Yllätyksiä

 Kesällä kaksi vuotta sitten sain talteen muutaman kuolanpionin siemenen. Kylvin ne ruukkuun, joka on odotellut kasvihuoneen nurkilla. Nyt ruukusta nousi muutama taimi. Hyvää kannatti odottaa, kuolanpioneja ei ole koskaan liikaa.

Ihmeellisiä asioita tapahtuu muutenkin. Kukkapenkkiin on ilmestynyt uusia kasveja. Sen reunalla, johon viime kesänä siirsin konnantataraluetta siivotessa löytyneet kuunliljat, kasvaa nyt rivissä viisi kasvia, joita en ennen ole nähnytkään. On kuin joku olisi ne siihen istuttanut, mutta en ainakaan minä.

Aluksi luokittelin kasvit rikkaruohoiksi, mutta päätin sitten katsoa, mitä niistä tulee. Kun kukat aukenivat, pystyin googlaamaan kasville nimen. Tämä on ilmeisesti rohtoimikkä (Pulmonaria obscura). Kukkien väri muuttuu punaisesta siniseksi ja ilmeisesti lehdetkin muuttuvat kesän mittaan. Muurahaiset kai levittävät näitä. Kovaa vauhtia imikät kasvavat ja kyseessä taitaa olla tuoksuvadelmaa ja konnantatarta vastaava kasvi, jota ei kuriin saa. Kukkapenkistä nämä saavat lähdön. Ensimmäinen on jo uudessa paikassa metsäpuutarhan reunalla.

Seuraava yllätys oli ikävä. Viime viikonvaihteen myrsky oli kaatunut puita metsästäni. Syksyllä kaatuneen kuusen päällä makaa kaksi isoa puuta juuret pystyssä. Tällä nurkalla metsästä ei paljoa ole jäljellä. Muuallakin kuusia oli kaatunut, mutta luonnon monimuotoisuus hyötyy lahopuusta, jota täällä on tulossa.

Keväinen metsä

 Minusta keväinen sinivuokkometsä on lumoava. Vuokkoja on paikoin valtavasti, paikoin vähemmän, mutta kaikki ne ovat hienoja. Kukinta-aikaan käyn päivittäin tervehtimässä metsän kukkia eri paikoissa. Metsäpuutarhan ja sen ympäristön sinivuokoista joku roisto oli käynyt napsimassa kukat suuhunsa. Niin on käynyt myös mökin takana kasvaville vuokoille, siksi niiden päällä on verkko. Metsässä kukat ovat saaneet olla rauhassa.

Niitä on kuivien sananjalkojen ja talvikkien seassa, ruohikoissa ja mättäillä. Värit vaihtelevat. Valkoista sinivuokkoja en tänä vuonna löytänyt. Ehkä sekin on muuttunut siniseksi.

Muitakin kukkijoita löytyy: Kevätpiippo.

Saniaiset ovat heräämässä. Vähitellen niiden kiemuraiset kerät avautuvat lehdiksi.

Näkymä saunan takaiseen metsään alkaa vihertyä hennosti.

Luonto odottaa pakkasöiden loppumista ja lämpötilan nousua ja sitten kasvu etenee vauhdilla ja metsän vihreys syvenee.

Matkalla

Talvi on ollut pitkä ja aika kovakin. Lähdinkin etelään - lapsuuden kotiseudulle Varsinais-Suomeen. Lähdin 8.4. ja silloin mökillä oli vanhaa lunta paikoin vielä parikymmentäkin senttiä ja sen päällä vielä silloisen takatalven lunta. Matkalla katselin tienpenkoilla kukkivia leskenlehtiä ja lumettomia peltoja, joissa peitteiden alla varmaankin kasvaa perunaa. 

Söimme sisarusten ja puolisoiden kanssa lounasta paikallisessa lounaskahvilassa. Sain toiselta siskolta haasteen: tervalepän ja käärmekuusen siemeniä. Aikaisemmin saamiani lepän siemeniä en saanut itämään. Vein siskolle kasvattamani humalan taimen. Hän taas ei saanut mökiltä ottamaansa humalan alkua kasvamaan. Taimi oli nyt helppo kuljettaa, kun versot olivat vielä pieniä. Hiukan mietin sen viemistä, kun se oli niin hyvässä kasvussa koivun kantoa pitkin. Mutta kaivoin maasta humalan juuria ja niistä on jo lähtenyt uusia versoja kasvamaan. Veljen puolelta haasteita tuli vähemmän: kehäkukan ja persiljan siemeniä. Tein koeponnistuksen. Kehäkukan siemenet ovat hyvässä kasvussa, mutta puiden siemenissä ei elämää ole. Lounaan jälkeen kiertelimme kylällä. Traditioihin kuuluu käynti siskon metsässä. Se oli lumeton ja kuiva.

 Omavaraisbloggaajien toukokuun aiheena on ilmaston ja sään vaikutus viljelyyn. Olen ihmetellyt, miten kotipaikkakuntani ja mökin seutu molemmat ovat kasvuvyöhykettä 2. Talvet ja keväät ovat niin erilaisia. Siskon tarhakylmäkukka esimerkiksi kukki viime vuonna paljon aikaisemmin kuin omani.

