Sukulaisista

 Tämä Ateneumin näyttelyssä ollut Gustav Klimtin teos Ystävät (Sisaret) sai minut taas pohtimaan asiaa, joka on askarruttanut minua aikaisemminkin. Nimittäin sukulaisuutta, kasvien sukulaisuutta. 

Kasvit luokitellaan kaariin, luokkiin, lahkoihin, heimoihin, sukuihin ja lajeihin. Kaaria ovat sammalet, sanikkaiset, paljassiemeniset ja koppisiemeniset kasvit. Paljassiemeniset ovat puuvartisia ja koppisiemeniset kukkakasveja. Mielestäni kaikki Suomessa kasvavat kellokukat, hirven-, peuran-, ukon-, harakan-, kurjen-, vuohen-, kissan- ja varsankello ovat ilmiselvästi sisaruksia ja samaan sukuun ne kuuluvatkin (Campanula).

Olen miettinyt, ovatko toisiaan muistuttavat puna-ailakki, josta en pidä, koska sen lehtien kasvu tukahduttaa muita kasveja, mäkitervakko, joita suojelen pihallani ja niittykäenkukka, jota olen löytänyt naapurista, sukua toisilleen, serkuksia. Ja ne kaikki kuuluvatkin kohokkikasvien heimoon, eivät kuitenkaan samaan sukuun.

Kasvikirjojen selailu on mukavaa puuhaa varsinkin pakkasella, mutta sitten selkeältä tuntunut kasvien maailma meni sekaisin. Nykyään kasvit luokitellaan DNA:n perusteella, eikä ulkonäön, kuten Linne teki. Minun on syytä hankkia uusi kasviopas. Vuoden 1969 Harrastajan kuvakasvio on vanhentunut, samoin tietysti vuosien 1938 ja 1939 aikana valmistuneet kirjat. Vanhoissa kirjoissa on kuitenkin loistavat värikuvat kasveista ja niiden nimet ja sehän yleensä riittää. Lisäksi mukana on piirroksia, kuten valkovuokon juurista. Valko- ja keltavuokko (Anemone nemorosa ja Anemone ranunculoides) ovat siskoksia, mutta sinivuokon suku on Hepatica ja sen heimo on leinikkikasvit.

Yllättävät kasvit ovat sukua toisilleen. Masikat, ruusut ja omenapuu, heimo Rosaceae. Kanervakasveihin (Ericaceae) kuuluvat kanervan lisäksi mustikka ja puolukka, mutta myös alppiruusu. Metsästä löytämäni yövilkka (Goodyera repens) on sukua Ludisia-orkidealle. Ne kuuluvat samaan heimoon (Orcidaceae), kämmekkäkasvit. Ludisialla on useampi tieteellinen nimi Ludisia discolor, sen synonyymi Goodyera discolor, joka viitaisi samaan sukuun kuin yövilkka. Ludisian sain joskus joululahjaksi, mutta se on menneisyyttä. Niitä en nyt ole nähnyt kaupoissa. Ostin kuitenkin orkidean, pienen pienen Phalaenopsis Optifriendin. 

Ihmiset luokitellaan samoin kuin kasvit. Mutta heimoni ei ole varsinaissuomalainen, vaan iso ihmisapina ja sukuni on ihminen eikä se sukuseura, johon kuulun. No, perhe on kuitenkin perhe ja sisarukset ihmisiä, joihin on syntynyt elämän pituinen suhde. Varsinkin siskot ovat korvaamattomia niin hyvässä kuin pahassa.

Jäätävä kylmyys

 Kun ulkolämpömittari oli jämähtänyt miinus 24:n asteen tienoille, tajusin, että olisi otollinen aika kokeilla jääkoristeiden tekemistä. Olin ostanut neilikoita ja saanut kuljetettua ne paleltumatta mökille. Muutama oksa oli taittunut. Niitä ja viimeisiä kukkia laitoin veteen jäätymään ja todella nopeasti ne jäätyivätkin.

Laitoin koristeita mökin portaille, toivottavasti en kompastu niihin.

On kaunista, kun puut ja pensaat ovat paksussa huurteessa ja kun aurinko paistaa, lumi kimaltelee sen valossa. Mökkipaikkakunnan keskuksessa sula virta sai ilman sumuiseksi.

