Anna Satavuotiaan sylissä-blogista haastoi minut kirjoittamaan viime kesän mieluisasta kasvista. Olen hyvä kirjoittamaan annettujen aiheiden vierestä ja niin taitaa tässäkin käydä. Minulla oli vielä entinen mökki, kun sain siskoltani joululahjaksi kuvan hänen kuolanpionistaan ja pussillisen sen siemeniä. Kuvan takana oli kirjoitus, että joku puutarhuri on saanut siemenet kukkimaan 10 vuodessa. Sisko oli ostanut pioninsa taimena. Laitoin siemenet suoraan multaan ja nepä alkoivat kasvaa. Monta vuotta meni, ei ihan kymmentä, kun yksi taimista alkoi kukkia. Aloin ymmärtää siskoa, joka oli harmissaan, kun joutui olemaan poissa pionin kukinta-aikaan. Se osaa avata kukkansa juuri silloin kun omistaja on poissa.
Ei pionista niin komeaa tullut, kuin kuvassa oleva siskon kukka. Hänen pioninsa kyllä sitten kuoli johonkin tautiin.
Kun olin myynyt mökin, yritin siirtää pionin viereen ilmestyneen toisen taimen uudelle mökille, mutta ei se onnistunut. Onneksi olin kerännyt siemeniä. Olin yrittänyt kasvattaa siemenistä ruukuissa uusia kasveja, mutta kärsivällisyys ei ollut riittänyt ja kun taimia ei ilmestynyt, olin heittänyt kasvatusruukkujen mullat naapurin mailla olevalle perumaalleni. Ja kun sitä keväällä käänsin, löytyi sieltä pionin taimia. Hitaasti ne kasvavat, mutta muutaman vuoden päästä ne varmaan kukkivat.
Pioni, joka tänä vuonnakin pihallani kukki, on kasvanut ostotaimesta.
Siitä olen saanut kerättyä siemeniä ja uusia pioneja on tulossa.
Ja sen siemeniä lähti siskollekin joulukortin välissä. Kaiken lisäksi ostin loppukesällä yhden kuolanpionin taimen mökin edustalla olevaan kukkapenkkiin, kun kuulin, että mökin rakentajan Hilda-vaimollakin oli siinä ollut pioni. Kuolanpioni on juuri oikea ja mieluinen kasvi pientilan mökin pihaan.
Viehättävä tarina tulvillaan historiaa sitkeyttä, toiveikkuutta ja kärsivällisyyttä! Ja itse kasvi on kyllä kaunis! Meilläkin on pioneja pienen torppamme pihalla, ja mekin löysimme pionin taimia yllättävästä paikkaa; metsän puolelta yhden kuusen juurelta. Kiitos osallistumisesta!
VastaaPoistaKiitos. On hauskaa löytää kasvien taimia yllättävistä paikoista. Jouluruusun ja kevätesikon taimet ainakin leviävät minne haluavat.
PoistaLisään vielä, että tämä blogeissa kulkeva haaste ei ole minun keksimä, vaan Kottikärryn kääntöpiiri -blogin Päivin ideoima ja liikkeelle laittama. Löydät kyseisen blogin ainakin minun blogin vasemmassa reunassa olevasta Kiinnostavat blogit -listasta. Jos haluat, voit laittaa sinne Päivillekin kiitoksen haasteesta ja samalla hän saa tiedon tästä Sinun jutustasi.
VastaaPoistaAh, ihana kuolanpioni! Minulla on näitä kasvamassa neljä nuorta taimea, yksi kukki viime kesänä ja kyllä kukka oli kaunis! Upeaa, että olet saanut siemenestä kasvatettua monta taimea. Yleinen ohje pionin siirtämiseen on muuten, että siirto tehdään elokuussa hieman vyöhykkeestä riippuen. Loppukesän siirrossa pioni selviää yleensä muutosta parhaiten.
VastaaPoistaTämä esittelysi sai mieleeni ajatuksen lisätä kuolanpionia myös arboretumin puolelle. Kiitos sinulle osallistumisesta :).