Pian on joulukuu

Marraskuu on loppumassa, mutta kurakeleille ei loppua tunnu tulevan, ei ainakaan kotona kaupungissa. Ostin kuitenkin hyasintteja tuomaan jouluista tuoksua, vähitellen voisi jo aloittaa joulun odotuksen.

Ilahduin, kun joulukuuselle oli pihalla löytynyt paikka, vaikka roskiskatokset uusittiin ja laajennettiin kesällä. Roskien lajittelu vaatii monia astioita sisällä ja ulkona.

Muistutuksia joulun läheisyydestä ei voi välttää. Joulukalentereitakin on posti tuonut kotiin jo kaksi. 

Ostoskierroksella täydensin myös kynttilävarastoja. Tarkoitukseni oli käydä kaupungin joulumessuilla, Tuomaan markkinoilla, mutta niiden valmistelu oli vielä kesken vaikka aikataulun mukaan piti olla avajaispäivä. Ehkä myyjät odottivat sitä, että tämäkin tapahtuma taas perutaan ja valmistelut olivat jääneet viime hetkeen.

Vanha hieno karuselli oli jo paikallaan. Se ei vielä pyörinyt, taustalla oleva maailmanpyörä sen sijaan liikkui. Ehkä oli parempi näin, etten päässyt tänä viruksen aikana tungokseen torille kun joululahjoistakin kiireisimmät on jo hankittu.

Joulutunnelmaa löytyi Ruiskumestarin talolta, joka on Helsingin vanhin puurakennus. Se on ollut paikallaan jo vuonna 1818.

Hyasintti täälläkin on pöydällä. Kohta on aika jättää kaupunki ja lähteä katsomaan, mitä kuuluu omalle mökilleni, joka on vain noin satavuotias. Onko se lumen saartama vai jatkuuko pimeys sielläkin.

Vihreyttä kasvihuoneeseen

 Pieni kasvihuoneeni selvisi ensimmäisestä kesästään ihan hyvin. Tomaatteja, sitten kun ne alkoivat kypsyä, tuli paljon. Pitää vaan etsiä taimia, jotka jäisivät vähän pienemmiksi. Kesän taimet olivat niin suuria, etten pysytynyt niitä edes karsimaan kun en mahtunut kasvihuoneeseen sisälle. Nyt kasvihuone on tyhjennetty ja pesin sen seinät sisältä. Toin sinne erilaisia havuja siellä säilytyksessä oleviin astioihin ja kynttilöitä. Jäkäläisiä oksia putoilee puista tielle, josta olen niitä kerännyt. Vihreyttä löytyy myös lattian tiilistä, jotka ovat alkaneet sammaloitua.

Punaisen kynttilän hinnasta osa menee Naisten Pankille.

Kasvihuoneen eteen toin kuusentaimia, jotka pihalla kasvoivat väärissä paikoissa. Mukaan taisi tulla syreeninkin taimia. Jos kuuset säilyvät hengissä kevääseen, istutan ne jonnekin metsään. Sammalta ja jäkälää hain mökkitien toisella puolella olevalta metsäkaistaleelta, joka kuuluu tilaani. Sielläkin on kalliota niin kuin niin monessa muussakin paikassa täällä Hämeessä.

Sateisena päivänä pimeys laskeutui jo neljän jälkeen iltapäivällä.

Kahden päivän talvi

 Aamulla odotti yllätys, maa oli lumen peitossa. Maisema oli vaihteeksi valkoinen kesken marraskuun mustuutta. Bonuksena aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta. Vieläkin pihlajanmarjat tuovat väriä maisemaan. 

Seuraavana yönä oli pakkasta yli viisi astetta. Oli kaivettava esiin talvijalkineet, pipo ja lapaset. Aukeilla paikoilla puhalsi hyytävä viima. Lätäköt olivat jäätyneet kunnolla, samoin tienvarren oja. Aurinko oli kalpea.

Marraskuun luonto on hiljainen, palokärjen saattaa kuulla tai jonkun pienen linnun siritystä. Ääniä, vaikka linnun lentoonlähtöä, pelästyy. Lumi kuitenkin paljastaa, että eläimiä on ollut liikkeellä.

