Pajunkissojen aika

 Pääsiäiseen on vielä aikaa, mutta pajunkissat, jotka siihen kuuluvat, ovat jo valmiita. Niitä on tänä vuonna runsaasti ja pakkasyön jälkeen lumi kantoi ja kerääminen oli helppoa. Naapurin mailta ne hain, ilman lupaa, sillä tiedän, että hän pitää pajuja rikkaruohoina. Kyllä minä itsekin poistan pajuja notkosta, jossa pajut ovat eri lajia, maata pitkin leviäviä ja oksaisia. Ne estävät kulkemiseni siellä. Pajuja (Salix) on satoja lajeja, Suomessa parikymmentä. Kissoja tekevä laji on kiiltopaju.

Keräämäni pajut ovat jäykkiä maalaispajuja, eivätkä ne taipuneet sellaiseen kranssiin, jota olin ajatellut.

Kovin paljon pajuja ei voinut ottaa, sillä pölyttäjät saavat niiden siitepölystä ravintoa. Isojen pajujen luona kuuluu keväisin surinaa, kun parvittain hyönteisiä ruokailee niissä.

Papujen varret ovat kauniin värisiä.

Jos kannussa olevat pajut juurtuvat, yritän tehdä niistä kasvavaa aitaa.

Kevät keskeytyi

Takatalvi keskeytti kevään etenemisen. Taitaisi olla vuorossaan jo kolmas sellainen. Ulkona oli koleaa, lämpimän kauden jälkeen muutaman asteen pakkanen tuntui kylmältä, tuuli jäähdytti ilman. Lumikellot peittyivät uuden lumen alle. Sanotaan, että kevät keikkuen tulee, kun tarkoitetaan vaihtelevaa säätä. Olen kuullut sellaisenkin selityksen, että keväällä ruokavarastot olivat muinoin niin vähissä, että ihmiset horjuivat keväällä nälissään. Yöpakkaset hidastavat edelleen kevään etenemistä. Sisällä kevätkukat kukkivat. Ostin niitä kun omia kukkia ei vielä ole. Kaunokaiset, narsissit ja helmililjat pääsevät myöhemmin pihalle ja kukkivat toivottavasti seuraavina vuosina siellä.

Terttuseljan oksat ovat taattuja vihreyden tuojia.

Kun valitin lämpimän ilman loppumista naapurille, joka koko ikänsä on asunut vastapäisen mäen talossa, sanoi hän, että ei vielä kevään aika olekaan. Oikeassa hän oli, ei mökkipaikkakunnalla kevät ala maaliskuussa. Mutta etelän kaupungissa, jossa olen käynyt syntymässä, kadulle oli jo tehty istumaan houkutteleva paikka.

Ja kotikaupungin puutarhassa kukkivat kurjenmiekat ja talventähdet. Pioneissa näkyi jo punaisia alkuja. Omia kurjenmiekkojani taisin tuhota, kun nostin osan niistä kukkapenkistä ja istutin ne ruukkuun, jonka upotin kasvilavaan. Pitää tilata uusia tilalle. Kurjenmiekat kuuluvat vanhaan pihaan.

Kyllä kevät nyt etenee, sulat paikat suurenevat, valon määrä kasvaa ja eilen kuulin ensimmäisen kerran mustarastaan laulavan. Se on varma kevään merkki.

Lypsyjakkarat

 Kun olen pidemmän aikaa poissa kotoa, tapaan napsauttaa sulakekaapista lieden pois päältä. Sitten ei tarvitse murehtia sitä, jäikö liesi päälle. Sulaketaulu on kahden oven kapeassa välissä ja niin korkealla, etten ulotu katkaisijoihin. Väliin eivät mahdu tikkaat eivätkä tuolini. Siihen tarvittaisiin jakkara. On minulla mökillä jakkaroita. Lyyti-jakkaroita tekee lähiseudulla toimiva puuseppä. Mallina on ollut hänen mummunsa yli 100-vuotias lypsyjakkara.

Tällä jakkaralla istun, kun sytytän tulet puuhellaan ja nousen sille kun avaan sen pellin. Samaan sitä tarvitsi nuohooja ja hän tunnisti Lyytin. On minulla maalattu, koristeltu lasten jakkarakin, mutta nämä kaksi olisivat liian suuria ovien väliin. Muistin sitten oikean lypsyjakkaran, jonka ostin joskus läheisen vanhainkodin huutokaupasta. Se on minulla ollut sisätiloissa, muttei esillä. Se oli sen näköinen, kuin se olisi tuotu huutokauppaan suoraan navetasta.

Puhdistin jakkaraa, yritin hioa pois istuimen sinapinkeltaista maalia ja poistin toisesta tukipalikasta lahonneet osat. Jakkaran jalkoihin on navetan lattialta imeytynyt nesteitä, joiden vettyneitä jälkiä en saanut pois hiomalla enkä veistelemällä. Olin jopa tuntevani nenässäni navetan hajua. Keltainen maali ei lähtenyt kokonaan pois.

Jakkara on tukeva, istuin on kiinnitetty lukuisilla pitkillä nauloilla. Noudatin alkuperäistä mallia ja maalasin istuinosan, jalkoihin vedin vahaa. 

Mutta kun taas mittailin, olivat jakkaran harallaan olevat jalat liian leveitä ovien väliin. Lypsyjakkara jää mökille. Nyt se on yöpöydän tapaisena. Siinä on yövalona Valinten tatti-valaisin nuoruudestani. Jakkaraa voi käyttää myös kukka-alustana tai sille voi nostaa jalkansa kun istuu kamarin korituolissa.

Kotiin löysin todella pienen suomalaisen jakkaran, jonka vielä sain puoleen hintaan. Jakkaran nimi on Lilliputti.