On päivänkakkaran kukinta-aika

Nyt kukkivat päivänkakkarat. Oli kuitenkin nyhdettävä ne pois makuukamariin edestä, jotta sinne levinneet ketoneilikat ja niiden seassa olevat sinivuokot saavat valoa. Mökin edusta onkin tällä puolella todellinen viidakko. Siinä kasvaa taaempana kevätiiristä, akillejoja ja rikkaruohoja. Keräsin poistettuja päivänkakkaroita ja puna-apiloita maitokannuun pihan pöydälle.

 

Ennen annoin kaikkien päiväkakkaroiden kukkia ja keräsin niistä siemenet, jotka sitten kylvin pihan niittyyn. Nyt niityllä on jo niin paljon päivänkakkaroita, että ne lisääntyät ilman apua.

Näkymä niitylle tuvan ikkunasta.

                                       

Päivänkakkarat täplittävät niittyä valkoisin kukin.

                               

Ja ketoneilikat kukkivat nyt vapaasti ikkunan edustalla. Luonnossa löytyy näinkin rajuja väriyhdistelmiä.

Yrttiviljelmä

Keväällä vierailulla tuttavien luona sain heidän yrttipenkistään timjamin ja oreganon taimia. Tein niille toiselle mökille, jossa enemmän laitetaan ruokaa, pienen yrttimaan ulkorakennuksen aurinkoiseen eteläpäätyyn, jossa yleensä on ollut polttopuupinoja kuivumassa. Istutin taimet muovilaatikkoon, jossa joskus olin kokeillut viljelyä. Avomaankurkkuja en saanut laatikossa kasvamaan, mutta yrtit viihtyvät siinä.

Lisäsin yrttien seuraksi saksankirvelin taimen. Niitä on kasvanut siemenistä, jotka sain lahjaksi. Vielä en ole keksinyt, mihin sitä käyttäisin.

Saksankirvelin (Myrrhis odorata) siementen pitäisi maistua anikselta, mutta minulla se ei ole kukkinut. Yrttien taakse laitoin vielä juurakon ruokaan käyttämästäni ruohosipulista.

Ja kylvin vielä lehtisalaattiakin laatikkoon.

Nyt timjami (Thymus vulgaris) kukkii kauniisti, mutta se oli kai tarkoitettu käytettäväksi eikä koristeeksi.

 Lehdessä olikin tarpeeksi helppo resepti, jota kokeilin. Pikkuahvenet paistuivat pannussa, jossa oli voita, timjamin oksia ja murskattu valkosipulin kynsi. 

Myös oregano eli mäkimeirami (Origanum vulgare) kukkii kohta ja sillekin on keksittävä käyttöä. Paistetut yrttiperunat kuullostaa tarpeeksi helpolta reseptiltä, jolla makua voisi kokeilla.

Kannukaverit

Mustikat alkavat kypsyä, mutta vielä en saanut mustikkakannuani niitä täyteen. En edes luumukermanekkaa. Nämä kannut sopivat mielestäni hyvin yhteen, vaikka ovatkin ihan eri maailmoista.

Pieni kermanekka on Arabiaa.

Kermakon mallin FL 3 on suunnitellut Kaj Frank 1949. Koriste on Raija Uosikkisen käsialaa ja se on vuodelta 1962. Kerrankin tein kirpputorilla löydyn. Tästä maksoin vain 5 euroa.

Maitokannun olen saanut lahjaksi. Se on ihan tavallisen kaupan valikoimaa, mutta raikas ja kivan näköinen.

Mummolatunnelmia pihalla

Omalla mummollani oli pieni mökki enoni talon pihapiirissä. Siellä näin ensimmäisen kerran sormustinkukkia. Oli itsestään selvää, että haluan niitä myös oman mökkini pihalle. Viime talvi oli niille edellistä talvea armollisempi ja nyt niitä on runsaasti joka puolella. Ensimmäiset niistä alkavat kukkia.

Sormustinkukka tai digitalis, joksi sitä myös kutsutaan. Kukasta on saatu sen nimistä sydänlääkettä.

Juhannusruusu on toinen kasvi, joka on melkein pakko olla mummonmökin pihapiirissä.  Omalla mökilläni niitä oli jo valmiiksi.

Tänä vuonna juhannusruusun kukinta jäi lyhyeksi. Sade pilasi kukat ja ne muuttuivat ruskehtaviksi möykyiksi.

Lähdin toiveikkaana keräämään ahomansikoita, mutta ei niitä vielä löytynyt kuin muutama. Niidenkin kypsyminen on yli kaksi viikkoa myöhässä normaalista.

Ahomansikoita mummolakupissa.

Liljankukkia

Päivänliljat jatkoivat pihan keltaista kukintaa.

Kaksi keisarinkruunuakin puhkesi kukkaan.  Myöhemmin vielä yksi putkahti esiin alppiruusun vierestä.

Päivänliljat ovat saaneet nimensä siitä, että niiden sanotaan kukkivan vain päivän. Ei ehkä ihan totta, mutta kovin kauaa yksi kukka ei kauniina pysy. Mutta uusia kukkia puhkeaa tilalle.

