Kukkaketoja

 Mökkitien varteen oli ilmestynyt kaunis kukkaketo. Se on samassa paikassa, joka keväällä oli täynnä leskenlehtiä. Hienoa, että luonto vaihtaa kukat, kun entiset ovat kuihtuneet. Uteliaana seuraan, millaiset kukat paikkaan seuraavaksi ilmestyy.

Mökin edustalle oli ilmestynyt pieni keto niittyhumalaa (Prunella vulgaris). Näitä on muuallakin pihalla ja hyvä pihakasvi se onkin, kestää tallausta ja leikkausta samoin kuin valkoapila, jota sitäkin löytyy pihalta. Lisäksi hyöteiset pitävät siitä.

Kukka on saanut nimensä siitä, että sen kuihtunut kukinto muistuttaa humalan kukintoja.

  

Oma pihani on pääasiassa luonnontilassa, paikoin piha on kuin viidakkoa, vain kulkuväyliä ja rakennusten edustoja niitän trimmerillä. Niitettävä alue kasvaa, kun luonnonkukat kuihtuvat ja siemenet ovat pudonneet maahan. Niittäessä on varottava sammakoita, sisiliskoja ja vaskitsoja. Ja ahomansikoita, niiden makua parempaa ei ole.

Luonnonkukat ovat kastelematta kestäneet jatkuvaa paahdetta ja kuumuutta ja ne kukkivat pidempään kuin kukkapenkkien kasvit. Koriste- ja hyötykasvit kärsivät jo kun sadetta ei ole saatu.

Kukista, jotka joutuisivat trimmerin murskaamiksi, saa hyviä kukkakimppuja.

Kaupungissa ihailin kadun varressa tuulessa heiluvaa kissankelloketoa. Omat kissankellon taimeni eivät kasva. Seuraavaksi ostan sen siemeniä.

Heinäkuun värejä

 Kielot ja muut luonnonkukat valloittivat paikan, jossa yritin  kasvattaa kalliokasveja. Siirsin siitä kasveja muualle. Ketoneilikat kukkivat nyt hehkuvina kukkapenkin reunalla.

Voimakkaita värejä on muuallakin. Harjaneilikat yrittävät kukkia, vaikka muu kasvillisuus niiden ympärillä on rehevää. En keksi, miten tukisin akilleat, jotka olivat kaatuneet niiden päälle. Haluan akillean sienet talteen ja harjaneilikoiden täytyy kestää.

Maitohorsmat ovat aloittaneet kukinnan.

Horsmaa ei onneksi ole paljoa pihallani, mutta kaivon luona huopaohdakkeet saavat kukkia. Mökkitien varrelta niittokone on ne jo katkonut.

Niiden kukat ovat kuin pehmeitä tupsuja.

Sormustinkukissa on valkoisia, vaaleita ja tummempia sävyjä. 

Tässä on malvan taakse sijoittunut sävy sävyyn sen kanssa oleva sormustinkukka.

Hellepäiväivien iltoina taivaskin on hehkunut punaisena. Mutta tomaattini, ne eivät punastu.

Torjuntatoimia

 Olen pohtinut, kumpi saa nimikkeen pihan pahis, tuoksuvadelma vai konnantatar. Viimeisin tuoksuvadelman tekemä kiusa on, kun sen pitkiksi kasvaneet rehevät versot kaatuilevat muiden kasvien päälle ja katkovat niitä. Siemeniä se ei tee, nypin pois kukat ja siementen alut.

Ovathan kukat kauniita, mutta eivät ne kauaa saa pihaa kaunistaa.

On kehuttu, miten paljon lupiinien hävittämisellä voi ansaita rahaa. Sitä mahdollisuutta mökkipaikkakunnalla ei ole. Mutta ihan vaan luonnon vuoksi hyökkäsin taas lammen lupiinien kimppuun. Luonnonkukat ovat paikoin jo saaneet valtaa. Vai luulenko niin, motivoidakseni itseäni. 

Toisin paikoin lupiineja oli vastassa kuin muurina.

