Siistejä sisätöitä

Muurin rappaus oli lohjennut puuhellan vierestä ja minäpä päätin korjata sen. Sopiva aika sille oli, kun helteiden alkaessa mökissä oli vielä miellyttävän viileää ja mukavampi olla kuin ulkona. En ajatellut, että muuri, niin kuin leivinuunikin, on tehty kivistä. Uusi puuhella on muurattu tasakokoisista tiilistä. Kun rapsuttelin rappausta pois, kolo suureni ja suureni. Ostin valmista laastia kun en viitsinyt sitä itse lähteä sekoittamaan, valmis tasoite on siistimpää. Ainetta kului tuubi ja toinenkin. Sitten mökkikin kuumeni ja työ keskeytyi. Vanhan navetan pohjalle tehty vierastalo oli viileämpi paikka olla. Työ jatkui sateiden ja viileämmän sään alettua. Ei muurin korjauskohdasta aivan suoraa tullut, ei se sitä ollut ennenkään. Maalia vaan päälle.

 Laitoin kupariesineitä muurille katseenvangiksijoiksi, etteivät epätasaisuudet kiinnittäisi huomiota.

Korjasin tulenkestävällä kitillä tulipesän auenneen reunan ja siistin lieden maalausta muualtakin. Vielä hellan pinnan siistiminen liesimustalla ja valmista tuli.

Sisällä ollessa tuli sisustettuakin. Kesäpäivillä kylätalolla, entisellä koululla, oli ohjelman lisäksi joitakin myyjiä. Ei tarvinnut lähteä kauas kirpputorille. Vaikka yritän olla ostamatta mitään, tuulimyllypeltipurkki piti saada. Mannaryynille ei aiemmin ollutkaan paikkaa.

Keräsin sinivalkoisia tuulimyllyesineitä aikoinaan ja niitä on mökissä paljon.

Sisätöiden aika jäi lyhyeksi, sillä ulkona oli paljon tehtävää, mutta nyt lämmityskausi voi alkaa - sitten kun sen aika on.

Kesä on jo pitkällä

 Oli niin kesäistä, aurinkoista ja lämmintä, ettei ajan kulumista huomannut. Havahduin yhtäkkiä, että  elokuun on jo yli puolivälin. Tähän aikaan yleensä kerään ja kuivaan luonnonkukkia. Nyt niiden kukinta on jo loppu tai loppumaisillaan. Eipä hätää, sillä olkikukkia riittää koristeihin. Vanhoja tuttuja, pietaryrttiä ja siankärsämöä sentään löytyi. Laitoin niitä tällä kertaa kranssiin kuivumaan.

Lämpimät värisävyt luonnossa kertovat syksyn lähenemisestä. Kypsyvä ohra viljapelloilla, pihlajan marjojen punertuminen

ja elokuun pikkuaurinkojen, kultapallojen keltaisuus. Sateet kaatoivat taas niitä ja maassa makaavista varsista oli ihan pakko kerätä kukkia.

Otin myös suopayrtin kukkia kuivumaan. Niistä tulee jännittävän näköisiä myttyjä, mutta niiden väri säilyy. Kuivattuja ja tuoreitakin kukkia voi käyttää pesuaineena ja niistä voi tehdä saippuaa. Käytetään suopayrttiä lääkkeenäkin. Onhan sen koko nimi rohtosuopayrtti.

Merkkejä syksystä ilmaantuu vähitellen lisää. Koulutaksi ajelee jo mökkitiellä, ensimmäinen hirvikärpänen teki hyökkäyksen niskaani metsässä, illat pimenevät. Mutta vielä on kesä, vaikka hetken aikaa on syksyisen kylmää.

Marjat talteen

 Naapuri, joka poimii marjoja myyntiin, suostui myymään mustikoita niin paljon, ettei niitä itse enää tarvitse poimia. Joku oli valittanut hänelle, että mustikat ovat mauttomia. Sateet paisuttivat marjoja ja maku laimentui, mutta ei se poimijan syy ole. Muut marjat alkoivatkin kypsyä. Punaisia viinimarjoja rastaat olivat jo käyneet poimimassa nokkiinsa.

Hellepäivinä vadelmat kypsyivät vauhdilla ja niitä sai kerätä päivittäin. Niidenkin pensaista rastaat pyrähtivät lentoon kun lähestyin. Linnut napsivat paloja parhaista vadelmista. Poimin naapurille hänen marjojaan. Vadelmapensaikossa hän ei enää pystyisikään liikkumaan ja osa vadelmista on levinnyt läheisen kivikon päälle.

Naapurin pojanpoika tuli auttamaan isoisäänsä. Nuori mies ja raivaussaha on tuhoava yhdistelmä. Yhtenä vuotena meni lahjaksi saatu laakakataja, toisena jasmikkeen taimi. Tänä vuonna apulainen, kun kukaan ei ollut vahtimassa, leikkasi polunvarren karviaispensaasta suuren osa. Pensas olisi ollut täynnä raakileita. Toiselta puolelta polkua lähti valkoista viinimarjaa ja juhannusruusua. 

Omat karviaiseni ovat turvassa, niitä uhkaavat vain rastaat.

Viinimarjoja kyllä riittää. Tein tuliaisiksi kaupunkilaisille kokoelman eri värisistä marjoista.

Marjan nimipäivänä, hyvän sään aikaan sain tämän vuoden herukkaurakan valmiiksi. Poimintaväsymys näkyy siinä, että lehtiä ja roskia on mukana sangossa. Mehuntekoa ne eivät haittaa.