sunnuntai 16. helmikuuta 2020

Puu-urakka

Melkein jokainen mökilläni käynyt mieshenkilö kommentoi pihakoivujani tyyliin: Noi pitää kaataa. Aitan edessä oleva koivu oli kuulemma jo kallellaan kuistin suuntaan ja kun myrsky sen kaataisi, olisi kuisti mennyttä. Aitan päädyssä oleva iso koivu taas tuhoaisi kaatuessaan koko mökin. Siinä oli jo tuhon merkki eli pahkuria. Ja minut saatiin huolestumaan, jokaisen myrskyn jälkeen menin mökille pelko sydämessä.

Vaikka vastustan puiden kaatamista, ymmärrän kuitenkin koska puu on tullut tiensä päähän. Se kuistin nurkalla, aitan edessä oleva koivu voi todella huonosti, siihen tuli lehdet paljon myöhemmin kuin muihin koivuihin ja lehdet tippuivat aikaisemmin kuin muista koivuista. Lopullinen niitti sille oli kun tikka nakutteli siitä syötävää ja kuulin, miten ääni kumisi ontossa rungossa. Metsään puita voi jättää lahoamaan siihen, mihin ne kaatuvat, mutta pihakoivut oli kaadettava. Tämä on taas Sadun (www.tsajut.fi) ja Johannan (www.omavarainen.fi) ideoima kotivara-sarjan kirjoitus. Muiden ajatuksia myrskystä löytyy lopussa olevien linkkien takaa.


Soitin puunkaatajalle, joka kaatoi ja katkoi puita viime talvena mäelläni. Pyysin kaatamaan myös aittarakennuksen päässä olevan ison koivun. Hän oli taas tosi kiireinen, jouduin soittamaan toisenkin kerran. Hän varmisti, että olin merkinnyt kaadettavat puut ja että itse siivoaisin oksat pois, muttei kertonut, koska ehtisi ne kaatamaan. Sitten yhtenä perjantaina hän soitti ja kysyi, miten pitkälle  tonttiani jatkuu. En ymmärtänyt aluksi mitään, sillä hän oli kaatamassa isoa koivua aivan eri suuntaan, kuin mitä minä olin ajatellut. Se kaatui sitten pienen riidan jälkeen eli metsurin uhattua jättää se kaatamatta. Koivu meni sitten osittain syreenien ja paljon kuusten päälle. Kuuset olisi kuulemma muutenkin pitänyt harventaa. Työmaata minulle tuli odotettua enemmän, koivun oksien lisäksi oli siivottava kuusien runkoja ja oksia. Myöskään pienempää puuta ei ollut kaadettu suunnittelemaani paikkaan. Kumma kyllä vahinkoja ei ollut tullut, vain kasvilavani ja muutama maksaruoho olivat hiukan kärsineet. Iso koivu oli melkein kokonaan kovalahoa täynnä ja se oli pahasti halki.




Haluaisin säilyttää puita, mutta vastustin koivujen kaatamista myös, koska aavistin, miten iso työ jälkien siivouksesta tulisi.  Pienemmän koivun lahot pölkyt päätyivät tien varteen. Kippasin pölkkyjä kottikärrystä tielle ja vain kerran tapahtui se, mitä pelkäsin. Pölkky lähti pyörimään rinnettä alas. Onneksi se pysähtyi metsään ennen tietä ja onneksi kukaan ei tiellä liikkunut. Sen oksat kasasin valtavaksi röykkiöksi metsän reunaan. Pakkaspäivinä olen karsinut ja pilkkonut kiemuraisia oksia ja risuja pienemmiksi. 



Ison koivun ja kuusten oksia työnsin säilyneiden kuusien alle, mutta mitä isoille, rungosta syntyneille kiekoille teen, sitä en vielä tiedä. Pakuripahkan kaataja oli irrottanut siististi ja sijoittanut tuvan portaille. Mitähän hän on ajatellut minun sille tekevän?


Osasta oksia ja pölkkyjä oli mahdollista tehdä polttopuita. Omaan puuvajaani ne eivät mahtuneet, mutta naapurin puuvajasta niitä tarvittaessa saan.


Ja mikä tärkeintä, suhtaudun nyt myrskyihin paljon rauhallisemmin.  Nämä mieshenkilöt eivät onneksi ole huomanneet mökin takana olevia valtavia kuusia eikä niillä pelottelu vielä ole alkanut. Yksi iso koivukin vierastalon eteen jäi.


Kesällä selviää, tuliko kuistista niin paljon valoisampi koivujen poistamisen jälkeen, että voin siinä jotain kasvattaa. 

8 kommenttia:

  1. Pakurikääpä on rahanarvoinen! Jos et itse sitä käytä, kysese, josko sen joku ostaisi.

    Sitä ei ihan heti uskoisikaan, mikä sotku puun kaatamisesta tuleekaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tiedän kyllä, että jotkut keräävät pakuria, mutta itselläni ei sen käytöstä ole mitään käsitystä. Viime talvena lumi katkoi puita ja jouduin selvittämään sotkuja paksussa luomassa, nyt oli helpompaa.

      Poista
  2. Pihapuiden kaato on aina vähän ikävää, mutta turvallisuus ennen kaikkea.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, jälkeenpäin ei tiedä, mitä tämä myrsky olisi tehnyt lahoille koivulleni. Nyt selvittiin vahingoitta.

      Poista
  3. Meillä jouduttiin aikanaan kaatamaan pihakoivu samasta syystä. Jätimme siihen kuitenkin pari metrisen kannon lahopuuksi. Kun se lahoaa tarpeeksi tönäistään se kumoon maapuuksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lahopuut ovat hyväksi linnuille ja ötököille. Mutta olen viettänyt unettomia öitä kun kotimetsässäni männyt kuolevat pystyyn. Niitä vaivaa joku tauti ja männyt ja kuolleet rungot pitäisi ilmeisesti hävittää.

      Poista
  4. Meillä on lahoja puita ympäriinsä meidän mökin ympärillä. Siitä pitäisi muutamat puut kataa. Pelottaa, että kaatuvat terassin päälle, ja pihalla on myös häkki koirille. Eli keväällä lähtee. http://www.koivunentimber.fi/kiipeilykaato/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vierastalon edessä olevan koivun olisin kaadattanut, muttei metsuri uskaltanut tehdä sitä. Olisi pitänyt vuokrata henkilönostin. Nyt tarvittaisiin rohkea kiipeilijä joka karsisi ja pätkisi puun.

      Poista