Lumitöitä

 Pitkän pakkasjakson jälkeen tuli suojasää ja olihan sitä käytettävä hyväksi. Lunta on harvinaisen vähän, eikä linnaa saanut siitä tehtyä eikä ukkoakaan, mutta lyhty syntyi. Kun palloa pyöritti, kaikki lumi, joka oli kevyttä pakkaslunta, tarttui siihen ja maa paljastui. Lunta en halunnut poistaa, vaan se saa jäädä suojaamaan maata pakkaselta, jota taas on tulossa. Tein vain pieniä palloja.

Lumet tulivat osittain alas peltikatoilta, mutta onneksi ne eivät osuneet poluille eivätkä täyttäneet niitä. Tiputin harjalla lumet kasvihuoneen katolta. Samalla tulivat alas viimeiset lehdet ja likaakin lähti lumen mukana.

Varsinaisiin lumitöihin minulla on uusia apuvälineitä. Kylätalon myyjäisistä löysin kauan etsimäni luudan. Pikkulikkana, kun sisarukset olivat koulussa, kuljin aikuisten mukana ja tapitin hiljaa, mitä he tekivät. Kylältä yksi vanhempi mies kävi meillä tekemässä luutia. Luudan varsi oli erilainen kuin tässä. Ehkä maakunnilla on omat luudantekoperinteensä.

Toisen apuvälineen, akkulumilapion, hankin jo viime vuoden talven lopulla. Paksussa nuoskalumessa siitä ei silloin ollut yhtään apua. Mutta nyt kevyt pakkaslumi lensi sillä pitkälle. Mutta se on tarkoitettu tasaisille pinnoille, ei minun muhkuraisille pihapoluilleni. 

Osan mökille johtavaa tietä puhdistin akkulumilapiolla. Alaspäin meneminen oli helppoa, mutta koneen raahaaminen takaisin ylös raskasta. Kolalla viimeistelin tien toisen puolikkaan puhdistamisen lumesta.

Viime vuonna selvisin lapioimalla tielleni polun, mutta mökkitien auraajan pitkälle tieni puolelle työntämä valli oli liian iso lapioitavaksi. Pyysin naapuria apuun linkonsa kanssa. Vahingossa hän peruutti traktorin päin tonttini numerokylttiä, jota laki edellyttää. Kyltti oli korjattavissa ja siirsin sen turvallisempaan paikkaan. Ja yritin tänä vuonna käsimerkein ohjata auraajaa työntämään lumet tien toiselle puolelle, mutta hän vain morjesti.

Suojasää kesti niin lyhyen ajan, ettei lyhty heti sulanut. Saan kerrankin nauttia siitä pitkään.

Talven kukkia

 Jouluruusut kukkivat vielä. Ostin ne jouluksi, mutta oikeasti hankin ne istutettaviksi keväällä  pihalle. Jotkut otukset ovat tuhonneet pahasti entiset jouluruusut, syöneet nuput ja versot. Ja kyllä keväällä pihalta pitäisi löytyä jouluruusun kukkia. Pitää vaan keksiä, miten kesällä suojelen uudet istutukset.

Ensin pitää tietysti saada jouluruusut selviämään kevääseen saakka. Luin, että niiden ympärille ruukkuun pitää laittaa sammalta, joka säilyttää kosteuden. Toisen istutin isompaan ruukkuun ja sinne lisäsin reunoille ja pohjaan sammalta. Toisessa on sammalta ruukun ympärillä. Viileydestä ja pienestä pakkasestakin jouluruusut selviävät hyvin.

Nuppuja kukissa jo on.

Neuvonantajani Emännän tietokirja vuodelta 1932 ohjeistaa: Krookukset ovat hyvin kiitollisia sipulikasveja, kunhan vain malttaa jättää ne kyllin kauaksi aikaa kellariin, ennen helmikuun alkua ei krookuksia pidä hyötää, mutta tästä ajasta alkaen ne menestyvät hyvin asuinhuoneen ikkunalla. 

Ensimmäinen kookukseni on kukkinut ja kuihtunut, mutta uusia on tulossa. Pelätessäni mökin jäätymistä, käärin krookusruukun kevyttoppatakkiin ja kannoin sen naapuriin.

Emännän tietokirja toteaa myös, että kun kukkasipulien kukinta voidaan järjestää aikaan, jolloin ei juuri muita asuinhuoneissa menestyviä kukkakasveja ole, on niiden viljely sitäkin mielenkiintoisempaa. Odotankin ilmojen lämpenemistä, jotta voisin ostaa lisää kukkia. Pakkasella niitä ei voi kuljetella.

