Sitä kuvittelee, että asiat ovat kunnossa ja kun aurinko paistaa, ei viitsi ikäviä asioita ajatella. Entisen mökin aikaan sain paikalliselta pelastuslaitokselta listan ja kehotuksen tehdä sen mukainen pientalon paloturvallisuuden omavalvontatarkastus. Kun nyt on aika jatkaa kotivarakirjoituksia, otin itseäni niskasta kiinni ja kävin listan mukaiset asiat läpi nykyisellä mökillä. Listan viimeinen kohta kun on varautuminen sähkö-, vesi- ja lämpökatkoihin ja kotivara. Tarkastinkin samalla, mikä kotivarani tilanne on.
Osoitenumero alas mökkitien varteen tehtiin heti mökin ostamisen jälkeen kun paikalle piti opastaa erilaisia muutto- ja remonttimiehiä ja tavarantuojia. Nyt olen tekemässä uutta kylttiä tukevammasta materiaalista. Muovin tilalle pohja vanerista ja numerot raudasta. Mökissä ei numeroja ole, eikä koordinaatteja ole sisällä näkyvillä. Mökillä on kuitenkin ihan oikea osoite. Ei tämä maaseudun tiemerkintäsysteemi kaikille ihan selvää ole. Numero kertoo, miten pitkä matka edellisestä tienristeyksessä on kymmenissä metreissä. Paikkakuntalaiset tuntevat mökkini tilan nimellä.
Palovaroittimet olen kyllä hankkinut, mutta niiden kiinnittäminen kattoon on niin hankalaa. Tuvassa on pieni varoitin, jonka laiton leivinuunin päälle. Vierastalossa palovaroitin piippaa patterin loppumista, mutta olen antanut sen pitää ääntä ja toivon, että se osaltaan hätistää pois pesäpaikkaa etsiviä eläimiä. Kohta ne saavat pentuja ja tarvitsevat niille kodin.
Tulisijojen eduspellit ovat tulenkestävää materiaalia. Kamarien pönttöuunien pellit maalasin ensin, muttei maali pysynyt niissä ja lopulta rapsutin sen pois.
Tuhkat kerään peltiseen astiaan, jota säilytän saunan edustalla. Alkusammutusvälineinä on sammutuspeiteitä, jotka ovat helposti saatavilla. Olen piiloittanut ne pussukoihin. Tuvan sammutuspeitteen pussukassa on myös hätänumero.
Varatietä vierastalon toisesta kerroksesta ei ole. Rakennuspiirustuksissa, jotka sain kaupan yhteydessä, on parvekkeelta alas vievät portaat, mutta niitä ei ole toteutettu. Hyppääminen alas on nyt ainoa mahdollisuus. Pitäisikö tehdä köysitikkaat? Talo- ja kattotikkaat eivät nekään ole kunnossa. Vierastalossa ei ole mitään, mökille tehtiin heti ensimmäisenä syksynä itse puiset kattotikkaat nuohoojaa varten. Ne tulivat ensimmäisenä talvena lumen mukana alas. Nyt tikkaat ovat lyhennettyinä saunan katolla. Remppamieheltä on tilauksessa oikeat lapetikkaat mökin katolle, hänellä vaan on kiirettä. Ne on saatava syksyksi, jolloin taas on aika kutsua nuohooja paikalle.
Tarkistin sulake- ja lamppuvarastot. Niitä on riittävästi, mutta paristoja on kulunut talven valovirityksiin ja niitä tulee hankkia lisää.
Lääkelaatikkoon pitää hankkia laastaria ja hankkimatta on myös uusi kyypakkaus sen tilalle, jonka syksyllä söin ampiaisen pistoon.
Ruoka- ja juomavarastoja on koeteltu, kun kaupassa on käyty vain kerran viikossa. Kotona kaupungissa olen tottunut siihen, että joku lähikauppa on aina auki. Nyt pitää suunnitella viikon ruokaostokset. Lähikaupungin marketissa on normaali valikoima, vain koronaepidemian alkuvaiheessa leipä- ja näkkileipähyllyt olivat tyhjiä. Hyvin on maalla pärjätty kun sähkökatkojakaan ei ole ollut.
Alla on lista blogeista, joissa Satu (Tsajut) ja muut kirjoittavat ajatuksiaan kotivarasta.