Aika on pysähtynyt, auringon säteet eivät riitä kellon osoittimen varjostamiseen. 

Valkeni kolmas aamu ja kaikki lumi oli poissa. Talviharjoitus on ohi. Taas on kumisaapaskeli. Marraskuun säätä ei ainakaan yksitoikkoisuudesta voi syyttää.

Piha syyskuntoon

 Koristekaalin ruukkuineen olen saanut lahjaksi ja se näyttää säilyvän todella pitkään hyvän näköisenä. Kynttilälyhdyn voitin lähikunnan kyläjuhlien arpajaisista. Mieluummin olisin ottanut enemmän itse leivottuja sämpylöitä joita niitäkin voitin.

Taustalla padassa on vuorimännyn oksia. Pelastin niitä naapurin tuhoamasta puuksi kasvaneesta pensaasta ja nyt niitä on monessa paikassa.

 

Aittarakennuksen edessäkin on taas kanervia.

Mökin edessä ei vielä muuta olekaan kuin vuorimännyn oksia.

Haravoin lehtiä vain kulkuväyliltä ettei niitä kulkeutuisi sisälle. Polkuja risteilee pihalla. Muut lehdet saavat jäädä kastemadoille ruuaksi ja lannoitteeksi. Tai sitten haravoin ne keväällä.

Nyt on myös räystäskourut puhdistettu ja vesiastiat tyhjennetty. Omenapuun ympärillä on verkko kauriiden varalta.

Verkkoa tarvitsevat myös jouluruusun nuput. Taas niitä on ilmestynyt.

Pakkasta on tulossa ja keräsinkin viimeiset omenat sisälle. Isomman puun omenat ovat kypsyessään pehmenneet ja ne ovatkin ihan syömäkelpoisia. Olen tehnyt niistä hilloa ja käyttänyt leivonnassa. Kesä oli harvinaisen satoisa, tomaattejakin riitti lokakuun loppuun. Viimeiset niistä kypsytin sisällä. 

Itse kasvatettu

 Tänä vuonna en etsinyt kuivakukkia toreilta tai kukkakaupoista, kasvatin niitä itse.

Esikasvatin unikkoja ja olkikukkia. Unikkojen siemenet kylvin liian tiheään enkä pystynyt koulimaan niitä kunnolla, mutta olkikukkien kanssa onnistuin paremmin. Taimia tuli runsaasti ja minulla oli niitä useammassa paikassa.

Kuivattelin kukintoja tuvassa, valaisimissa riippumassa. Huomasin, että kukat on poimittava ennen niiden avautumista täysin. Ensi vuonna haluan näitä niin paljon, että niitä jää pihallekin kukkimaan.

Olkikukkia riitti myös vierastaloon. Joukossa on kirjopikarililjan siemenkotia ja muuta pihalta poimittua.

Jovelan Johannan vinkistä yritin kuivata myös suopayrtin kukintoja. Keräsin niitä liian myöhään, eikä niistä tullut kovin hienoja. Mukana kuivuneita ruusuja.

Yleensä olen kesällä ostanut pikkuruusuja. Laitoin edellisten vuosien ruusut kasvihuoneeseen. Siellä ne viihtyivät hyvin ja kasvoivat isoiksi. Ruusuja riitti koko kesän, uusia ei tarvinnut ostaa.

En myöskään ostanut pelargonioita, keväällä ottamani pistokkaat kasvoivat hyvin ja kukkiva loppukesällä kuistilla.

Laveasti tulkiten tämä juttu sopinee suuntanaomavaraisuus-bloggaajien marraskuun aiheeksi, joksi Satu (https://tsajut.fi) ja Heikki (https://korkeala.fi) ovat keksineet Mitä ostin ennen valmiina, mutta nykyään teen itse. Alla olevissa linkeistä löytyy juttuja aiheesta.

Vyöhyke 1

Jovela

Apilankukka

Sateenkaaria ja serpentiiniä

Vyöhyke 2

Sarin puutarhat

Vyöhyke 3

Tsajut

Mikä itä 

Evildressmaker

Vyöhyke 4

Puutarhahetki

Vyöhyke 7

Korpitalo