Puolukan vuoro

Oli upeita, aurinkoisia ja lämpimiä päiviä ja puolukoiden poiminta oli helppoa ja hauskaa. Tein useampia retkiä metsään.

Aloitin suon laidalta, se on lähin marjapaikka. Mökin viereisessä kuivassa rinteessä ei tämä vuonna puolukoita ollut.

Marjoja löytyi myös vakio paikasta, notkosta loivasti nousevasta rinteestä.. Vakio poimintakaveri ei päässyt mukaan keittiöremontin vuoksi.

Paikasta löytyi suppilovahveroitakin, niitä en ennen ole näiltä mailta löytänyt. Niitä oli niin vähän, että jätin ne metsään. Kanttarelleja oli enemmän ja ne poimin pois.

Metsässä oli niin kaunista, että oli pakko välillä istahtaa ihailemaan sitä. Hirvikärpäsetkin pitivät taukoa ja jättivät minut rauhaan.

Paluumatkalla, kun astia oli jo täynnä, löytyi tietysti kaikista paras paikka. Myöhemmin palasin sinne poimimaan marjat. Ne alkoivat jo olla ylikypsiä ja sitten tulikin ensimmäinen yö kun oli  pakkasta. Talven marjat onkin nyt koossa.

Tein marjoista ensin vispipuuroa. Mielessä oli loru: "Enpä tiedä parempaa, kuin on puolukkapuuro, viisi annosta sitä söin ja nyt oon onnesta kuuro." Niin ei minulla kuitenkaan käynyt ja seuraavaksi leivoin puolukkamuffinseja. Ilman muffinsvuokaa, niin kuin näkyy.