Syksy jatkuu

 Jos ajatellaan, että jokaisessa vuodenajassa on neljä kuukautta, niin marraskuu on vielä syyskuukausi. Ja syksyistä onkin ollut, yli 10 astetta lämmintä. Syksyinen asetelmani on säilynyt hyvänä. Jopa punaiset koristeomenat. Naapurin puusta, josta ne ovat peräisin, linnut ovat ne jo nokkineet.

Vanhassa työkalulaatikossa on tämän vuoden keijunkukka, joka vielä pitää siirtää kasvilavaan talvehtimaan. Kuistillakin on perinteisesti kanervakasveja.

Kuusentaimia on pitkin pihaa ja nypin niitä pois, metsä on metsä ja piha on piha. Isompiakin kuusia pitää poistaa, ne kasvavat pihalla nopeasti liian isoiksi. Aineksia havukoristeisiin tulee riittämään. Ensimmäisen havukranssin tein kasvihuoneeseen karsittuista oksista.

Vietyäni kurjat tomaatinvarret kompostiin ja siistittyäni kasvihuoneen, päätin vallata sen itselleni. Ruosteinen metallituoli oli tarkoitus viedä metallinkeräykseen, mutta se unohtui ja täällä se saa olla ja ruostua lisää. Siinä voi kuunnella kun sadepisarat tippuvat kattoon.

Kaupungissa kukkivat ruusut.

Puistossa marjat kaunistivat aitaa.

Sen, että ollaan marraskuussa, huomaa siitä, että pimeys tulee aikaisin. Aamuvirkuilla, jollainen en ole, valoisaa aikaa on enemmän. On taskulampun, otsalampun ja heijastimien aika. Illalla, metsätiellä kulkiessani mietin, että samanlaista syvää, hiljaista pimeyttä ei kaupungissa pysty kokemaan. Yhtenä iltana superkuu valaisi maiseman.

Kylvösuunnitelmia

Keräsin taas perennojen siemeniä, muiden kuin sormustinkukan, sillä sen taimia on taas kaikkialla. Ensin kiersin pihalla ja ravistelin kypsiä siemeniä siemenkodista ja kun kaikki siemenet alkoivat olla kypsyä, leikkasin siemenkodat ja työnsin niitä paperipusseihin. Niiden pohjilta sai kerättyä siemenet..

Akilleaa ja lehtosinilatvaa kylvän pieniin metsäpuutarhoihin, joissa niitä onkin alkanut kasvaa. Siemenestä kasvattaminen vaatii aikaa. Tänä vuonna molempiin pieniin metsäpuutarhoihin ilmestyi kukkivia varsankelloja, joiden siemeniä oli monta vuotta sitten niille kylvämässäni siemenseoksessa. 

Pienet mansikkamaani olivat jääneet isoiksi kasvaneiden kirsikan ja omenapuun varjoon ja siirsinkin mansikat muualle. Päätin, ettei tilalle tule kukkapenkkiä. Niistä sain tarpeekseni kun erehdyin kylvämään sammaloituneisiin kukkapenkkeihin ronskisti sammalsyöppöä. Ymmärsin vasta myöhemmin, mistä aineesta on kysymys. Se on nurmikon lannoitetta ja niinpä kukkapenkkeihin kehittyi heinäpeltojen alkuja. Niiden kitkemisestä sain tarpeekseni. Talveksi upotin mansikkamaan paikalle pari sipulikasvien ruukkua. Kokeilussa on kevätkellon kasvatus ruukussa. Ihastuin sen hentoihin kukkiin.

Ostin taas muitakin sipuleita.

Sipulikukkaruukkuja upotin muuallekin, mutta on epävarmaa, miten sipulien käy, kun on ollut pitkään niin lämmintä. Ovatko ne alkaneet kasvaa liian aikaisin? Varmuuden vuoksi ostin lisää krookuksia ja niissäkin on jo kasvun alkua. Krookuksia kasvatan sisätiloissakin. Niiden sipulit häviävät ulkona maasta. Kokeilussa on kerroskasvatus, yhteen ruukkuun laitoin alle tulppaanien ja päälle krookusten sipuleita.

Tietysti ostin myös uusia siemeniä. Kesällä pihalla ei ollut yhtään unikkoa, mutta ensi kesänä niitä pitäisi olla. Ainakin ostin runsaasti niiden siemeniä. 

Raivasin kesällä mökin takana olevia alueita ja yritän tehdä sinne kukkaniittyjä. Ainakin ruiskanokkia ja unikkoja sinne kylvän. Osan kylvän jo syksyllä, mutta talvikylvöjä ei vielä voi tehdä, kun maa on täysin sula.

Vielä löytyi kukkia

 Kun luvassa olivat syksyn ensimmäiset pakkasyöt, kävin keräämässä pihalta viimeisiä kukkia. Sormustinkukan varren latvasta löytyi vielä kukkia. 

Maksaruohot kukkivat. Ne kestävät pientä pakkastakin, mutta otin jo nyt pari kukintoa sisälle juurtumaan.

Orvokkeja sinnittelee eri puolilla pihaa.

Keräsin yksittäisiä kukintoja maljakoihin.

Pakkasöiden jälkeen kukkien sijaan ulkoa löytyi muuta kaunista.

Tienvarren heinikko oli houkuttelevan pehmoisen näköinen.