Päätin kerätä tämän vuoden seitsemän juhannuskukkaani metsästä ja kameralla. Tähän aikaan kesästä metsässä löytää todella kauniita kukkia. Olen pari kertaa yrittänyt siirtää vanamoja Varsinais-Suomesta mökin pihalle, mutta siirrot eivät ole onnistuneet. Syksyllä sitten ilokseni löysin vanamojen lehtiä metsästäni ja nyt yksi niistä kukkii. Päivällä, kun oli yli 30 astetta lämmintä, olivat hyttysetkin siestalla. Mutta illalla, kun metsässä kyykin kuvaamassa kukkia, iski verenhimoinen hyttysarmeija kimppuuni. Varsinkin nilkkoihin. Kuvista oli vaikeaa saada tarkkoja niiden häiritessä ja kiusatessa, mutta en lähtenyt hakemaan pitkiä housuja ja pitkähihaista paitaa.
Sananjalat ovat kallion päällä kätkeneet alleen potkuni. Oli vaikeaa löytää sitä ainoaa kohtaa, josta jyrkästä rinteestä pääsee alas. Sananjalat eivät kuki, eivät vaikka on Juhannus. Se ihme jäi tänäkin vuonna näkemättä ja ikuinen onni ja toiveiden täyttymys jäivät saamatta.
Maariankämmekät kuuluvat juhannuskukkiin. Niitä oli runsaasti alhaalla notkossa.
Sarojen seassa kukki ahomatara.
Ja kallion päällä heinätähtimö.
Oravanmarja ja metsätähti ovat jo kukkineet, nyt kukkii puolukka.
Suon viereisestä metsästä löytyi isotalvikkeja.
Suon reunalla näytti siltä kuin maassa olisi valkoisia tähtiä. Meni aikaa, ennen kuin sain selville kasvin nimen, tarvittiin Harrastajan kuvakasviota vuodelta 1969. Kyseessä on tähtitalvikki, (Moneses uniflora), se ei mökin seuduilla ole kovin yleinen ja minullekin aivan uusi tuttavuus.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti