Oli pitkästä aikaa lämmin päivä ja aurinko paistoi illallakin. Oli pakko lähteä ulos, olihan yksi vuoden pisimmistä päivistä. Lähdin ensiksi tervehtimään juhannuskukkiani, valkolehdokkeja.
Matkalla valkolehdokkipaikalle en oikaissut hakkuualueen läpi, se on vaarallisessa vaiheessa, kun mätästyksessä syntyneet kuopat ovat peittyneet vadelma- ja muun kasvuston alle. Kiersin sen mäenrinteen metsää pitkin. Metsässä lauloivat viherpeippo ja peippo ja kauempaa kuului yksittäisen käen kukuntaa. Hyttyset inisivät ympärillä, oli oltava liikkeellä, muuten ne iskivät kimppuun.
Tutussa paikassa oli tänä vuonna kolme lehdokkia kukassa. Kukat tuoksuvat öisin, nyt olin tarpeeksi myöhään liikkeellä, sillä tuoksu oli voimakas. Sitä sanotaan jasmiinimaiseksi. Kukan erittämillä aromaattisilla estereillä houkutellaan yöpölyttäjiä. Kukat heijastavat valoa ja niiden sanotaan muistuttavan enkeliä.
Oman metsäni valkolehdokki, jonka löysin kaksi vuotta sitten, ei kuki. Viime vuonna sen kohdalla oli lehtipari, tänä vuonna vain pienen pieni lehden alku. Olen ilmeisesti itse syypää tähän, kun olin siistinyt kasvin ympäristöä, niin ei saisi tehdä. Tämä ja paljon muuta selvisi pitkästä keskustelusta, jonka kävin tekoälyn, ChatGPT:n, kanssa valkolehdokista. Se alkoi kysymykselläni kasvin vaatimasta sienirihmastosta. Orkideamulta ei käy, mutta maariankämmekän ympäristössä voisi olla oikeanlaista maata. Ja tekoälyn ohjeen mukaan kaivoin multaa lähellä kasvavan maariankämmekän vierestä ja ripottelin sitä valkolehdokin kasvualueelle. ChatGPT teki minulle ohjelman, miten voin seurata valkolehdokin kasvatusta ja lopuksi se kiitti minua "koska sinulla on selvästi aitoa kiinnostusta luonnon hienovaraiseen dynamiikkaan" ja toivotti onnea ja kärsivällisyyttä projektiini. Ja tämä ei ole keksittyä, vaan totta! Myöhemmin löysin lähistöltä isomman, noin 5 cm:n mittaisen lehden, jonka tulkitsin valkolehdokiksi.
Toista juhannuskukkaani, maariankämmekkää, löytyy erilaisista paikoista metsässäni. Myös se on orkideakasvi, muttei valkolehdokin lailla rauhoitettu. Sen kukinta ei täysin vielä ole alkanut, mutta joitakin hentoja kukkia löytyi.
Tapasin valoisassa suvi-illassa myös eläimiä. Läheisellä naapurin laitumella olivat hevoset yöpalalla. Ne lähtivät minua kohti, muttei minulla ollut leipäpaloja mukana niille annettavaksi.
Tunnelmallinen retki; rauhoitti mielen varmaan hyvään yöuneen. Valkolehdokkia kaipaan. Meillä oli yhden pihan laitamilla kaksi yksilöä, mutta nykyisessä ei ole.
VastaaPoista