Tsajut
Trio Miumau ja herra Nilsson
Puutarhahetki
Rakkautta ja maanantimia
Korkeala
Mummon kirja
Helecleaner
Kalastaja kuivalla maalla
Jovelassa
Luomulaakso
Osoitenumero alas mökkitien varteen tehtiin heti mökin ostamisen jälkeen kun paikalle piti opastaa erilaisia muutto- ja remonttimiehiä ja tavarantuojia. Nyt olen tekemässä uutta kylttiä tukevammasta materiaalista. Muovin tilalle pohja vanerista ja numerot raudasta. Mökissä ei numeroja ole, eikä koordinaatteja ole sisällä näkyvillä. Mökillä on kuitenkin ihan oikea osoite. Ei tämä maaseudun tiemerkintäsysteemi kaikille ihan selvää ole. Numero kertoo, miten pitkä matka edellisestä tienristeyksessä on kymmenissä metreissä. Paikkakuntalaiset tuntevat mökkini tilan nimellä.
Palovaroittimet olen kyllä hankkinut, mutta niiden kiinnittäminen kattoon on niin hankalaa. Tuvassa on pieni varoitin, jonka laiton leivinuunin päälle. Vierastalossa palovaroitin piippaa patterin loppumista, mutta olen antanut sen pitää ääntä ja toivon, että se osaltaan hätistää pois pesäpaikkaa etsiviä eläimiä. Kohta ne saavat pentuja ja tarvitsevat niille kodin.
Tulisijojen eduspellit ovat tulenkestävää materiaalia. Kamarien pönttöuunien pellit maalasin ensin, muttei maali pysynyt niissä ja lopulta rapsutin sen pois.
Tuhkat kerään peltiseen astiaan, jota säilytän saunan edustalla. Alkusammutusvälineinä on sammutuspeiteitä, jotka ovat helposti saatavilla. Olen piiloittanut ne pussukoihin. Tuvan sammutuspeitteen pussukassa on myös hätänumero.
Varatietä vierastalon toisesta kerroksesta ei ole. Rakennuspiirustuksissa, jotka sain kaupan yhteydessä, on parvekkeelta alas vievät portaat, mutta niitä ei ole toteutettu. Hyppääminen alas on nyt ainoa mahdollisuus. Pitäisikö tehdä köysitikkaat? Talo- ja kattotikkaat eivät nekään ole kunnossa. Vierastalossa ei ole mitään, mökille tehtiin heti ensimmäisenä syksynä itse puiset kattotikkaat nuohoojaa varten. Ne tulivat ensimmäisenä talvena lumen mukana alas. Nyt tikkaat ovat lyhennettyinä saunan katolla. Remppamieheltä on tilauksessa oikeat lapetikkaat mökin katolle, hänellä vaan on kiirettä. Ne on saatava syksyksi, jolloin taas on aika kutsua nuohooja paikalle.
Tarkistin sulake- ja lamppuvarastot. Niitä on riittävästi, mutta paristoja on kulunut talven valovirityksiin ja niitä tulee hankkia lisää.
Lääkelaatikkoon pitää hankkia laastaria ja hankkimatta on myös uusi kyypakkaus sen tilalle, jonka syksyllä söin ampiaisen pistoon.
Ruoka- ja juomavarastoja on koeteltu, kun kaupassa on käyty vain kerran viikossa. Kotona kaupungissa olen tottunut siihen, että joku lähikauppa on aina auki. Nyt pitää suunnitella viikon ruokaostokset. Lähikaupungin marketissa on normaali valikoima, vain koronaepidemian alkuvaiheessa leipä- ja näkkileipähyllyt olivat tyhjiä. Hyvin on maalla pärjätty kun sähkökatkojakaan ei ole ollut.
Alla on lista blogeista, joissa Satu (Tsajut) ja muut kirjoittavat ajatuksiaan kotivarasta.
Tsajut
Trio Miumau ja herra Nilsson
Puutarhahetki
Rakkautta ja maanantimia
Korkeala
Mummon kirja
Helecleaner
Kalastaja kuivalla maalla
Jovelassa
Luomulaakso
Tämä onkin kieltämättä erikoinen tilanne, kun kotivaraa tarvitaan siksi, että kaupat on auki ja jokainen käynti kaupassa on potentiaalinen tartuntariski. Ihan tällaista ei taatusti monikaan kotivarailija ajatellut, kun kotivaroja ollaan kasailtu :)
VastaaPoistaOnneksi kauppoihin on saatu tavaraa. Mutta ilman sähköä ja kylmäsäilytystä olisin ainakin minä hätää kärsimässä.
