Kilokaupalla kasvitietoa

Sunnuntaina kiertelin Sysmän torilla katselemassa kirjakylätapahtuman tarjontaa. Silmiini sattui hieno kirjasarja pohjoismaisista luonnonkasveista. En voinut vastustaa kiusausta. Alunperin ruotsalainen teos on toimitettu Suomen oloihin sovitettuna. Kolmiosaisen teossarja on painettu vuonna 1938. Olen tietysti itse kiinnostunut kasveista, mutta tänä kesänä on kummitytön vuoro kerätä kasveja. Nykyään sen voi tehdä valokuvaamalla. Saman kasvilistan kanssa kuvasimme hänen isoveljensä kanssa muutama vuosi sitten, joten tiesin jo mistä kasveja hakea. Mutta nyt on hienot apuvälineet kasvien tunnistamiseksi. Yhtä vastenmielistä tuntuu kavien keruu olevan kuin veljellekin.

Kasvilajeja kirjoissa on noin 750. Kasveista on erikseen värivalokuvia tai piirrokset sekä niiden jälkeen pitkät kuvaukset. Kirjojen yhteinen paksuus on 18 cm ja ne painavat todella paljon.

Juhannusruusu ei ole luonnonkukat, mutta muita ruusuja kirjasta löytyy.

Huopaohdake on yksi hienoimmista luonnonkukista. Nappasin yhden kukan tien varresta. Kohta kuitenkin niittokone tulee ja katkoo kaikki tienpenkan luonnonkukat.

Kirjan kuviin on liitetty tieto, onko kuva luonnollisessa kuvassa vai onko se esim. 1/3 luonnollisesta koosta niin kuin on huopaohdakkeen kuva.

Huopaohdake (Cirsium heterophyllum)

Perunat vaihtuivat tomaatiksi

Kasvihuoneessa kasvaneet Timo-varhaisperunat olivat lykänneet vartta niin paljon, että oli aika kurkistaa, löytyisikö jotain niiden juuristakin.

Löytyihän sieltä pieniä perunoita. Hyviä ne olivat, mutta olisi niitä voinut olla enemmän.

 Perunoiden tilalle etsin kotona käydessäni torilta kirsikkatomaatteja, mutta tarjonta oli surkeaa. Olin toivonut kasveja, joissa jo olisi punaisia tomaatteja. Mutta löysin vain pienen taimen, jossa sentään on raakileita.

Mukaan torilta lähti myös samettikukkia, joiden tuoksun pitäisi torjua kirvoja. Muuten en niihin ole ihastunut, mutta katsotaan, onko niistä apua.

Sininen salvia houkuttelu värillään ja pakko sekin oli ostaa. Taustalla Siikli-perunat vielä jatkavat ainakin varren kasvatusta.

Omissa tomaateissani ei tomaatin alkuja ole. Ne vaan kukkivat. Tänä vuonna en taida saada edes raakileita. Ei mikään ihme, kun on päiviä, kun lämpöä on vain vähän yli 10 astetta. Kurkussa on pieniä pötkylöitä, joiden kehitystä seuraan kiinnostuneena.

Piha kukkii keltaisena

Tänä vuonna pihan niityllä on runsaasti niittyleinikkejä. Eri vuosina eri kukat ovat vallalla, riippuen varmaan kesän kuivuudesta tai kylmyydestä. Voikukan keltaista en pihalla salli, vaan nypin kukat pois. Seuraavaksi nyhdän pois koiranputket ja vuohenputket. Valkoista väri odotellaankin siksi vielä, sillä päivänkakkarat eivät vielä ole aloittaneet kukintaansa.

Niittyleinikki (Ranunculus acris)

Kasvi on myrkyllinen eikä siksi kelpaa eläimille ravinnoksi, mutta hyöteisiä se houkuttelee värillään.

Nämä leinikit saava kukkia ja siementää pihalleni. Rönsyleinikki ei ole pihalleni tervetullut.