenä maanantaina. Kirjoittajat kertovat omista tekemisistään ja kunkin kuukauden aiheista. Lisätietoja #suuntanaomavaraisuus-bloggaajista löytyy täältä: https://tsajut.fi/suuntanaomavaraisuus-sarja. Sarjaa luotsaavat Satu  https://tsajut.fi ja Heikki https://korkeala.fi.