Valoa ja valkeutta

 Tuli talvi ja tosissaan tulikin, hyytävän kylmänä ja lumisena. Mökkiä ympäröi valkoinen maisema. Joku etiäinen sai minut ostamaan syksyllä merinovillaisen urheilualusasun. Se päällä en ole palellut. Mutta nyt katselen pitkän ajan säätiedotuksia, olisi jo helpomman sään aika.

Savupiipusta nouseva savukin on valkoista.

Valkoisuus häikäisee, mutta aurinkokin on alkanut ilmestyä kirkkaana esiin. Heti talvipäivän seisauksen jälkeen se paistoi koko päivän. Illalla taivaanranta muuttui punaiseksi.

Yhtenä päivänä taivaalle syntyi haloilmiön, kun auringon valo heijastui ilmassa liikkuvista jäähiutaleista.

Kuu nousi punaisena hakkuualueen takaa. Ja yöllä se valaisi maisemat. Punaisuudessa on kyse samasta ilmiöstä kuin auringonlaskussa. Matalalla lähellä maata jää- tai muiden kiteiden vuoksi muut sävyt valosta jäävät pois.

Kaupungissa oli valofestivaali, mutta kulkureiteilläni osuin värittömiin kohteisiin. Hyytävää kylmyyttä lisäsi tuuli enkä kovin kauas lähtenyt valotaidetta katsomaan.

Jättiläismunasta sentään heijastui värillisiä kuvioita taidemuseon seinälle. Lasten iloksi oli jätetty isoja lumikasoja eri puolille kaupunkia. Joillekin lumi on riemun aihe. Kasan päällä oli varmaan hyvä katselupaikka.

Maalla maisemat ovat kauniita ja päivät pitenevät. Aina vaan pidemmälle iltaan selviää ilman taskulamppua. Lumen valkoisuus auttaa siinä. 

Kasvua keskellä talvea

Kurkistin, miten sisätiloissa talvehtivat sipulikukat ruukuissaan voivat, ja niissähän oli jo valtavasti kasvua. Mietin, lähtivätkö ne kasvuun liian aikaisin, riittääkö tammikuun valo siihen, että ne kukkisivat.

Kaivoin kokeeksi pari sipulia ruukusta ja laitoin ne valoon

Ulkonakin lehtien ja verkon alta löytyi kasvuun lähteneitä sipulikukkia. Laitoin niiden päälle havuja ja nyt suojana on myös lumipeite.

Jotain aina pitää kasvattaa, johtuu varmaan siitä, että olen alunperin maalainen, vaikka kaupungissa asunkin. Sukuni on viljellyt maata satoja vuosi. Oma viljelyni mökillä on lähinnä harrastus. On vaikeaa esim. esikasvattaa, kun asustaa kahdessa paikassa. Syyskylvöjä tein, niitä on ulkona ja rasioissa kasvihuoneessa. Kaikkea ei tarvitse kasvattaa itse, Pakkanen kasvatti puolestani kukan kuistin ikkunaan.

 Hannes-myrsky ei katkonut mökiltä sähköjä eikä tehnyt muitakaan tuhoja. Mitä nyt yksi lahoava mänty kaatui.  Mutta pakkasten kiristyessä jännitän, pysyvätkö sähköt päällä ja pysyykö mökin lämpötila plussan puolella. Kevään aikana, kun valo vielä lisääntyy, on aika leikata vanhat pelargoniat ja laittaa pistokkaita kasvamaan. Siis jos ne selviävät talvesta. Juurtumaan laittamani maksaruohon oksat ovat alkaneet kasvaa ja juuriakin jo näkyy.

Luonto tuntuu muutenkin olleen sekaisin, pajuissa oli kissoja joulukuun lopulla. Syreeneissä oli isot silmut, niitä otin sisälle kasvamaan.

Omavaraisbloggaajien aiheina vuoden alussa ovat suunnitelmat ja toiveet alkavalle vuodelle. Ryhmä kirjoittaa kerran kuukaudessa yhteisistä aiheista ja kuulumisistaan. Ryhmää paimentaa sen luoja Satu (tsajut.fi).

Kesää varten olen hankkinut kukkien siemeniä, muuta en vielä ole suunnitellut. Varmaan yritän taas kasvattaa perunoita, tomaatteja, kurkkuja ja kesäkurpitsaa. Nyt on aika tehdä lumitöitä ja korjaus- ja kunnossapitotöitä. 

Kasvuvyöhyke 1

Krutbacken

Tillin tilan Anna

Kasvuvyöhyke 2

Sarin puutarhat

Pilkkeitä Pilpalasta

Kasvuvyöhyke 3

Tsajut

Rakkautta ja maanantimia

Caramellia

Kasvuvyöhyke 5

Pieni kotitarvetila