Metsäpuutarhat

Yritin perustaa metsänreunaan metsäpuutarhan kahteen paikkaan, joissa poisvietyjen risukasojen alta oli tullut esiin paljasta maata. Kylvin niihin siemensekoituksia, joista olisi pitänyt lähteä kasvamaan metsäpuutarhaan sopivia perennoja. Toisen paikan ovat lillukat vallanneet. Kylvetyistä kasveista ei lähtenyt mikään kasvamaan ja istuttamani pikkunarsissit ovat vähitellen häviämässä, mutta valkovuokot lähtivät keväällä leviämään. Ja reunalle istuttamani kuunliljat voivat hyvin.

Ostin tänä vuonna yhden uudenkin kuunliljan.

Toisella alueella toinen Mustialan hortensia kukkii. 

Täällä lähtivät kasvamaan sinilatvat ja akilleat. Ne lisääntyvät ja voimistuvat vähitellen. Alueen reunalle on saniaisten lisäksi ilmestynyt mesiangervoa. Pienestä omenapuusta pitää leikata toinen runko pois, jotta se vahvistuu.

Istutin alueella paljon narsisseja ja tulppaaneja. Joitakin narsisseja keväällä vielä kukki yhdessä kevätesikkojen kanssa.

Huomasin nyt, että kevätesikot ovat alkaneet levitä, maasta löytyy pikkutaimia.

Tällä alueella on muutama sinivuokko, niitä on ympäristössäkin ja valkovuokkoja istutin tännekin.  Alueet saavat nyt kasvaa ja kehittyä niin kuin niille luonnollista on. 

Marja-aika

Olen tänä kesänä poiminut mustikoita enemmän kuin aikaisemmin. Mustikoita on paljon, kun taas puolukoita näyttää tulevan tavallista vähemmän. Lähdin katsastamaan puolukkarinteeni tilannetta. Suon ympäristössä matkan varrella oli paljon isoja mustikoita.

Ja polun varressa ja polullakin kanttarelleja. Oli palattava hakemaan poimintavälineet.

 Tein vielä viimeisen piirakan tuoreista marjoista. Voita ja sokeria vaahdoksi, yksi muna mukaan, jauhoja, leivinjauhetta, päälle kermaviiliä, sokeria ja munaa.

Mustikat olivat jo hiukan vetisiä eikä piirakasta tullut kaunista, mutta makua se ei haittaa. 

Punaiset viinimarjat on  poimittu jo aiemmin, nyt mustatkin kypsyivät nopeasti. Pensaasta löytyi linnunpesä. Onneksi se oli jo tyhjentynyt poikasista.

Pihlajan oksat notkuvat marjojen painosta. Niitä en poimi, yleensä tulee iso lintuparvi, joka  nopeasti tyhjentää koko puun.

Puolukoita on vielä odotettava, mutta onneksi niitäkin on kypsymässä.

Eläinystävät

Olen koko kesän tarjonnut eläinystävilleni juotavaa kaivon luona. En tiedä, keitä siellä käy, mutta vesi on kelvannut. Höyheniä on juomapaikalta löytynyt.

Keraamisen linnun on tarkoitus olla mallina ja houkutuksena. Itse asiassa se on kukkopilli. Toinen astia on matalampi, jotta pienemmätkin eläimet ulottuvat juomaan siitä.

Piha on mielestäni tuntunut hiljaiselta sen jälkeen kun koivu, lintujen laulupuu, on kaadettu. Vain mustarastas on liikkunut pihan ympäristössä. Se tietää, että karviaiset ovat kypsymässä. Hyvittääkseni talitinttejä ja muita tiitiäisiä ostin kaupungista linnunpöntön. Paikallisen rautakaupan pöntöt näyttivät heppoisilta, tämä on lujaa raakalautaa ja tarpeeksi maalainen pihaani. Pohjan saa avattua ja pöntön tyhjennettyä.

Siinä se sitten on, lintujen ihmeteltävänä, lämmittelypaikaksi talvella ja kodiksi keväällä ensinnä ehtivälle.

Vakituisia vieraita pihalla ovat vaskitsat, jotka luikertelevat mökin alle kun niitä häiritsee.

Toinen lisko, sisilisko, vietti pitkään aikaa mökin rappusilla. 

Ötököitä pihalla riittää. Linnut voisivat pöntön vuokrana syödä hyttyset.

Osa hyönteisistä on kauniita, mutta kaikki niistä eivät ole ystäviä, eivät varsinkaan punkit, joita tänä vuonna on ollut ennätysmäärä. 

Kaaos pihalla

 Lopulta päädyin siihen, että nyt pihan iso ja vanha koivu pitää kaataa. Se oli jo todella rumakin. Sen kaatoi metsuri, joka hoiti myrskyn kaatamien kuusten pätkimisen. Ja hyvin kaatoikin. Mitään vahinkoja ei sattunut.

Hän sai valokuvia koivusta ja tuli katsomaan. Kiipesi puuhun ja tutki kohdan, jossa koivussa oli iso kolo. Hän lupasi tehdä kaadon kiipeilemällä ilman isoja koneita. Ajankohta olisi kahden, kolmen viikon päästä jonain tuulettomana päivänä.

 Melkein kolme viikkoa oli kulunut, kun mökille mennessä jo kaukaa kuulin sahan äänen. Koivu oli karsittu melkein kokonaan. Olisin halunnut jättää hyvin pitkän pökkelön, mutta siihen ei metsuri suostunut. Seisoen rautaisella tuolillani hän teki niin pitkän kannon kuin vai pystyi. Ajatukseni oli laittaa pökkelöön linnunpönttö, mutta tämä kanto on liian lyhyt siihen.

Kun kauhistelin kaaosta pihalla, väitti metsuri, että joku ottaisi puut. Kysyi, minkä hinnan niistä haluan. Vastasin, että kaksi euroa. Seuraavana aamuna hän soitti, että joku todellakin hakee puut. Hakija oli ihmetellyt hintaa ja metsuri oli sanonut, että saa niistä kaksikymppiäkin maksaa. Raivasin kulkuväylän kannolle ja kun melkein koko päivän raadannan jälkeen olin ehtinyt hetken istua ja juoda mukillisen rooibosia, soitti tämä hakija ja sanoi tulevansa vartin päästä. Ainakin viisi peräkärryllistä puutavaraa päivien aikana lähti pihalta. Koivu oli kaadettu tiistaina ja sunnuntaina piha oli jo siivottukin. 

Kaksikymppiä sain, mutta sanoin puiden hakijalle, että oikeastaan minun olisi pitänyt maksaa hänelle. Kumpikin olimme kauppaan tyytyväisiä. Pihan kaaos on selätetty.

Lyhdyn lisäksi kantoon tulee talonumerokyltti  jonka olen tilannut. Pieniä humalan taimia ei enää löydy, istutin kannon juurelle humalan juurakkoa. Mallina on siskolle kasvattamani taimi. Siskoa ei petetä, hän saa taimen kun seuraavan kerran käyn Varsinais-Suomessa. Muutaman vuoden kuluttua kanto tulee olemaan humalan peitossa.