Metsän eläinten joulu

 Metsän eläimiä kokoontui viettämään joulua piironkini päälle. Karhut nukkuvat talviunta, mutta kettu ja metso ovat mukana.

Ihmettelinkin, minne lumisena päivänä tielläni näkemäni ketun jäljet johtivat.

Kettu on vanha tuttu, Lomonosovin posliinifiguuri, mutta puusta veistetty metso tuli mukaani kyläyhdistyksen kirpputorilta. Mahtaakohan se olla sukua metsässä tapaamalleni sen lajitoverille?

Ketun näin viimeksi lokakuussa Lahdessa kaupungilla.

Nuorten Pellervon vuoden 1935 joulunumerossa on pitkä runo. Kotieläimet ja lemmikit saavat jouluruokansa. 

Sitten muistetaan linnut.

Myös lyhteen linnuille jouluksi viemme, ne laulaahan varrella tiemme. Myös pakkastiainen talia saapi...

Kylän kekrijuhlassa arpajaisissa oli yhtenä palkintona mahtava kauralyhde. Sitä en voittanut enkä muutakaan, enkä lyhdettä muualtakaan löytänyt. Mutta vein linnuille lisää ruokaa ja oravillekin syötävää, niitä en olekaan aikoihin nähnyt. Ruoka-astia on paikassa, missä kurret käyvät syömässä käpyjä. 

Perinteitä

Vanhaan mökkiini perinteiset joulukoristeet ja kukat sopivat. Otin esiin enkelikellon, jollainen lapsuudenkodissanikin oli. Halusin välttämättä samanlaisen ja etsittyäni pitkää löysin vanhan, "kotimaista laatutyötä" olevan K. A. W. Valmisteen kynttiläkellon. Valmistajan nimi on K. A. Weisteen kauppanimi. Kynttiläkelloja valmistettiin 1950-luvulla. Kotona enkelit eivät pitkään saaneet kilistellä kelloja ennen kuin äänet kävivät jonkun hermoille. Nyt olin huolissani laitteen paloturvallisuudesta ja sijoitin sen puuhellan päälle..

Ilahduin, kun löysin vanhanajan lyhyitä sipulitulppaaneja. Vuosikymmeniä sitten ne olivat yleisiä, ensimmäisiä oli jo 1900-luvun alussa, mutta nykyään niitä saa etsiä. Ne olivat ruukussa, mutta siirsin ne vanhaan puuastiaan. Lisäsin hiukan sammalta ja männyn oksia koristeeksi.

Hyasintti on myös vanha joulukukka. Jouluuni kuuluu sen tuoksu, jota kaikki eivät kestä. Kukat myydään nuppuisina, toivottavasti tämä aukeaa jouluksi, jotta saan sen tuoksusta nauttia. Olen istuttanut hyasintteja ulos keväällä ja osa niistä on kukkinutkin. Nyt ajattelin seuraavaksi kokeilla niidenkin hyötämistä.

Joulukielojen hyötäminen on jo perinteeni. Tänä vuonna otin vain vähän juurakoita, olin liian myöhään liikkeellä, enkä löytänyt enempää. Mutta onnistuin saamaan yhden kielon kukkimaan. 

Joulutunnelmaa etsimässä

Sateisessa, lumettomassa kaupungissa joulutunnelmaan pääseminen ei ollut helppoa, pyöräilijät ja ruokalähetit suhahtelivat vauhdilla ohi ja turistit kuvasivat valkoposkihanhia. Sitten muistin yhden kaupungin keitaista, talvipuutarhan. Se oli täynnä jouluisia ja muitakin kukkia. Jo sisääntulossa kaunis asetelma toivotti tervetulleeksi.

Iso kamelia kukki. Tämä on ilmeisesti talvipuutarhan alkuperäisiä kasveja ja iältään yli 120-vuotias.

Orkideoita oli runsaasti ja monenlaisia.

Löytyi eksoottisia kukkia kuten Mustewallisia,

Punatimanttiananas ja Kirjohuisku.

Jos ei ollut kukkia, oli tonttuja tuomassa väriä, myös kaktusten seurana. Lahjoittajan vaatimuksesta pääsy puutarhaan on edelleen vapaa. Olisi pitänyt ottaa mukaan termospulloon kahvia ja eväät ja jäädä istumaan kasvien sekaan pidemmäksi aikaa niin kuin monet muut olivat tehneet.

 Ikkunasta näkyi puutarhan perustajan, Jakob Julius af Lindforsin rintakuva. Sen takana on ruusutarha, joka nyt on suljettu. Katselin, miten ruusuja on leikattu. Omiani leikkaavat yleensä kauriit.

Kotimatkalla poikkesin kasvitieteelliseen puutarhaan. Suurin osa pensaiden alustoista on katettu lehdillä. Etsin jouluruusuja ja löytyihän niitä rakennuksen seinustalta Omien jouluruusujeni nuput ja versot joku roistomainen elukka on käynyt syömässä.

Olkikoristeita

 Ohjeita olkikoristeiden tekemiseen näyttää nyt joulun alla olevan useammassa lehdessä. Aika monimutkaisia kaikki. Otin tuvan puusohvan alta esiin vanhan matkalaukun, jossa säilytän olkia, jotka jäivät yli kun tein himmeleitä. Ostin silloin ohjekirjan, jossa on koristeidenkin ohjeita. Olkeni ovat paksuja eivätkä ne sovellu moniin malleihin. Enkä ryhdy silittämään olkia liottamisen jälkeen niin kuin joissain ohjeissa kehotettiin tekemään. Himmelitekniikkaan olkeni soveltuvat.

Monta vuotta sitten sain lahjaksi saksalaisen tuttavan itse tekemiä olkikoristeita. Koristelin niillä kuistin kuusen. Pikkukuusen latvaan tein tähden. Otin kuusen juurineen maasta, siksi se on purkin toisessa reunassa. Jos se selvää kevääseen, istutan sen jonnekin.

Otin myös esiin vanhan olkikoristeen.

Mökkipaikkakunnan museossa on näyttely Taivaan kudelma, jossa on esillä Riitta Koistisen himmelitaidetta. Upeita töitä teemana tähdet ja tähtikuviot. Niitä on kuusen koristeena 

tauluksi koottuna

ja riippumassa katosta.

Itsenäisyyspäivän perinteisiin kuului ennen suvun naisten havukranssitalkoot kotipaikkakunnalla. Oman kranssini toin aina kotiin ja laitoin sen ikkunan ulkopuolelle. Nytkin tein kranssin, mutta havuja hakiessa satoi vettä enkä pahemmin valikoinut niitä. Kranssista, jonka vielä pitää olla kaksipuolinen, tuli aika huono. Yritän korjata sitä kuromalla havuja kokoon punaisella nauhalla sen jälkeen kun saan sen kotiin. Mökillä naapuri saa joululahjaksi havukranssin.

Omavaraisbloggaajien aiheena joulukuussa on mm. itse tehdyt joululahjat ja -koristeet. #suuntanaomavaraisuus.

Kasvuvyöhyke 2

Pilkkeitä Pilpalasta 

Kasvuvyöhyke 3

Tsajut 

Evil Dressmaker 

Kasvuvyöhyke 5

Pienikotitarvetila 

Kasvuvyöhyke 7

Korpitalo