Otin aseeksi pienemmän viikatteen, koska yritin poimia lupiinit pois vahingoittamatta luonnonkukkia. Niiton jälki oli hurjan näköistä.

Kun urakka oli ohi, tein itselleni kukkakimpun, joka sai nimekseen Pinkit paholaiset. Ranta pitää varmaan niittää vielä uudelleen. Muut paikat ovat helpompia. Oman pihani muutamat lupiinit saan helposti poistettua. Kuivaan kukinnot ja poltan ne.

Poistin kukinnot konnantattaristakin, mutta se ei auta, koska niiden juuret ovat niin vahvat. Ja tatar on nyt nimetty pihan pahikseksi.

Tapahtumarikas viikko

 Kesään kuuluu Heinolan Harjupaviljongilla käynti ja vohvelien syönti. Paikka on viehättävä, on vaan jaksettava kavuta harjun päällä sijaitsevaan vuonna 1900 valmistuneeseen rakennukseen. Tänä kesänä kahvila on hyvä vaihtoehto, piknik sateessa tai märässä luonnossa ei ole houkutellut. Mikään pikaravintola Harjupaviljonki ei ole, mutta odotus palkitaan.

Nuoriso haluaa yleensä makeat  jäätelövohvelit, nyt oltiin kaksistaan ja meidän varttuneiden makuun on kylmäsavulohivohveli, jossa on paikallisen kalaliikkeen tammisavustettua linnalohta.

Omavaraisbloggaajat kirjoittavat heinäkuun alussa kesäisistä asioista, retkikohteista, piknikeväistä, luonnon antimista ja kukista. Tänä kesänä aikaa tapahtumissa kulkemiseen on ollut sen puolesta, ettei puutarhaa ole tarvinnut kastella eikä satoa ole tarvinnut korjata. Tienvarren ja pihan ahomansikoissa on jo punaista, aurinkoisilla paikoilla mustikatkin kypsyvät, muuten ne, jos niitä löytää, ovat pieniä ja vihreitä. Raparperia on riittänyt leivonnaisiin, vispipuuroon, pakastamiseen ja jaettavaksi.

Ensimmäiset kanttarellien alut ilmestyivät pihatien viereen jo kesäkuun puolella. Kastikkeeksi niistä ei vielä ollut ensimmäisille itse kasvatetuille perunoille, jotka nekin olivat pieniä.

Seuraavana päivänä vuorossa oli pakollinen kuvio, paikallinen kesäteatteri. Ympäristö on kaunis, näytöstä voi odotella hienojen vanhojen rakennusten ympäröimällä pihalla. Mutta esitys tänäkin vuonna pelkkää hömppää. Päivä sattui olemaan se hellepäivä eikä katsomossa tarvinnut toppatakkia niin kuin joinakin vuosina.

Lauantaina lähikylässä oli maalaismarkkinat. Niissä ei paljoa maalaisuutta ollut. Markkinoilla kiertävät samat myyjät, tarjolla on thaimaalaista perinneruokaa ja metrilakua yms. Ostin perunoita, herneitä ja vanhan vasaran. Sysmän kirjakyläpäiville ei ehditty, sinne matkataan joku toinen päivä. Sysmässä suosikkini on sisustuskahvila Lintan Kammari.

Pihan kukat ovat kasvaneet pitkiksi ja suuri osa niistä on kaatunut maahan. Valkoiset lehtosinilatvat ovat pysyneet pystyssä, sinisiä olen tukenut. 

Ruskoliljat ovat ryhdikkäästi pystyssä, mutta joku on katkonut niitä.

Omavaraisbloggaajat kirjoittavat juttuja kerran kuukaudessa, joko yhteisestä aiheesta tai omista  kuulumisista. Satu (www.tsajut.fi) ideoi aiheita ja koordinoi julkaisuja. Alla vinkkejä tapahtumista ja retkieväistä.

Kasvuvyöhyke 1

Apilankukka 

Jovela

Kasvuvyöhyke 2

Sarin puutarhat

Pilkkeitä Pilpalasta

Kasvuvyöhyke 3

Tsajut 

Evil Dresmaker 

Kasvuvyöhyke 7

Korpitalo