Talvi voi tulla

 Talvi on tulossa, vaikka en sitä erityisemmin odota tai toivo. Hiljalleen olen siihen valmistautunut. Kasvihuone on tyhjennetty ja siivottu, seinät pesty ja räystäskourut tyhjennetty. Pihlajanmarjoja, joita olen ihaillut, on nyt täälläkin.

Punaisen lisäksi myös vihreää. Pieniä kuusentaimia kasvaa pitkin pihaa ja nypin niitä pois. 

Pelargoniat olen siirtänyt sisälle mökkiin. Ahdasta niillä on, mutta jotkut vielä kukkivatkin. Keväällä, jos ne selviävät talvesta, on taas aika leikata niitä.

Olen suojannut pensaita ja puita. Kasvilavaan upottamani ruukut, sipulikukat ja muut, olen peittänyt metalliromulla, rentukat muovipurkeilla. Sähköuunin ritilät käyvät moneen tarkoitukseen. Ostin muovisia nimikylttejä, sillä aikaisemmista, jäätelötikuista ja muista puisista nimilapuista tekstit hävisivät talven aikana.

Ennen lumimyrskyä ehdin vielä poimia koivunoksia maasta ja kaadetuista puista. Tein niistä ja pesulan metallihenkarista metsämaiseman mökin oveen.

Kauriiden jälkiä alkoi näkyä pihalla heti kun maassa oli lunta.

Syksyistä satoa

Metsästä ja pihalta löytyy muutakin poimittavaa kuin syötävää. Olen kerännyt sammalta, oksia, käpyjä ja tammenterhoja askartelutarpeiksi.

Nämä tammenterhot ovat naapurin pihalta. Tammi on erikoinen, siinä on isot nahkamaiset lehdet, terhoja tulee paljon, mutta ne eivät ala kasvaa. Yksi tuttu sanoi, että se on Kanadan tammi.

Lämpimänä päivänä lähdin metsään katsomaan, onko siellä suppilovahveroita. Aiemmin löytämässäni paikassa niitä oli ja hiukan laajemmallakin alueella. 

Muualtakin löytyi muutama yksittäinen sieni.

Vielä löytyi kanttarellejakin, mutta en poiminut niitä. Painoin vaan paikan mieleeni.

En poiminut suppilovahveroitakaan, sillä naapuri, joka poimii marjoja, poimii myös sieniä. Ja hän kertoi löytäneensä hyvän paikan ja kysyi haluanko suppilovahveroita. Niitä oli löytynyt todella paljon.

Sienet halki, puhdistus ja pannuun. Olen tehnyt niistä kastiketta, keittoa ja piirakkaa. Ja pakastimeenkin sieniä riitti.

Vaihdantatalous toimii, pyysin sienien tuojaa hakemaan talviomenoitani ja hän pakkasi niitä repullisen mukaansa. Omenat ovat säilyneet hyvin, ne ovat pehmenneet ja ovat ihan syötäviä. Maahan pudonneet omenat vein metsänreunaan, jossa toivon rusakoiden pysyvän.

Marraskuun kauneutta

 Ensimmäinen oikea pakkasyö huurrutti metsän ruohot. On kuin joku olisi sokeroinut ne.

Kukat ovat kuihtuneet, mutta nyt lehtien kauneus tuli esiin.

Sammaleiset kivet tuovat vihreyttä metsään kun kasvillisuus on kuihtunut. Niiden muodot näkyvät nyt selvästi.

Pienet tammen taimet erottuvat nyt hyvin. Niitä löytyy yllättävän paljon. Pieni taimi, suuret lehdet.

Lieko ja puolukka säilyvät vihreinä.

Osa pihlajanmarjoista on vielä punaisia.

Muutama kielon marjakin löytyy.

Yhtenä päivänä lumi oli kaunistanut aamulenkin polkuni.

Pyhäinpäivän kynttilät

Sattumalta huomasin, että TV:ssä esitetään taas tanskalaista sarjaa Fra yt til nyt eli Vanhasta kauniiksi. Jaksossa Maria teki kynttilänjalkoja rautaromusta. Samaa olen minäkin tehnyt, mutta en puhdista enkä lakkaa vanhoja koneiden osia, sillä pidän ruosteesta eivätkä kynttilänjalat ole sisätiloissa, vaan grillikatoksessa. Nyt niissä palavat pyhäinpäivän kynttilät. Aika moni tuttu on tämän vuoden aikana jättänyt tämän maailman. 

Näitä esineitä grillikatoksen vallanneet oravat eivät saa sotkettua. Ne mussuttavat siellä käpyjä.

Omavaraisbloggaajien marraskuun aiheena on kunnostus ja korjaus. Ryhmän ovat ideoineet Satu (tsajut.fi) ja Heikki (korkeala.fi). Kuuntelin YLE:n Kulttuuriykkösen keskustelua FIX-näyttelystä, jossa itsekin kävin. Ohjelmassa todettiin muun muassa, että mikään ei ole huoltovapaata, vaatteiden, huonekalujen ja rakennusten lisäksi myös maailma tarvitsee huoltoa ja hoivaa. Siitä muistuttaa poikkeuksellinen myrskykin.

 Olen kunnostanut mökiltä löytämiäni huonekaluja ja ottanut kaikkea mahdollista uusiokäyttöön. Ideoita haen TV:n lisäksi mm. saksalaisesta Landlust-lehdestä ja sen sivuilta netissä. Myös Pinterestistä löytyy vinkkejä. Työläin tämän paikan kunnostustöistä on ollut kulmakaappi.

 Nikkaroinnissa ja rakentamisessa olen onneton ja isommat työt olen teettänyt remppamiehellä tai apumiehellä. Kesällä kunnostin kuistin ikkunaa, josta maali oli alkanut irrota. Poistin irtoavan maalin ja maalasin puitteen uudelleen ja mielessäni mietin, että itse kunnostamani ikkunat ovat säilyneet paremmin kuin nämä remppamiehen työstämät. Mutta minä pakersin ikkunoiden parissa päiväkausia ja remppamies taas tekee kaiken mahdollisen nopeasti koneella. Näin säästyy toki asiakkaan rahaa.

Nyt on käynnissä romun hyödyntäminen. Ostin ison avoimen varaston eteen kevytpeitteen. Sitä  tuuli vie mielensä mukaan ja talvella lumet tulivat sisään peitteestä huolimatta. Pihapiiristä löytyi vanhoja raskaita koneenosia ja ne pitävät peitteen paikoillaan. 

Varastossa on kymmenen litran maalipurkki melkein täynnä nauloja, ruuveja ja erilaista purkutavaraa. Sitä penkomalla löytää kiinnikkeitä joka tarpeeseen.

Romupyörä sai arvoisensa lyhdyn roskakuopasta löytyneestä puhkikuluneesta  emaliastiasta.

Puuvajassa oli osa jostain esineestä, ehkä reestä, joka oli laitettu polttopuiksi. Vain osa, iso koukku ja vähän puuta, oli jäänyt jäljelle. Siinä palaa nyt lyhty valaisemassa puuvajan ovea. 

Romuja löytyy vielä paljon, niistä saa jouluksikin koristeita näiden pyhäinpäivän valojen lisäksi.

Linkit omavaraisuuteen pyrkivien sivuille alla.

Kasvuvyöhyke 1

Krutbacken 

Kasvuvyöhyke 2

Sarin puutarhat 

Kasvuvyöhyke 3

Tsajut 

Evil Dressmaker 

Sininen tupa 

Kasvuvyöhyke 7

Korpitalo