Suvi-ilta

Oli pitkästä aikaa lämmin päivä ja aurinko paistoi illallakin. Oli pakko lähteä ulos, olihan yksi vuoden pisimmistä päivistä. Lähdin ensiksi tervehtimään juhannuskukkiani, valkolehdokkeja.  

Matkalla valkolehdokkipaikalle en oikaissut hakkuualueen läpi, se on vaarallisessa vaiheessa, kun mätästyksessä syntyneet kuopat ovat peittyneet vadelma- ja muun kasvuston alle. Kiersin sen mäenrinteen metsää pitkin. Metsässä lauloivat viherpeippo ja peippo ja kauempaa kuului yksittäisen käen kukuntaa. Hyttyset inisivät ympärillä, oli oltava liikkeellä, muuten ne iskivät kimppuun.

Tutussa paikassa oli tänä vuonna kolme lehdokkia kukassa. Kukat tuoksuvat öisin, nyt olin tarpeeksi myöhään liikkeellä, sillä tuoksu oli voimakas. Sitä sanotaan jasmiinimaiseksi. Kukan erittämillä aromaattisilla estereillä houkutellaan yöpölyttäjiä. Kukat heijastavat valoa ja niiden sanotaan muistuttavan enkeliä.

Oman metsäni valkolehdokki, jonka löysin kaksi vuotta sitten, ei kuki. Viime vuonna sen kohdalla oli lehtipari, tänä vuonna vain pienen pieni lehden alku. Olen ilmeisesti itse syypää tähän, kun olin siistinyt kasvin ympäristöä, niin ei saisi tehdä. Tämä ja paljon muuta selvisi pitkästä keskustelusta, jonka kävin  tekoälyn, ChatGPT:n, kanssa valkolehdokista. Se alkoi kysymykselläni kasvin vaatimasta sienirihmastosta. Orkideamulta ei käy, mutta maariankämmekän ympäristössä voisi olla oikeanlaista maata. Ja tekoälyn ohjeen mukaan kaivoin multaa lähellä kasvavan maariankämmekän vierestä ja ripottelin sitä valkolehdokin kasvualueelle. ChatGPT teki minulle ohjelman, miten voin seurata valkolehdokin kasvatusta ja lopuksi se kiitti minua "koska sinulla on selvästi aitoa kiinnostusta luonnon hienovaraiseen dynamiikkaan" ja toivotti onnea ja kärsivällisyyttä projektiini. Ja tämä ei ole keksittyä, vaan totta! Myöhemmin löysin lähistöltä isomman, noin 5 cm:n mittaisen lehden, jonka tulkitsin valkolehdokiksi. 

Toista juhannuskukkaani, maariankämmekkää, löytyy erilaisista paikoista metsässäni. Myös se on orkideakasvi, muttei valkolehdokin lailla rauhoitettu. Sen kukinta ei täysin vielä ole alkanut, mutta joitakin hentoja kukkia löytyi. 

Tapasin valoisassa suvi-illassa myös eläimiä. Läheisellä naapurin laitumella olivat hevoset yöpalalla. Ne lähtivät minua kohti, muttei minulla ollut leipäpaloja mukana niille annettavaksi.

Retken lopulla aurinko oli jo alhaalla, sen säteet siivilöityivät kuusimetsän läpi.

Juhannusta kohti

Oli aika siirtää pelargonit kuistille, mutta sitä ennen sen ikkunat oli pestävä. Ikkunanpesu ei ole suosikkipuuhiani. Enkä mökillä tee sitä joka vuosi. Nyt aloitin yhtenä sateisena päivänä kuistin sisäikkunoista. Ja pelargonit pääsivät sen ikkunalaudoille. Uusimmat niistä eivät ihan vielä kuki.

Kukkivat pelargonit jätin sisälle.

Seuraavana päivänä  pesin kuistin ikkunat ulkopuolelta. Palasina on norsukin syötävä. Jatkoin mökin muidenkin ikkunoiden pesemisellä, onhan tulossa Juhannus. Yhdeksi päiväksi hankin itselleni kaverin, lähinnä siksi, että jos tikkailta sattuisi putoamaan, olisi joku paikalla. Tikkaat kun pitää laittaa paikoilleen hiukan epäkäytännöllisesti, kun niitä ei voi laittaa kukkapenkkeihin. Apulainen pesi ikkunoita rivakasti ja kulki ronskisti pihallani välittämättä poluista. Vedin henkeä enkä huomauttanut asiasta. Hankalinta oli mökin ikkunoiden pielilautojen pesu, niissä oli mustia homepilkkuja.

Vielä puhtaat matot tuvan lattialle.

Ja sitten perinteinen seitsemän erilaisen luonnonkukan kimppu.

Juhanusruusu, vaikka ei omalta pihalta olekaan.

Ja mökki on valmiina Juhannukseen.

Kesäkuun tuoksuja

 Sateen jälkeen ilma oli raikas ja täynnä tuoksuja, oli jäätävä hengittämään sitä. Mökkitien ja mäelleni johtavan tien varrella kasvavat pihlajat kukkivat ja niiden aromi on voimakas. Pihallani niitä on aitan päädyssä, keskellä pihaa ja kasvihuoneen takana. Näiden laji on ilmeisesti kotipihlaja (Sorbus aucuparia). Tieteellisestä nimestä tulee mieleen tiettyjen piirien suosima makea marjaviini Sorbus. Kasvihuoneen takana oleva pihlaja ei ole kaatunut sen päälle, vaikka apumies ennusti niin käyvän. Asiahan on toisin, uskomusten mukaan pihlaja suojelee ja karkottaa pahaa. Linnuille sen marjat tarjoavat ravintoa ja kukat mettä hyönteisille. Siinä viihtyvät jäärät ja muut kuoriaiset.

Mökin läheisyydessä tuoksu on hillitympää ja hienostuneempaa. Syreenini kukkivat, eivät runsaasti, mutta kukkivat kuitenkin.

Kimpun nappasin naapurin pihalta, jossa syreenit kukkivat paljon runsaammin. 

Kielojen tuoksu on voimakkaampaa metsän puolella, vaikka kukkii se pihallakin.

Metsässä kukkii myös oravanmarja. Sen tuoksu on heikko. Alkukesän tuoksuvat luonnonkukat ovat hentoja ja valkoisia. Ilmeisesti yksinkertainen rakenne auttaa niitä kukkimaan nopeasti ennen kuin isommat kasvit varjostavat niitä. Valkoinen väri näkyy hyvin vaaleassa kesäyössä ja auttaa pölyttäjiä löytämään kukat.

Suolla tuoksuu voimakkaasti, sen reunoilla kukkivat suopursut. 

Myös koiranputkea tuoksuvat, kun tarpeeksi läheltä nuuhkii. On vaan varottava kukan muita vieraita.

Kesäkuun tuoksuihin kuuluu myös hyttyskarkotteen aromi, jota joutuu haistelemaan koko kesän.