Sisällä jo vihertää, mutta talvi jatkuu

Sisällä jo näkyy vihreää kasvua, mutta talvi ei anna periksi. Leikkasin mustaviinimarjapensaista muutaman oksan. Pensaita pitää enemmänkin leikata, mutta halusin jo näitä oksia sisään. Ne alkavat nopeasti kasvattaa lehtiä. Ja toivon, että ne kasvattavat myös juuria.

Uusille, nopeasti kasvaville pensaille keksii kyllä käyttöä.

Nopeasti ne myös kukkivat.

Linnut rakastavat auringonkukan siemeniä, mutta nappasin itselleni muutaman. Liotin niitä vuorokauden vedessä ja sitten multaan.

Nyt ne työntävät vartta kilpaa amarylliksen kanssa.

Ulkona talvi pitää pintansa tai oikeastaan nyt on taas talvi, Lunta on tullut yli 10 senttiä ja pakkasta on muutama aste. Enää ei löydy teko- eikä muitakaan syitä. Sukset liikkeelle. Peltoset tavoittelevat myös MM-mitaleja, mutta eivät nämä minun sukseni.

Seuraava kunnostustyö

Tavarantoimittajani kylältä oli pitkään puhunut puusepän tekemistä pöydästä ja nojatuolista ja yrittänyt myydä niitä minulle. Olin ollut vastahankainen. Mutta sitten hän oli kehitellyt ajatuksen, että laittaisin huonekalut laiturille ja istuskelisin siellä. Kipinä syttyi, aloin harkita asiaa. Olin pitkään miettinyt, että laiturille tarvittaisiin penkki. Vaikka en siellä paljoa ole ehtinyt aamuauringossa istuskelemaan.

Kävin katsomassa huonekaluja tämän miehen varastossa ja sitten jo sytyin. Ei laiturille, vaan tupaan huonekalut kuuluvat. Tosin varaston hämärässä kuvittelin, että tuolin saisi käyttökuntoon pelkästään pesemällä ja aliarvioin pahoin edessä olevan muunkin työmäärän.

Kauppaan kuului kuljetus ja vanhan pöydän poisvienti. Olin löytänyt sille ottajan. Kahden tunnin pesu-urakan jälkeen huonekalut näyttävät tältä. Ei pöytää aikoihin kahvitteluun ole käytetty. Pölyn lisäksi siinä oli öljy- ja maalitahroja. Säilytys kylmässä on aiheuttanut sen, että maali tai siis maalikerrokset lohkeilevat paikoitellen. Maalikerroksia on yhteensä runsas milli. Pöydässä on olevinaan laatikko, mutta se onkin vain luukku. Koko pöydän sisus on avoin.

Tuolissa puuseppä on näyttänyt taitojaan.

Ja niin tuli tuvastani korjausverstas.

Merkkejä keväästä

  Kevätesikot ovat tulleet kauppoihin. Olenpa nähnyt jo orvokkejakin kadulla yhden kukkakaupan edessä. Kevätesikot voi kuulemma keväällä istuttaa ulos. Mutta miten saa ne pidettyä hengissä siihen saakka? Minä saan ne yleensä kuivumaan muutamassa päivässä.                                        

                                

Pienemmän kamarin viileydessä peitettynä olleessa narsissiruukussa alkoi näkyä elämän merkkejä. Ja pian oli aika nostaa ruukku valoon.

                                                                                                                   

                                

Jopa amarylliskin heräsi eloon. 

                               

Olen nyt oppinut, ettei amaryllis olekaan amaryllis, vaan ritarinkukka. Mutta olkoon. Minulla oli niitä kolme kesän ajan ulkona keräämässä voimia. Ensimmäisen lehdet kuihtuivat syksyn tultua ja komeroon siirron jälkeen se alkoi pian kasvaa. Mutta se taisi olla liian laiha, sillä nuppuja se ei jaksanut kehittää, pelkästään lehtiä kasvoi sipulista.

                                                                                         

                                    

Seuraavan unohdin lämmittämättömään ulkotilaan ja ensimmäiset pakkaset tuhosivat sen. Kolmannen lehdet pysyivät aina vaan vihreinä. Lopulta, kun talvi jo alkoi tulla, leikkasin lehdet pois, siirsin sen uuteen multaan ja sijoitin komeroon. Siellä se on jököttänyt lokakuusta lähtien. Vasta nyt, helmikuussa, sipulista pilkistää kukan nuppu. Ei tullut sitä jouluamaryllistä, vaan taitaa tulla pääsiäisritarinkukka.

                                                 

Yritin etsiä pajunkissoja, mutta niitä löytyi vain muutama, ei poimittavaksi. Hirvet, kauriit ja metsänhoito, mm. minä itse, ovat tehokkaasti hävittäneet pajuja.