Keväisiä tunnelmia

 Poikkeuksellisen lämmin sääjakso sai ihmeitä aikaan. Tuntuu ja näyttää jo keväiseltä. Ensimmäiset krookukset kukkivat. Lumen alta paljastuu koko ajan uusia kukkia. Melkein kaikki lumi onkin jo sulanut mökin pihalta.

Leskenlehdet kukkivat. Näitä on jo paljon.

Sinivuokkojen kukinta alkoi.

Luulin, ettei lumen alta paljastuisi yhtäkään kukkivaa jouluruusua, mutta löytyi sentään yksi. Myös rönsyleinikit, ailakit ja vuohenputket kasvavat vauhdilla.

Ensimmäiset perhoset ja kimalaiset olivat liikkeellä.

Peippo viserteli ja sisilisko nautti auringosta vierastalon edustalla. Liian aikaisin nämä kaikki ovat liikkeellä, toivottavasti ne selviävät, koska lämpöä ei enää kestä pitkään, tulossa on ilmeisesti taas takatalvi.

Pajunkissojen aika

 Pääsiäiseen on vielä aikaa, mutta pajunkissat, jotka siihen kuuluvat, ovat jo valmiita. Niitä on tänä vuonna runsaasti ja pakkasyön jälkeen lumi kantoi ja kerääminen oli helppoa. Naapurin mailta ne hain, ilman lupaa, sillä tiedän, että hän pitää pajuja rikkaruohoina. Kyllä minä itsekin poistan pajuja notkosta, jossa pajut ovat eri lajia, maata pitkin leviäviä ja oksaisia. Ne estävät kulkemiseni siellä. Pajuja (Salix) on satoja lajeja, Suomessa parikymmentä. Kissoja tekevä laji on kiiltopaju.

Keräämäni pajut ovat jäykkiä maalaispajuja, eivätkä ne taipuneet sellaiseen kranssiin, jota olin ajatellut.

Kovin paljon pajuja ei voinut ottaa, sillä pölyttäjät saavat niiden siitepölystä ravintoa. Isojen pajujen luona kuuluu keväisin surinaa, kun parvittain hyönteisiä ruokailee niissä.

Papujen varret ovat kauniin värisiä.

Jos kannussa olevat pajut juurtuvat, yritän tehdä niistä kasvavaa aitaa.

Kevät keskeytyi

Takatalvi keskeytti kevään etenemisen. Taitaisi olla vuorossaan jo kolmas sellainen. Ulkona oli koleaa, lämpimän kauden jälkeen muutaman asteen pakkanen tuntui kylmältä, tuuli jäähdytti ilman. Lumikellot peittyivät uuden lumen alle. Sanotaan, että kevät keikkuen tulee, kun tarkoitetaan vaihtelevaa säätä. Olen kuullut sellaisenkin selityksen, että keväällä ruokavarastot olivat muinoin niin vähissä, että ihmiset horjuivat keväällä nälissään. Yöpakkaset hidastavat edelleen kevään etenemistä. Sisällä kevätkukat kukkivat. Ostin niitä kun omia kukkia ei vielä ole. Kaunokaiset, narsissit ja helmililjat pääsevät myöhemmin pihalle ja kukkivat toivottavasti seuraavina vuosina siellä.

Terttuseljan oksat ovat taattuja vihreyden tuojia.

Kun valitin lämpimän ilman loppumista naapurille, joka koko ikänsä on asunut vastapäisen mäen talossa, sanoi hän, että ei vielä kevään aika olekaan. Oikeassa hän oli, ei mökkipaikkakunnalla kevät ala maaliskuussa. Mutta etelän kaupungissa, jossa olen käynyt syntymässä, kadulle oli jo tehty istumaan houkutteleva paikka.

Ja kotikaupungin puutarhassa kukkivat kurjenmiekat ja talventähdet. Pioneissa näkyi jo punaisia alkuja. Omia kurjenmiekkojani taisin tuhota, kun nostin osan niistä kukkapenkistä ja istutin ne ruukkuun, jonka upotin kasvilavaan. Pitää tilata uusia tilalle. Kurjenmiekat kuuluvat vanhaan pihaan.

Kyllä kevät nyt etenee, sulat paikat suurenevat, valon määrä kasvaa ja eilen kuulin ensimmäisen kerran mustarastaan laulavan. Se on varma kevään merkki.