Ampiaiset, pysykää poissa!

Kasvihuoneeni puutarhavajan puoli oli alkuvuosina lähinnä varastona. Sinne ei ollut mukavaa  mennä, koska siellä oli useita ampiaispesiä. Ostin sitten ampiaiskarkottimen, harmaasta kuitukankaasta tehdyn pallon, jonka ripustin puutarhavajan kattoon. Ampiaisia kävi kyllä vajassa, mutta pesiä sinne ei ilmestynyt. Mutta luulen, että ampiaiskarkotin ei niitä pelästyttänyt, vaan se, että maalasin vajan sisäpuolen alaosan  öljymaalilla valkoiseksi. Muutaman vuoden maalaus tehosi, mutta nyt oli ahkera kuningatar jo pesäntekopuuhissa.

Yksi pieni pesä oli ovessa jo valmiina. Huitaisin sen pois. Ympärillä pörräsi toinenkin ampiainen.
Häädin myös rakentajan. Tappaa pölyttäjiä ei voi, koska mustikka ja viinimarjat kukkivat parhaillaan.

Ampiaiskarkottimia neuvotaan tekemään suodatinpussista. Talouspaperia sisään ja teipillä kiinni. Mutta minä otan käyttöön vanhan keinon. Puutarhavajan maalaamattomaan osaan on ilmestynyt homepilkkuja. Edessä on sen maalaus ja eiköhän maalin haju taas pelästytä ampiaiset.

Uusin hankinta, jakkara vai pöytäkö tämä on

Vielä ehdin tehdä hankintoja ennen kesäkauden alkamista. Vaikka moneen kertaan olen päättänyt, että ei mitään enää lisää, vaan paljon pois. Tämän ostin jakkarana, mutta se on niin kookas ja raskaskin, että se on varmaankin toiminut lastenhuoneen pöytänä. Siihen viittaa myös se, että päällisessä hahmottuu valkoisen maalin alta pyörylöitä. Olisikon tämä ollut jonkunlainen kärpässienipöytä?

Tuolin muodossa on jotain jugendin mukaista jykevyyttä, mutta viimeisimmän maalarin taidoissa ei ole kehumista.

Ristikon muotoinen aukko keskellä tuolia oli mielestäni hauska. Ja siitä sen kotiin kannoinkin. Hain tuolin yhdeltä paikallisjunan asemalta, jonne myyjä toi sen polkupyörällä. Tulin tuolini kanssa kotiin puiston halki toivoen, ettei yhtään tuttua sattuisi tulemaan vastaan. Mutta eikös herra seinänaapurista ollut tulossa kotiin samaan aikaan. Hän näytti niin huvittuneelta kommentoidessaan tuoliani, että selittelin kerääväni talveksi kunnostustöitä mille. Ja kunnostettavaa tuolissa on. Mutta kesän yli se saa olla tässä kunnossa.

Pöydän päässä jakkara saa toimia istuimena, mutta tarvittaessa se toimii myös pikkupöytänä kun istun keinutuolissani. Siinä sen päällä voi syödä aamiaista tai vaikkapa pelata pasianssia.

Yksi hellepäivä teki ihmeen

Lämpömittari näytti lukemaa +26 ja kesä kiri kiinni myöhässä olevaa aikatauluaan. Myöhässä ollaan suhteessa eteläisempään Suomeen ja suhteessa normaaliin kevääseen. Kukkia ja vihreää väriä alkoi ilmestyä joka puolelle. Myös muuta vihreää kuin vuohenputkia. Perhosia pyöri pihalla ja näin ensimmäisen leppäkertun.  Nämä tarhakylmänkukat, kangasvuokon sukulaiset, ovat ilonaiheita. Tänä vuonna molemmat yksilöt kukkivat.

 Pettymyksen tuotti kaupasta ostamani esikko, joka ei pysynyt hengissä. Myös bellikset lopahtivat yhtäkkiä. Mutta onneksi oma pieni esikkoni jaksaa kukkia ja levitä.

Narsissit aloittivat kukintansa.

Vuorenkilvet tuovat uutta väriä pihaan.

Valkovuokkojen kukinta on parhaimmillaan. Niitä on ilmestynyt sinne tänne.

Koivut ovat vaalean vihreitä. Lehdet eivät enää ole hiirenkorvalla.

Nyt voi jo uskoa kesään ja aurinkoon.