Kirjoituslipaston eli sekretääri

Olin etsiskellyt pientä kirjoituslipastoa isompaan kamariin. Paikka, johon sen olin ajatellut asetti rajat lipaston koolle, isompia olisi kyllä löytynyt. Sitten sopiva lipasto löytyi ja vielä lähiseudulta. Sain lipaston puunattua, sen pikku viat kunnostettua ja asetettua sen paikoilleen. Vielä piti etsiä kuivakukkia maljakoihin. Etsin hortensian kukkia kuivattaviksi, mutta tarjolla on vain suuria värillisiä kukintoja ja minä olisin halunnut valkoisia. Mietin jopa ryöstöretkeä puistoon, jonka puumaiset hortensiat kukkivat parhaimmillaan. Lopulta kuivasin seinämaljakkoon muutaman ruusun. Maljakossa lipaston päällä on lepän oksia.

Sijoitin Emännän tietokirjat lipaston hyllylle ja sitten aloin tutkia kirjoja. Löytyi määritelmä: kirjoituslipasto eli sekretääri, lipaston ja vinokantisen kirjoituspulpetin yhteensulautuma. Kirjoituslipasto kuulemma soveltuu mainiosti emännänhuoneen tai makuuhuoneen huonekaluksi, sen laskukannella voi perheenemäntä tehdä tili- ym. muistiinpanonsa. Sopii sille iPadikin hyvin. Mutta: paras valaistus kirjoituspöydälle saadaan, jos sen vasen pää on kännetty ikkunaa kohti. Minun on ehkä alettava kirjoittaa vasemmalla kädellä.

Mustepullo ja kynä odottavat inspiraatiota.

Kirjan kuvissa ylempänä naisen kirjoituspöytä ja alempana Empirekauden kirjoituspöytä.

Lapsena haaveilin kirjoituslipastosta, jonka kannen alle voisin kätkeä salaiset aarteeni. Toive ei vieläkään toteutunut, sillä kirjoituslipastostani puuttu avain. Sopiva avain on etsinnässä.

Pelargoniat innostuivat kukkimaan

Ryhdyin vihdoinkin kunnostamaan tuvan toista ikkunaa sisäpuolelta. Pidin taukoa pienemmässä kamarissa, join teetä ja ihmettelin vastapäätä, toisen kamarin ikkunalaudalla näkyviä kukkivia pelargonioita. Ne ovat aloittaneet kasvun ja kukinnan nyt lokakuussa. Kukat  olivat alkukesällä hyvässä kunnossa, mutta olin pidemmän ajanjakson poissa elokuun alussa, helteiden aikaan ja  yritin järjestää niille kastelua, mutta tein  virheen. Laitoin pelargoniat pesuvateihin, joissa oli märkää sanomalehteä. Vadit laitoin tuvan lattialle pois auringonpaisteesta. Tästä pelargoniat eivät pitäneet. Kukkien nuput ja osa lehdistä ruskettuivat ja ne oli nypinttävä pois. Mutta nyt, lannoituksen ja hoidon jälkeen kaikki on taas hyvin.

Myös tuvan pelargoniat kukkivat.

Teetauon aikana päädyin siihen, mikä oli välttämätöntä. Ikkunan kunnostus on jätettävä kesken. Vanhojen maalien rapsutus ja entisten tiivisteiden liiman irrotus vievät niin paljon aikaa, ettei maalausta enää voi tehdä, koska ilmat ovat viilenneet. Oma vika, koko kesä olisi ollut aikaa, mutta aina löytyi jotain mukavampaa tekemistä.

Tästä alkaa metsäpuutarha

Metsäpuutarhan perustaminen pitäisi aloittaa metsätyypin selvittämisellä. Se ei kuitenkaan ole helppoa. Alue, johon metsäpuutarhan perustan on tietenkin joskus ollut metsää, mutta se on raivattu pelloksi ja sitten taas metsitetty. Suolle johtavan ojan tienoilla ja muuallakin kasvaa isoja saniaisia. Avoimilla paikoilla on paljon muun muassa lillukkaa, metsäkurjenpolvea ja nuokkutalvikkia. Metsätyyppi voisi olla kuivaa lehtoa.  Siivosin metsäalueen rajalta oksakasat ja osan kannoista pois, niiden alta paljastui multavalta näyttävää maata ja ehdin hankkia sinne kaksi mustianhortensiaa. Hortensioita haluan ehdottomasti enemmänkin kun puutarhamyymälät taas avautuvat.

Siirsin alueelle myös saunan takaa löytämäni taimen, jota epäilen omenapuuksi ja pienen hevoskastanjan alun.

Lähelle marjapensaita, ison koivun juurelle istutin kuunliljat, jotka olivat kesän olleet ruukuissa mökin edessä. Osan jätin vielä ruukkuihin, jotta ne voi siirtää, jos paikka ei olekaan hyvä. Konnantatarta riitti useampaakin paikkaan.

Metsäpuutarhassa pitää myös olla näkymiä. Suon suuntaan, toisen tammen takana, jatkuvat saniaiset ja mäntyjen rungot. Sinne ei avoimempaa näkymää saa.

Toinen suunta on isompaa tammea kohti. Raivasin sille johtavalta alueelta rikkakasveiksi luokittelemani kasvit. Niihin luen myös ruohot etenkin kastikkaat. Jatkoin raivausta tammeen saakka, mutta ei näkymästä kovin hyvää tullut.

Raivaus jatkui saunan taakse. Olin pyytänyt apumiestä kaatamaan huonokuntoisen lepän sieltä, kun se oli vielä kallellaan saunan suuntaan. Mutta en ehtinyt tehdä mitään ennen kuin hän iski moottorisahan isoon leppään, joka hänen mielestään oli kaatumassa saunan päälle. Pelkäsin tammen puolesta ja se sidottiinkin kiinni koivuun eikä se kaatuessaan vahingoittanut tammea. Lisää puita kaatui ja niin tuli saunantausta siivottua.

Nyt on aika siirtyä suunnittelemaan ja jättää alue odottamaan kevättä.

Syksy saapui

Kesä päättyi upeaan ruskaan. Lehtipuut hehkuivat kaupungissa, samoin tienvarren istutukset matkalla maalle. Myös metsät loistivat väreissä, haavat heleän keltaisina ja punaisina, vaahterat tummemman punaisina ja koivut eri keltaisen sävyissä. Mutta on väriä maallakin. Maitohorsmat aloittivat syksyn ruskan värien esittelyn.

Pienet vaahterat vaihtoivat seuraavaksi väriä. Taustan tammessa näkyy jo ruskeita lehtiä. Sitten iso vaahtera liittyi väriesittelyyn mukaan latvasta alkaen.  Ilta-aurinko kultasi keltaiset koivunlatvat.

Metsän saniaiset muutuivat ruskeiksi. Metsässä on nyt helpompi kulkea. Saniaisia on paikoitellen niin paljon, että tuntee olevansa viidakossa.

Yöpakkasten alettua toin lankaköynnöksen sisälle. Anopinkieli palasi kotiin, se ei varmaankaan kestäisi talvea mökin viileydessä. Lankaköynnökselle mökki saattaa olle ihan hyvä paikka talvehtia.

Oli aika hankkia kanervat ja muut syyskukat kuistin edustalla. Callunan seurana marjakanerva ja syklaami.

Riippuorvokin tai riippaorvokin, joksi sitä myös kutsutaan, toin kuistille. Yritän saada senkin selviämään talven yli. Jos se ei onnistu, pitää hankkia kesäksi uusia. Niin herttainen kasvi se on.