Sadepäivien puuhia

Sadepäiviä varten pitää aina olla valmiina jotain työtä varastossa. Ettei joudu turvautumaan siihen kaikista epämielyttävimpään tekemättömään työhön eli ulkovaraston siivoukseen. Talvella kunnostamani pöydän kansi odotti edelleen pintakäsittelyä ja yhtenä sateisena päivänä  se viimeinkin sai lakan pintaansa.

Mietin, vahaanko vai lakkaanko pöydän ja lopulta päädyin lakkaukseen. Jalat olin jo talvella maalannut  kalkkimaalilla. Lakkaus on kestävämpi ratkaisu eikä sitä tarvitse uusia niin kuin vahausta. Vahalle löytyy vielä varmaan käyttöä.

Aivan tasaista pöydän pinnasta ei tietystikään tullut. Mutta kelpaa. Lakkaa  on kaksi kerrosta.

Pöydälle laitoin liinaksi vrkkaushovihankkijani eli veljeni tyttären tekemän liinan. Ja vielä maljakkoon kurjenkelloja.

Vihervajan valkaisu

Jos nyt ostaisin Kekkilän vihervajan, ostaisin sen valmiiksi maalattuna. Sen maalaaminen ei ollut ihan pieni juttu. Ensimmäisenä vuotena maalasin kasvihuoneen puuosat valkoiseksi ja vajan ulkopuolen punaiseksi. Puutarhavajan sisäpuoli jäi silloin maalaamatta. Siellä alkoivat ampiaiset viihtyä ja sain ne karkoitettua vähäksi aikaa kun maalasin vajan alaosan valkoiseksi. Kokonaan en sisäpuolta jaksanut maalata. Seuraavaksi oli vuorossa lattian lakkaaminen. Halusin säilyttää sen puunvärisenä. Ja nyt sitten oli aika maalata vajan yläosa.

Vinon sisäkaton maalaus on haasteellista. Kun tasapainoilee tikkailla ja yrittää varoa tippuvaa maalia. Valkoista öljymaalia löytyi myös hiuksista ja se pysyy.

Jotenkin vanhat puunväriset kalusteet, rottinkiarkku ja hylly, näyttävät raikkaammalta kokonaan valkoisessa ympäristössä.

Ovien maalaaminen oli oma lukunsa. Kun alla oli tikkaat ja maalattava ovi heilui eikä mistään saanut tukea.

Vitriinikaapin viimeistely

Olin saanut idean, että tuvan työtasolla oleva mikro pitää piilottaa kappiin. Sen tilalle halusin pienen vitriinikaapin. Mittasin tason alla olevan kaapin leveyden ja sen mukaan mikron piti kaappiin mahtua.  

Mutta en ollut huomioinut oven saranoita, joiden vuoksi mikro ei kaappiin sopinutkaan. Ja olin jo ehtinyt tilata vitriinikaapin nettikaupasta. Tilaamani kaapin piti olla valkoiseksi maalattu ja vanhan näköiseksi käsitelty. Todellisuudessa se oli hutaistu huonolla maalilla, jota irtosi isoina palasina. Eipä auttanut muu kuin irrottaa melkein kaikki maali kaapista ja hioa se. Sen jälkeen maalaisin sen kalkkimaalilla ja kun sitä hioi, alkoi kaappi näyttää siltä, mitä sen ehkä oli alunperin tarkoitus olla.

Kaappiin mahtuvat mummolakupit ja osa halla-mukeista, vanhat maustepurkit ja muutakin tavaraa.

Vitamiinipurkki on tanskalainen.

Vitriinikaapin tieltä leipälaatikko siirtyi toiseen päähän työtasoa, mikron viereen.