PoistaJoo, kyllä miettii muutaman kerran, että onko sinne kauppaan ihan pakko lähteä!
VastaaPoistaTuore leipä loppuu yleensä ensimmäisenä, pitänee ryhtyä leipomaan.
PoistaIhan ensiksi on todettava, etten näe kuviasi (toivottavasti näen ne myöhemmin).
VastaaPoistaAika monet meistä kirjoittivat ruuasta. Onneksi sinulla on myös muu näkökulma.
Kuvat eivät minullakaan näy kun käytän puhelinta. Tabletilla ja tietokoneella ne näkyvät. Ihmeellinen juttu, johon en vielä ole löytänyt selitystä. Minä en ole ollenkaan innostunut ruuanlaitosta, siksi tämä aika on inhottavaa. Välillä voisi syödä ravintolaruokaa omien keitosten sijaan.
VastaaPoistaSinulla on hyvin varusteltu lääkelaatikko! Senkin päivittäminen on tärkeää varustautumista.Katsoin juuri omaa lääkelaatikkoani. Löytyi yksi vanhentunut särkylääkepaketti sekä allergialääkettä. Pitäisi käydä hankkimassa uudet lääkkeet.
VastaaPoistaTerveisin Outi Helecleanerista
Kevät on allergia-aikaa. Vielä eivät mäkäräiset ole käyneet kimppuuni. Niiden puremat saavat aikaan pahan tulehduksen, yleensä nilkoissa.
PoistaTämä on kylä outo erikoistilanne. Kun ei vaikuta mutta vaikuttaa arkeen. Jos on metsä mökissä niin voi unohtaa koko kriisin. Sitten taas kun jonkun teknisen laitteen avaa niin onkin keskellä kriisiä.
VastaaPoistaNäin on. Olen kiitollinen siitä, että voin olla poissa kaupungista. Maalla ahdistuksen voi minimoida.
PoistaAivan mahtavat pönttöuunit teillä, huimat. Minä olen riskiryhmäläisenä delegoinut kaupassakäynnin pojalleni. Samoin leivonnan. Hän sitten junailee asiat, että minulla on ruokaa ja saan jatkaa viisi viikkoa jatkunutta eristäytymistä. Hieman se halaajatyyppiä kismittää kun ei oo yli kuukauteen ollu ketään kahta metriä lähempänä , mutta harrastuksiin kuten omavaraisuuteen ooon voinut keskittyä kun kaikki työt matkaoppaan alopuivat kerrasta, varmaan lopuvuodeksi
VastaaPoistaKiitos. Oli niiden pönttöuunien korjaamisessa työtä ja tilaa ne vievät, mutta en niistä luovu. Hienosti olet saanut asiat järjestymään. Toivottavasti töitäkin tulee pian. Halaamista ei virtuaalisesti valitettavasti voi tahdä.
PoistaErittäin hyvä huomio muuten tuo lääkekaapin huomiointi.
VastaaPoistaApteekissa kun muutenkin käy sairaita ihmisiä niin vaikkei altistuisi koronalle, altistuu muille viruksille ja pöpöille.
Itse kuulun riskiryhmään ja pari viikkoa sitten päätä jomotti aivan mahdottoman paljon. Pakko oli lähteä hakemaan lääkettä ja silloin kyllä vähän jännitti, että varmasti pitää turavälit, eikä lääpi jokaista purkkia ja purnukkaa.
Nämä ovat juuri niitä asioita, jotka voivat tuntua kovalta hommalta, mutta kun on tosi kyseessä, niiden eteen nähty vaiva on aika minimaalista. Olen kyllä sitä mieltä, että vaikka näitä ei virallisesti vaaditakaan, jokaisen talonomistajan pitäisi tehdä paloturvallisuuden omavalvontatarkastus, paloilmoittimen varmennustarkastukset ja tarvittavat huoltotoimenpiteet ajallaan.
VastaaPoistahttps://alco.fi/
Vähitellen saan asioita kuntoon. Nyt mökin katolla on kunnolliset lapetikkaat. Palovaroittimet tuli taas testattua kun aloittelin puuhellan lämmitystä. Mökki täynnä savua ja palovaroittimet huusivat kuorossa.
Poista