Tulevan vuoden toiveita

Aina vaan paksummaksi muuttuva lumi peittää viljelykset ja kasvihuone on jäätynyt, oveakaan ei saa auki, mutta kun vuosi vaihtuu ja suunta on kevääseen, alkavat suunnitelmat pyöriä päässä. Laajensin jo syksyllä viljelyaluetta kasvihuoneen ympäristössä ostamalla uuden lavakauluksen. Laatikoiden sisällä talvehtii ruusuja ja muita kasveja ruukuissaan. Talven aikana on tarkoitus kunnostaa tai ainakin siistiä vanhoja ikkunoita, joita pidän alkukesällä lavakauluksen kehikon päällä. 

Keväällä on aika ottaa käyttöön seinäkasvihuone, joka tuli mahdolliseksi sen jälkeen kun sain räystäskourun puuvajan eteen. Löysin varastosta vanhan kaapinrungon ja ideoin tekeväni siitä ja vanhoista ikkunoista kasvihuoneen. Naapuri sai paremman idean ja kasvihuone tulikin hänen vanhan kirjahyllynsä kaapista. Taas tuli siivottua muiden varastoja, mutta tulee se omakin kaapinrunko käyttöön. Tämä kaappi toimi kesällä kukkakaappina, säilytin siellä lepovaiheessa olleita orvokkeja ja muita vähemmän edustuskelpoisia kukkia, mutta keväällä, kun aurinko paistaa siihen ennen kuin puihin tulee lehdet, siinä voisi kasvattaa taimia.

Itse kasvatetut perunat loppuivat liian aikaisin ja niitä on kasvatettava lisää. Aion raivata lisää maata naapurin mailta. Siellä jossain viinimarjapensaiden takana on tuleva uusi perunamaa. Kunhan ensin käännän ja kitken maan.

Lisäalppiruusujen hankinta on ollut jo pitkään suunnitteilla. Punainen alppiruusuni kukki kesällä ensimmäisen kerran, kukkia taisi olla yksi. Sitten kompastuin auki olleisiin lenkkarin nauhoihin ja kaaduin sen päälle. Puolet siitä katkesi. Kuva on kasvitieteellisestä puutarhasta, jossa säännöllisesti käyn katselemassa, miten hienosti asiat voisivat olla.

Hankintalistalla on myös lumimarja. Katselen kateellisena pihoja, joilla sitä on. Myös näsiää haluan pihapiiriini. Pihan selkeyttäminen on suunnitteilla, sipulikasvit yhtenäisiin ryhmiin, selkeät ruoho- ja luonnonkasvialueet. Mutta ensin on tietysti katsottava, ovatko myyrät tehneet omia muokkauksia pihalla.

Kovin pieni on toinenkin alppiruusuni, nyt lumen alla.

Kesällä pihaan tullut penkki nököttää nyt suojapeitteen ja lumen alla. Se on aika orpona vaahteran alla ja sen ympärille pitäisi saada kasvillisuutta. Toiselle puolelle siirsin jo syksyllä sormustinkukan taimia. Jospa ne kasvaisivat siellä, missä niitä voisi olla eikä siellä, missä niitä ei pitäisi olla. Paikka on vaikea  mutta ehkä kuunliljat, saniaiset ja konnantatar voisivat täällä menestyä.

Tulevat suunnitelmat mietityttävät jo muitakin. Suuntanaomavaraisuus-ryhmän tammikuun aiheina on vuoden 2022 suunnitelmat, varhaiset esikasvatettavat sekä heikkoudet omavaraisuudesta ja mitä siinä haluaisi muuttaa. 

Minulla esikasvatuksessa ei ole muuta kuin kevään sipulikukkia. Niistä osa kasvaakin jo kovaa vauhtia. Ehkä liiankin kovaa, sillä talvi on ollut kova jo tähän mennessä ja kuukaudet, jotka yleensä ovat kylmimmät, ovat vielä edessä. Lämpö vierastalossa, jota käytän kasvien talvisäilytykseen ja sipulikukkien kasvatukseen, on jo pariin kertaan mennyt pakkaselle kun ulkona asteita on ollut yli 20. Sähköyhtiö on vielä järjestellyt katkoja sähkön jakelussa. Loputkin pelargoniat toin jo sisälle. Esikasvatus ei onnistu kotonakaan kun en ole siellä vakinaisesti. Olen kasvatuksen suhteen aina väärässä paikassa. Hyötykasvien taimet haen hyväksi todetusta puutarhalta.

Omavaraisuuteen pyrkivien tekstit löytyvät alla olevista linkeistä.

Kasvuvyöhyke 1

Apilankukka

Jovela

Kakskulma

Multavarpaan maailma

Kasvuvyöhyke 2

Sarin puutarhat

Kohti laadukkaampaa elämää 

Pilkkeitä Pilpalasta

Kasvuvyöhyke 3

Tsajut

Mikä Itä

Rakkautta ja maanantimia

Caramellia

Evil Dressmaker

Kasvuvyöhyke 4

Korkeala

Puutarhahetki

Kasvuvyöhyke 5

Korpikuusen tila

Kasvuvyöhyke 7

Korpitalo