Tässä jääveistoksessa on kyseessä muodonmuutos, vesi - jää - vesi. Olen pelkuri, en lähtenyt oikaisemaan jäätä pitkin niin kuin monet muut. Vaikka jää onkin nyt varmaan paksua, minulle riitti lumesta vapaa jalkakäytävä.

Eläintieteellisestä museosta karkuun päässeet eläimet, karhu, susi, kettu ja teeri olivat jäätyneet pihalle.

Pakkaspäivinä

 Jatkuva pakkassää on hyvää aikaa korjaustöihin. Otin esiin parsinsienen ja lankoja ja keräsin paikattavaa, sukkia ja lapasia.

Tarkoitus ei ollut tehdä taidetta, vaan kursia kokoon reikiä. Niillä käsityötaidoilla, joita minulla on. Sukissa on reikiä eri puolella, lapaset rikkoontuvat oikeasta peukalosta tai etusormen kohdalta. Ja niiden reikien korjaamiseen parsinsienestä ei ole apua. Ulkovaatteiden reikiä sain helposti korjattua vaatelaastarilla, joka pysyy paikoillaan hyvin ja kestää pesua.

En voinut vastustaa kiusausta, kun paikallisella nettikirpputorilla oli myynnissä luonnonsuojelualueen kyltti, ruotsinkielinen tosin. Pohdimme myyjän kanssa, onko mökkikylässäni ainuttakaan ruotsinkielistä. Mutta voihan tänne tulla ruotsinkielisiä muuttolintuja. Kyltti oli harmikseni maalattu paksulla hopeamaalilla. Kunnostin sen.

Poistin maalin ja sen alla olevan toisen maalin ja nyt kyltti saa olla. Virheet siinä eivät minua haittaa.

Mihin ja miten kiinnitän kyltin, se on hiukan ongelmallista, sillä se painaa yli kolme kiloa.

Pakkasella on hyvä käpertyä kirjan kanssa mukavaan paikkaan lukemaan. Etsin tämän kirjan tekijöiden toista kuvateosta kolmesta kirjakaupasta. Lopulta tilasin tämän verkkokaupasta ja posti toi sen perille viidessä päivässä lajiteltuaan sitä kolme kertaa.

Ei, en minä, metsänsuojelija, ryhdy puuntuottajaksi, kirjassa on kyse aivan muusta. Se kertoo metsäteollisuuden menestyksen hinnasta ja niiden ihmisten tuntemuksista, joille tärkeä metsä on tuhottu. Hyviä kuvia pahoista kohteista.

Minä on tarvitse edes polttopuuta metsästäni, sitä on tarpeeksi puuvajassa. Viimeisimmät kaatuneet kuuset saavat jäädä lahoamaan metsään. 

Sytykeruusuja pitäisi opetella itse tekemään, ne ovat parhaita sytykkeitä ja nyt niitä on tarvittu. Nämä löysin kylän myyjäisistä.

Mihinkään kasvatuspuuhiin en vielä ole ryhtynyt, lisää kukkien talvikylvöjä tein. Omavaraisbloggaajat kertovat helmikuussa tekemisistään ja monilla on varmaan jo esikasvatus käynnissä. Lisää ryhmästä, jota Satu (www.tsajut.fi) koordinoi, täältä: #suuntanaomavaraisuus.

Kasvuvyöhyke 2

Sarin puutarhat

Pilkkeitä Pilpalasta

Kasvuvyöhyke 3

Tsajut

Rakkautta ja maanantimia

Lumitöitä

 Pitkän pakkasjakson jälkeen tuli suojasää ja olihan sitä käytettävä hyväksi. Lunta on harvinaisen vähän, eikä linnaa saanut siitä tehtyä eikä ukkoakaan, mutta lyhty syntyi. Kun palloa pyöritti, kaikki lumi, joka oli kevyttä pakkaslunta, tarttui siihen ja maa paljastui. Lunta en halunnut poistaa, vaan se saa jäädä suojaamaan maata pakkaselta, jota taas on tulossa. Tein vain pieniä palloja.

Lumet tulivat osittain alas peltikatoilta, mutta onneksi ne eivät osuneet poluille eivätkä täyttäneet niitä. Tiputin harjalla lumet kasvihuoneen katolta. Samalla tulivat alas viimeiset lehdet ja likaakin lähti lumen mukana.

