sunnuntai 15. lokakuuta 2017

Valon pilkahduksia

Aurinko tuli esiin ja kirkasti syksyn värien loistoa. Mutta myös mökin tilanteeseen tuli valoa. Tie uudelle mökille valmistui.



Alunperin tie korkealle mäelleni oli päässyt huonoon kuntoon. Sen pinnalta oli vesi kuluttanut maakerrokset niin, että sileä kallio oli paljastunut. Tien kunnostusta on kohdellut monta vastoinkäymistä. Ensin satoi niin paljon, ettei urakoitsija uskaltanut tuoda mursketta kuorma-autollaan ettei sateen pehmittämä kylätie olisi aivan velliksi mennyt. Sään parannuttua kunnostus eteni, mutta sitten urakoitsijan kuorma-auto hajosi. Saksasta tilattu vara-osa  meni ensin väärään osoitteeseen. Mutta nyt kaivinkone oli siirretty alas odottamaan poiskuljetusta ja tie oli hienossa kunnossa.


Tämä mökkitieni on kuuluisa. Paikallisen metsästysseuran hirvipeijaisissa kuulin lisätietoja mökin historiasta. Sen jo etukäteen tiesin, että joku oli traktorilla tullut alas jyrkältä rinteeltä. Traktorilla oli tultu hakemaan sahtia, jota oli taidettu maistellakin. Tie oli silloin ollut vain kinttupolkua, jota ilmeisesti kuljettiin jalan ja hevosella.Tie kulkee jyrkänteen reunalla ja putous siltä olisi todella hurja. Mutta varmaa on, etten minä ala sahtia valmistaa.


Mutta nyt tie on leveä ja tasainen. Ja asiat pääsevät rullaamaan. Nyt on jo nuohooja tilattu katsastamaan uunien tilanne. Nyt saan tavarat muutettua toiselta mökiltä sitten kun on sen aika ja pihalle saadaan vaihtolavalle, jotta purkutavara ja entisten asukkaiden tavarat saadaan pois.


Tien reunoja on jouduttu murjomaan. Työtä se vaatii, mutta ajan kanssa näkymä varmaan paranee. Urakoitsija oli joutunut kaatamaan yhden kauniina männyn. Mutta ehkä se pidättelee, jos joku on tipahtamassa tieltä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti