Mökin ulkomaalaus oli jo viime kesän työlistalla, mutta aika menikin aittojen maalaamiseen ja kunnostamiseen. Nyt kesäkuun alussa oli lämpimiä päiviä ja sopiva aika aloittaa maalaus. Hain uuden 10 litran purkin punamultaa. Kyselin myös hengityssuojaimia, mutta minulle sanottiin, ettei niitä ole eikä ole ollut enää pitkään aikaan saatavilla. Maalaustyön hankalimmassa vaiheessa, vanhan maalin poistamisessa harjaamalla teräsharjalla, olisin todella kaivannut hengityssuojaimia. Loinkin myrkyllisiä katseita ihmisiin, joilla paikallisessa marketissa oli kasvoillaan rakennusalan hengityssuojain. Yritin maalata ensin varjoisia kohtia, auringossa työ oli tuskallista, varjossa kimppuun iskivät hyttyset. Maalaaminen sujui kuitenkin nopeasti kunnes maali loppui ja sitten alkoikin sataa.
Seuraava tauko tuli kun päädyn valkoisen ylälistan maalaus oli kuulemma liian vaarallista alumiinitikkailtani. Päädyimme kompromissiin. Apumies oli paikalla valmiina soittamaan ambulanssin paikalle kun niiltä tikkailta listan maalasin. Putoamista enemmän pelkäsin sitä, miten pahasti apumies tallaa päädyn kunttaa, varvikkoa, jota suojelen. Päädyn yläkolmio olikin niin hyvässä maalissa, etten tehnyt sille mitään. Toiseen päätyyn on tehty uusi kuisti, jonka sen tehnyt remppamies maalasi. Maalasin pieneksi koristeeksi myös alalistat valkoiseksi. Mökki on pientilallisen asunto enkä yritä siitä mitään muuta, koristeellisempaa, tehdä.
Kolea ja sateinen heinäkuun on edistänyt myös ikkunoiden kunnostusta. Ulkopuolelta kunnostin ja maalasin ikkunat ensimmäisenä kesänä, kaksi vuotta sitten. Sen urakan jälkeen oli sellainen tunne, että ei ikkunoita vähään aikaan. Nyt oli aika jatkaa työtä. Ei ikkunoita kymmeniä ole, mutta työ on hidasta. Ensin pitää poistaa liimapaperit tuplista ja vanhat tiivisteet ja niistä jääneet liimat. Sitten vanhan maalin rapsuttelua, raapimista ja hiomista. Kittaamista ja maalaamista ja taas maalaamista ja lopuksi siistimistä. Välillä on pidettävä taukoja, sillä käytän ikkunoihin pellavaöljymaalia ja sen katkussa ei hirveän pitkiä aikoja voi olla. Tuvan ikkunoiden lisäksi toisen kamarin toinen ikkuna valmistui seuraavaksi. Sateet jatkuivat ja saattaa käydä niin, että kaikki ikkunat valmistuvat. Se merkitsee, että kaikki mökin korjaukset onkin sitten tehty. Vuorossa ovat sen jälkeen huoltotyöt. Ja muissa rakennuksissa tekemistä riittää.
Osa tuplaikkunoista oli kiinnitetty brutaalisti vetämällä ne ruuvilla kiinni karmiin. Ikkunasalpojen etsiminen ei ihan heti onnistunut, mutta tutusta helakaupasta niitä löysin. Pitää vielä hakea niitä lisää. Nyt ei enää tarvitse pitää verhoja peittämässä ikkunoiden sinisiä karmeja ja likaisen keltaisia pokia.
Suuntana omavaraisuus-bloggaajien elokuun kirjoitusten aiheita ovat rakennusprojektien lisäksi marjastus, sienestys ja säilöntä. Minun viljelmilleni sateinen heinäkuu ei ole tehnyt hyvää. Perunat ja tomaatit kasvattavat varsia, herneet makaavat maassa eivätkä palot liho ja mansikoista osa homettuu ennen kypsymistä. Muutama pienen pieni tomaatin ja kurkun alku löytyy. Lisää ei taida tulla, sillä pölyttäjät ovat poissa ja jos kimalaisia näkyy, sukeltelevat ne sormustinkukkien kukintoihin. Luonnossa satoa sentään kypsyy. Mustikoita on pihan pensaissa, tien varressa ja mökin lähimetsässä. Ensimmäiset marjat syödään. Pihalta saa kerättyä marjoja aamuisen jugurtin seuraksi. Niiden keruu pakastimeen tapahtuu myöhemmin. Mustikoita mieluummin poimin puolukoita.
Kanttarelleja näkyy tien varressa ja ensimmäinen pieni alku on jo ilmestynyt pihallekin. Metsämökin luontaisetuna.
Oman tieni varressa kypsyy metsävadelmia. Ne eivät näytä kärsivän kosteudesta puutarhavadelmien tavoin. Vadelmiin lisään sokeria, muut marjat pakasta sellaisenaan.
Linkit muiden kirjoittajien blogeihin alla. Suuntanaomavaraisuus-ryhmän kirjoituksia ideoivat Satu (https://tsajut.fi) ja Heikki (https://korkeala.fi). Lisätietoja sarjasta täällä: https://tsajut.fi/suuntanaomavaraisuus-sarja.
