Ostoksilla puutarhalla

Kävi niin kuin olin epäillytkin eli uusi kuistini muuttui varjoisaksi kun isot puut ovat lehdessä. Pelargoniat lopettivat kukkimisen. Varjostavat puut ovat omia puitani eikä niitä siis kaadeta. Ellei ole pakko. Liian lähellä saunan seinää kasvavat kaksi koivua täytynee kaataa ja ehkä valo sitten hiukan lisääntyy. Ainakin saan sitten kunnon koivuklapeja rakennusjätteen ja niiden surkeiden oksanpätkien tilalle, joita puuvajassa on. Kasvihuoneen korvikkeeksi kuistista ei ole kuin keväällä, mutta kiva siellä on istua ja katsella vaikka sadetta, jota taas on saatu. Kun elämä juhannuksen jälkeen rauhoittui, halusin oikeaan puutarhamyymälään hakemaan kasveja, joita ei turhaan ole kuljetettu ja seisotettu myynnissä. Ja josta saa neuvoja. Päädyimme verenpisaroihin pelargonioitten korvaajiksi.

Huomasin puutarhalla melkein loppuunkukkineita orvokkeja ja sainkin sen ainoan sinisen kaupanpäällisiksi.

Vaaleanpunainen  ihanuus päätyi koristamaan pöytää.

Vierastalon vinttilä

Vanha ystävä ilmoitti, että hän oli ajatellut tulla miehensä kanssa mökilleni. Ei siinä mitään, mutta tuli kiire saada vierastalo asuttavaan kuntoon. Yläkerroksen sain valmiiksi juhannuksen jälkeen. En todellakaan pidä talon kasarityylistä. Yläkertaan ei ole vedetty sähköjä ja sen vuoksi siellä on öljylamppuja ja niistä kyllä pidän. Aikoinaan metsästin öljylamppuja, yhden pienen sain, ja yhden ison osti. Mutta täällä niitä oli ja kaikki jäivät minulle. Pitää vaan opetella käyttämään niitä.

Vihreät öljylamput sopivat yhteen talosta löytyneen vihreän maljakon kanssa. Kerään lupiinien kukinnot pois, etteivät ne enempää leviä. Valkoisella maalilla tilaa saisi raikastettua, mutta en jaksa nyt edes ajatella niin suurta urakkaa. Yritin parantaa tilan ilmettä vaaleilla kalusteilla ja tekstiileillä. Vanhasta kalastuksesta on jäljellä vain pöytä. Tuolit olivat alakerrassa. Tein niihin uudet päällysteet kotisohvan verhoilussa yli jääneestä kankaasta. Etureuna on hiukan kuhmurainen, mutta toivottavasti istujat tasoittavat sitä. Puupintoja käsittelin pesun jälkeen viinietikka-oliiviöljyseoksella ja ringremoverilla.

Oli aikamoinen urakka raivata tila. Parvekkeella oli homeisia vakosamettinojatuoleja. Ne lensivät pihalle jo talvella. Myöhemmin kippasin parvekkeen kaiteen yli kaksi runkopatjasänkyä, kaksi kulmikasta nojatuolia ja sohvan, joka olikin vuodesohva. Sisällä hiirenpesiä ja hiirten syömiä tekstiilejä. Kuljetusfirmalle tuli jo toinen keikka viedä tavaraa hävitykseen. Tähän kuormaan tuli myös varastosta mm. kaksi putkitelevisiota ja jääkaappi. Molemmin puolin ikkunaankin on öljylamput, toinen on uudempaa tuotantoa, toinen vanha.

Raakalautaseinät, lakattu puulattia ja punatiilimuuri pysyvät, mutta ilme yleisilme hiukan parani.

Juhannustaikoja

Nuorena tyttönä tapasin kerätä juhannusyönä seitsemän erilaista kukkaa tyynyn alle. Siitä nuoresta miehestä, josta näkisin unta, tulisi aviomieheni. En kovin hyvin muista uniani, en ainakaan muista nähneeni miehistä unta eikä sellaista miestä sitten ole löytynytkään, jonka kanssa papin eteen olisi menty.

Liekö syy siinä, että kukat yhden perinteen mukaan olisi pitänyt kerätä seitsemältä eri niityltä. Kun tietää, miten paljon hyttysiä on juhannuksen aikaan liikkeellä, olisi seitsemän niityn etsimisestä seurannut sellainen paukamien määrä, että tuskin olisi yöllä yhtään pystynyt nukkumaan. Haasteellista tässä taiassa oli myös se, ettei sen jälkeen, kun oli kukat poiminut, olisi saanut enää puhua. Muista minua oli kiva härnätä.

Tapa on edelleen jatkunut ja huvikseni olen kukkia keräillyt. Tämän juhannuksen kimpussa on puna-apilaa, poimulehteä, niittyleinikkiä, harakankelloa, ojakellukkaa, hiirenvirnaa ja niittynätkelmää. Hyvänä kesänä, kuten nämä vuonna, tehtävän haasteellisuutta voi lisätä ja yrittää kerätä seitsemän valkoista kukkaa.

Tietolähteeni (Emännän tietokirja vuodelta 1930) mukaan juhannuksen nykyisistä viettotavoista on vanha taikojen teko luonnollisesti hävinnyt ja juhannusta vietetään keskikesän juhlana.

Saman kirjan mukaan pihamaalle ja asuinhuoneisiin tuotujen lehtipuiden, lehvien ja köynnösten ohella ovat juhannustulet olleet tämän juhlan pääasiallisimpia tunnusmerkkejä. Sateet mahdollistavat tämän tradition jatkumisen, vaikka muuten aurinkoinen juhannus olisikin parempi.