Varsinaisiin lumitöihin minulla on uusia apuvälineitä. Kylätalon myyjäisistä löysin kauan etsimäni luudan. Pikkulikkana, kun sisarukset olivat koulussa, kuljin aikuisten mukana ja tapitin hiljaa, mitä he tekivät. Kylältä yksi vanhempi mies kävi meillä tekemässä luutia. Luudan varsi oli erilainen kuin tässä. Ehkä maakunnilla on omat luudantekoperinteensä.

Toisen apuvälineen, akkulumilapion, hankin jo viime vuoden talven lopulla. Paksussa nuoskalumessa siitä ei silloin ollut yhtään apua. Mutta nyt kevyt pakkaslumi lensi sillä pitkälle. Mutta se on tarkoitettu tasaisille pinnoille, ei minun muhkuraisille pihapoluilleni. 

Osan mökille johtavaa tietä puhdistin akkulumilapiolla. Alaspäin meneminen oli helppoa, mutta koneen raahaaminen takaisin ylös raskasta. Kolalla viimeistelin tien toisen puolikkaan puhdistamisen lumesta.

Viime vuonna selvisin lapioimalla tielleni polun, mutta mökkitien auraajan pitkälle tieni puolelle työntämä valli oli liian iso lapioitavaksi. Pyysin naapuria apuun linkonsa kanssa. Vahingossa hän peruutti traktorin päin tonttini numerokylttiä, jota laki edellyttää. Kyltti oli korjattavissa ja siirsin sen turvallisempaan paikkaan. Ja yritin tänä vuonna käsimerkein ohjata auraajaa työntämään lumet tien toiselle puolelle, mutta hän vain morjesti.

Suojasää kesti niin lyhyen ajan, ettei lyhty heti sulanut. Saan kerrankin nauttia siitä pitkään.

Talven kukkia

 Jouluruusut kukkivat vielä. Ostin ne jouluksi, mutta oikeasti hankin ne istutettaviksi keväällä  pihalle. Jotkut otukset ovat tuhonneet pahasti entiset jouluruusut, syöneet nuput ja versot. Ja kyllä keväällä pihalta pitäisi löytyä jouluruusun kukkia. Pitää vaan keksiä, miten kesällä suojelen uudet istutukset.

Ensin pitää tietysti saada jouluruusut selviämään kevääseen saakka. Luin, että niiden ympärille ruukkuun pitää laittaa sammalta, joka säilyttää kosteuden. Toisen istutin isompaan ruukkuun ja sinne lisäsin reunoille ja pohjaan sammalta. Toisessa on sammalta ruukun ympärillä. Viileydestä ja pienestä pakkasestakin jouluruusut selviävät hyvin.

Nuppuja kukissa jo on.

Neuvonantajani Emännän tietokirja vuodelta 1932 ohjeistaa: Krookukset ovat hyvin kiitollisia sipulikasveja, kunhan vain malttaa jättää ne kyllin kauaksi aikaa kellariin, ennen helmikuun alkua ei krookuksia pidä hyötää, mutta tästä ajasta alkaen ne menestyvät hyvin asuinhuoneen ikkunalla. 

Ensimmäinen kookukseni on kukkinut ja kuihtunut, mutta uusia on tulossa. Pelätessäni mökin jäätymistä, käärin krookusruukun kevyttoppatakkiin ja kannoin sen naapuriin.

Emännän tietokirja toteaa myös, että kun kukkasipulien kukinta voidaan järjestää aikaan, jolloin ei juuri muita asuinhuoneissa menestyviä kukkakasveja ole, on niiden viljely sitäkin mielenkiintoisempaa. Odotankin ilmojen lämpenemistä, jotta voisin ostaa lisää kukkia. Pakkasella niitä ei voi kuljetella.

Valoa ja valkeutta

 Tuli talvi ja tosissaan tulikin, hyytävän kylmänä ja lumisena. Mökkiä ympäröi valkoinen maisema. Joku etiäinen sai minut ostamaan syksyllä merinovillaisen urheilualusasun. Se päällä en ole palellut. Mutta nyt katselen pitkän ajan säätiedotuksia, olisi jo helpomman sään aika.

Savupiipusta nouseva savukin on valkoista.