Keltapäivänlilja (Hemerocallia lilioasphodelus). Tieteellinen nimi Hemerocallis tulee kreikasta ja tarkoittaa "kaunis vain päivän verran".

Päivänliljoja on noin 15 eri lajia. Tätä keltaista lajia kutsutaan myös sitruunaliljaksi sen tuoksun takia.

Ruskolilja eli keisarinkruunu (Lilium bulbiferum) on todella vanha perenna. Niitä on ilmestynyt sinne tänne pihalleni.  Olen yrittänyt lisätä niitä varren itusilmuista, mutta en ole onnistunut. Idut ovat kyllä lähteneet kasvuun, mutta pienet taimet ovat sitten hukkuneet jonnekin kun olen siirtänyt ne ruukuissa maahan. Pitänee taas yrittää kasvatusta, sillä nämä ovat uljaita kukkia, jotka pysyvät pystyssäkin.

Sitkeästi ne nousevat maasta kun vaan keväällä katsoo, että ne pääsevät kasvun alkuun. Läpi alppiruusun kasvustonkin yksi nousi kukkimaan.

Kilokaupalla kasvitietoa

Sunnuntaina kiertelin Sysmän torilla katselemassa kirjakylätapahtuman tarjontaa. Silmiini sattui hieno kirjasarja pohjoismaisista luonnonkasveista. En voinut vastustaa kiusausta. Alunperin ruotsalainen teos on toimitettu Suomen oloihin sovitettuna. Kolmiosaisen teossarja on painettu vuonna 1938. Olen tietysti itse kiinnostunut kasveista, mutta tänä kesänä on kummitytön vuoro kerätä kasveja. Nykyään sen voi tehdä valokuvaamalla. Saman kasvilistan kanssa kuvasimme hänen isoveljensä kanssa muutama vuosi sitten, joten tiesin jo mistä kasveja hakea. Mutta nyt on hienot apuvälineet kasvien tunnistamiseksi. Yhtä vastenmielistä tuntuu kavien keruu olevan kuin veljellekin.

Kasvilajeja kirjoissa on noin 750. Kasveista on erikseen värivalokuvia tai piirrokset sekä niiden jälkeen pitkät kuvaukset. Kirjojen yhteinen paksuus on 18 cm ja ne painavat todella paljon.

Juhannusruusu ei ole luonnonkukat, mutta muita ruusuja kirjasta löytyy.

Huopaohdake on yksi hienoimmista luonnonkukista. Nappasin yhden kukan tien varresta. Kohta kuitenkin niittokone tulee ja katkoo kaikki tienpenkan luonnonkukat.

Kirjan kuviin on liitetty tieto, onko kuva luonnollisessa kuvassa vai onko se esim. 1/3 luonnollisesta koosta niin kuin on huopaohdakkeen kuva.

Huopaohdake (Cirsium heterophyllum)

Perunat vaihtuivat tomaatiksi

Kasvihuoneessa kasvaneet Timo-varhaisperunat olivat lykänneet vartta niin paljon, että oli aika kurkistaa, löytyisikö jotain niiden juuristakin.

Löytyihän sieltä pieniä perunoita. Hyviä ne olivat, mutta olisi niitä voinut olla enemmän.

 Perunoiden tilalle etsin kotona käydessäni torilta kirsikkatomaatteja, mutta tarjonta oli surkeaa. Olin toivonut kasveja, joissa jo olisi punaisia tomaatteja. Mutta löysin vain pienen taimen, jossa sentään on raakileita.

Mukaan torilta lähti myös samettikukkia, joiden tuoksun pitäisi torjua kirvoja. Muuten en niihin ole ihastunut, mutta katsotaan, onko niistä apua.

Sininen salvia houkuttelu värillään ja pakko sekin oli ostaa. Taustalla Siikli-perunat vielä jatkavat ainakin varren kasvatusta.

Omissa tomaateissani ei tomaatin alkuja ole. Ne vaan kukkivat. Tänä vuonna en taida saada edes raakileita. Ei mikään ihme, kun on päiviä, kun lämpöä on vain vähän yli 10 astetta. Kurkussa on pieniä pötkylöitä, joiden kehitystä seuraan kiinnostuneena.

Piha kukkii keltaisena

Tänä vuonna pihan niityllä on runsaasti niittyleinikkejä. Eri vuosina eri kukat ovat vallalla, riippuen varmaan kesän kuivuudesta tai kylmyydestä. Voikukan keltaista en pihalla salli, vaan nypin kukat pois. Seuraavaksi nyhdän pois koiranputket ja vuohenputket. Valkoista väri odotellaankin siksi vielä, sillä päivänkakkarat eivät vielä ole aloittaneet kukintaansa.

Niittyleinikki (Ranunculus acris)

Kasvi on myrkyllinen eikä siksi kelpaa eläimille ravinnoksi, mutta hyöteisiä se houkuttelee värillään.

Nämä leinikit saava kukkia ja siementää pihalleni. Rönsyleinikki ei ole pihalleni tervetullut.