Ensimmäiset ahomansikat kypsyivät jo ennen Juhannusta.
Oma tupani ja tonttini on nyt korkealla mäellä metsän keskellä. Hämeessä se on edelleen, ei enää kivikkoisella tontilla humuksen tummaksi värjäämän joen varrella, jossa oma leikkimökkini ja puuhamaani ennen sijaitsi. Vanha mökki, rantasauna ja 3000 neliötä maata vaihtuivat suureen metsään ja pientilan pihapiiriin. Tarkkailen edelleen luontoa, yritän saada kasveja kasvamaan ja kunnostelen paikkoja.
perjantai 21. kesäkuuta 2024
Kesäkuun ilonaiheita
perjantai 14. kesäkuuta 2024
Hävitystä
perjantai 7. kesäkuuta 2024
Alppiruusut
Iloitsin syksyllä, kun huomasin, että kaikissa kolmessa alppiruusussa oli nuppuja. Ajattelin, että kun ne kukkivat, saunan ympäristö olisi hieno.
Valkoinen alppiruusu aloitti kukinnan tapojensa mukaan jo syksyllä.
Talvella sen päälle oli kasaantunut niin paljon lunta, että se oli levällään pitkin maata. Keväällä se aloitti kukinnan ensimmäisenä, mutta siihen tuli vain yksi kukka niin kuin syksylläkin.
Odotellessani kukintaa, ostin uuden alppiruusun. Puutarhalla sanoin, että sen pitää olla kotimainen eikä se saa olla valkoinen. Tämä marjatanalppiruusu Pekka onkin sitten todella pinkki. Se on nimetty Helsingin kaupunginpuutarhuri Pekka Jyrängön mukaan. Se kukkikin ennen muita. Istutan sen maahan lähelle vanhoja kaivoja kun sateet ovat tuoneet kosteutta.
Parhaiten kukki se alppiruusu, jonka päälle kaaduin kun kompastuin kengännauhoihin ja josta silloin katkaisin osan. Sen taustalla kukkivat sävy sävyyn metsäkurjenpolvet. Vanhemmista alppiruusuista nimilaput ovat hukkuneet.
Alppiruusupuistoni on hyvässä alussa.
Tiedän entuudestaan, etteivät ne kuki kaikkina vuosina ja eivätkä näköjään kuki samaan aikaan. Mutta ainavihannat lehdet ovat nekin kauniita.
sunnuntai 2. kesäkuuta 2024
Muistelua mökillä
Olen koonnut tietoja tilastani ja tein niistä dokumentin. Siitä ja metsästä löytyy paljon tietoja, omistajista, lohkomisista ja lainhuudoista. Niitä olen saanut Maanmittauslaitokselta ja Kansallisarkistosta, mutta rakennuksista en ole löytänyt tietoja. Ennen kun ei mitään rakennuslupia tarvittu, jokainen pykäsi mäelleen omanlaisensa mökin. Tiedän vain, mitä on tapahtunut niinä vuosina, jotka mökin olen omistanut. Se on ollut kohta seitsemän vuotta kestänyt projekti. Keinutuolissa istuessa voi nyt muistella, miltä mökissä ennen näytti.
Omavaraisbloggajien kesäkuun aiheena on projektit. Oman projektini suunnittelua kuvasi kova kiire. Piti ensin kunnostaa tie, jotta entisen mökin tavarat saisi muutettua. Niitä sijoitettiin vierastaloon ja muihin varastoihin. Pienemmän kamarin lattian remppamies lupasi maalata kiireiltään, kunhan minä poistaisin vanhan maalin. Valitsin vesiliukoisen maalin, joka kuivuisi nopeammin ja sitä kadun. Kamariin saatiin kuitenkin sen ansiosta osa tavaroista. Ensimmäisenä talvena jyskytti porakaivokone pihalla.
Loppuvuodesta 2017 remontti pääsi kunnolla vauhtiin. Remppamies korjasi katot, maalasi ja tapetoi. Valitsemani paperitapetit olivat hänelle kauhistus, eikä tapetointi aivan nappiin mennytkään. Minä mm. kunnostin ikkunoita sisäpuolelta ja ovenpieliä sekä maalasin leivinuunin ja pönttöuunit.
Muurari purki vanhan puuhellan ja rakensi tilalle uuden.
"Ai sie rupesit hommiin", sanoi hän minulle, kun aloin purkaa vanhaa eteistä. Siinä myös mieleenpainuvia kokemuksia kun seinien välit olivat täynnä oravanpesiä. Uusia kuisti alkoi hahmottua.
Kesällä aloin kunnostaa ikkunoita ulkoa. Kesä 2018 oli kuuma kuten tämäkin. Ikkunalla oli lämpömittari, joka kertoi sen, vaikka kyllä sen tunsikin.
Mökillä ei ole vesijohtoa, mutta viemärin halusin. Voin tehdä sen kantoveden vuoksi suoraan luontoon. Sähkömies katseli ihmeissään, kun kaivoin kiviseen maastoon paikkaa viemäriputkelle.
Seuraavana kesänä kunnostettiin sauna ja sitä seuraavina muita ulkorakennuksia. Maalasin mökin ja muita rakennuksia. Nyt on kunnostamatta vain ruosteinen lipputanko ja sitten vuorossa ovatkin jo huoltotyöt. Ja pihallekin jää aikaa. Pitää myös koota yhteen dokumenttiin tarinat mökillä tehdyistä töistä.