Valkoisuus häikäisee, mutta aurinkokin on alkanut ilmestyä kirkkaana esiin. Heti talvipäivän seisauksen jälkeen se paistoi koko päivän. Illalla taivaanranta muuttui punaiseksi.

Yhtenä päivänä taivaalle syntyi haloilmiön, kun auringon valo heijastui ilmassa liikkuvista jäähiutaleista.

Kuu nousi punaisena hakkuualueen takaa. Ja yöllä se valaisi maisemat. Punaisuudessa on kyse samasta ilmiöstä kuin auringonlaskussa. Matalalla lähellä maata jää- tai muiden kiteiden vuoksi muut sävyt valosta jäävät pois.

Kaupungissa oli valofestivaali, mutta kulkureiteilläni osuin värittömiin kohteisiin. Hyytävää kylmyyttä lisäsi tuuli enkä kovin kauas lähtenyt valotaidetta katsomaan.

Jättiläismunasta sentään heijastui värillisiä kuvioita taidemuseon seinälle. Lasten iloksi oli jätetty isoja lumikasoja eri puolille kaupunkia. Joillekin lumi on riemun aihe. Kasan päällä oli varmaan hyvä katselupaikka.

Maalla maisemat ovat kauniita ja päivät pitenevät. Aina vaan pidemmälle iltaan selviää ilman taskulamppua. Lumen valkoisuus auttaa siinä. 

Kasvua keskellä talvea

Kurkistin, miten sisätiloissa talvehtivat sipulikukat ruukuissaan voivat, ja niissähän oli jo valtavasti kasvua. Mietin, lähtivätkö ne kasvuun liian aikaisin, riittääkö tammikuun valo siihen, että ne kukkisivat.

Kaivoin kokeeksi pari sipulia ruukusta ja laitoin ne valoon

Ulkonakin lehtien ja verkon alta löytyi kasvuun lähteneitä sipulikukkia. Laitoin niiden päälle havuja ja nyt suojana on myös lumipeite.

Jotain aina pitää kasvattaa, johtuu varmaan siitä, että olen alunperin maalainen, vaikka kaupungissa asunkin. Sukuni on viljellyt maata satoja vuosi. Oma viljelyni mökillä on lähinnä harrastus. On vaikeaa esim. esikasvattaa, kun asustaa kahdessa paikassa. Syyskylvöjä tein, niitä on ulkona ja rasioissa kasvihuoneessa. Kaikkea ei tarvitse kasvattaa itse, Pakkanen kasvatti puolestani kukan kuistin ikkunaan.

 Hannes-myrsky ei katkonut mökiltä sähköjä eikä tehnyt muitakaan tuhoja. Mitä nyt yksi lahoava mänty kaatui.  Mutta pakkasten kiristyessä jännitän, pysyvätkö sähköt päällä ja pysyykö mökin lämpötila plussan puolella. Kevään aikana, kun valo vielä lisääntyy, on aika leikata vanhat pelargoniat ja laittaa pistokkaita kasvamaan. Siis jos ne selviävät talvesta. Juurtumaan laittamani maksaruohon oksat ovat alkaneet kasvaa ja juuriakin jo näkyy.

Luonto tuntuu muutenkin olleen sekaisin, pajuissa oli kissoja joulukuun lopulla. Syreeneissä oli isot silmut, niitä otin sisälle kasvamaan.

Omavaraisbloggaajien aiheina vuoden alussa ovat suunnitelmat ja toiveet alkavalle vuodelle. Ryhmä kirjoittaa kerran kuukaudessa yhteisistä aiheista ja kuulumisistaan. Ryhmää paimentaa sen luoja Satu (tsajut.fi).

Kesää varten olen hankkinut kukkien siemeniä, muuta en vielä ole suunnitellut. Varmaan yritän taas kasvattaa perunoita, tomaatteja, kurkkuja ja kesäkurpitsaa. Nyt on aika tehdä lumitöitä ja korjaus- ja kunnossapitotöitä. 

Kasvuvyöhyke 1

Krutbacken

Tillin tilan Anna

Kasvuvyöhyke 2

Sarin puutarhat

Pilkkeitä Pilpalasta

Kasvuvyöhyke 3

Tsajut

Rakkautta ja maanantimia

Caramellia

Kasvuvyöhyke 5

Pieni kotitarvetila