Matkalla soittelin mökkipaikkakunnalle enkä uskonut korviani kun kuulin, että lumet olivat lähteneet. Mökillä on jonkunlainen mannerilmasto. Keväät ja kesät tulevat yhdellä rysäyksellä. Ja niin saman viikon torstaina kukkivat leskenlehdet mökkitienkin varrella ja ensimmäinen krookus mökin pihalla. Lunta oli vain niissä paikoissa, joihin sitä oli kasattu. Tomaatit ja kurkut lähtevät nopeasti kasvamaan, mutta tällaista säiden vaihtelua ei ennen ole mökillä ollut. On vaikea arvioida, koska taimia voisi hankkia ja viedä kasvihuoneeseen. 

Kun enemmän tutustuu asiaan, tarkoittavat kasvuvyöhykkeet puuvartisia kasveja, puita ja pensaita. Niiden suhteen ei isoja eroja Varsinais-Suomen ja mökkipaikkakunnan välillä ole. Vaahteraa ja tammea kasvaa metsässäni. Tavalliset puut, kuuset, koivut ym. ovat samoja. Lapsuudenkodin metsässä on pieni lehmusmetsikkö, sitä ei itselläni ole. Lounaissuomalainen Huvitus-omenapuu kukki mökillä viime kesänä ensimmäisen kerran, kirsikat kasvavat ja yksi hevoskastanja voi hyvin. Magnolian kukkia voin ihailla kasvuvyöhykkeellä 1b, kodin lähellä olevassa puutarhassa. Sitä en edes haluaisi mökilleni. Sinne löysin kotimaisia kevätkukkia, näsiöitä.

Yhtä kasvia, valkovuokkoa, olen etelämpää kaivannut. Niitä kukkii nyt tien varsilla. Olen niitä hankkinut ja nyt ensimmäiset jo aloittelevat kukintaa mökillä.

Satu (www.tsajut.fi) ja Heikki (www.korkeala.fi) ideoivat ja koordinoivat #suuntanaomavaraisuus -postauksia. Jutut julkaistaan kuukauden ensimmäisenä sunnuntaina. Alla linkit toukokuun postauksiin.

Kasvuvyöhyke 1

Jovela 

Kasvuvyöhyke 2

Urban farming

Pilkkeitä Pilpalasta

Sarin puutarhat

Kohti laadukkaampaa elämää

Kasvuvyöhyke 3

Tsajut

Evil Dressmaker 

Rakkautta ja maanantimia 

Kasvuvyöhyke 6

Farm escape 

Kasvuvyöhyke 7

Korpitalo 

Takatalvi

 Uusi takatalvi katkaisi kevään etenemisen tylysti. Maa peittyi paksuun lumikerroksen, jonka pinnalle oli yöllä muodostunut rapiseva jääkerros. Haravointi ja muut pihatyöt loppuivat. Pakenin talvea kotiin kaupunkiin, mutta siellä tilanne oli yhtä huono. Kaduilla oli lunta, sohjoa ja vettä. Taivaalta tuli lunta, räntää ja vettä. Muistin paikan, jonne voisi paeta talvea ainakin hetkeksi: Kaupungin talvipuutarha.

Puutarhan edustalla oleva ruusutarha oli lumen peitossa, mutta sisällä kukkivat kevät- ja muut kukat.

Kaktushuoneessa kasvien seassa oli hauskoja eläinveistoksia. Siellä kukki myös orkideoita.

Palmuhuoneessa suihkulähdealtaassa uiskentelivat karpit. 

Länsisiivessä oli tutumpia kasveja. Puutarhassa on huonekasveja 100 vuoden ajalta, ilmeisesti kaikki viherkasvit, joita suomalaisissa kodeissa on ollut. Löytyi mm. tuttu isoposliinikukka, joka oli kukassa samoin kuin omani kotona. Sen voimakas tuoksu täyttää öisin keittiön. 

Seinustan näyttelyssä oli akvarelleja kesäisistä kukista. Siivessä on oleskelutiloja, joissa voi syödä omia eväitä, lukea tai vaikkapa tehdä töitä.

Kevät yrittää tulla uudelleen. Pikkuisessa puistossa kodin lähellä kaupungin työntekijät karsivat puita. He liikkuivat alueella, jossa kasvaa kukkia ja olin vähällä huutaa heille, että varokaa, lumen alla on kasveja. Iltapäivällä lumi oli sulanut ja kukat, posliinihyasintit ja kevättähdet, tulivat esiin. Onneksi niitä ei oltu pahasti tallottu.

Mökilläkin lumesta vapaat alueet kasvavat. Muuttolinnuille, jotka ovat hyönteissyöjiä, takatalvi oli vaikea. Lumen tultua punarinta kopsutteli maata mökin kuistin edessä. Siinä räystään alla maa oli jäänyt paljaaksi. Välillä se siirtyi mökin alle. Musersin sille ruokaa talipallosta. Toinen kopsuttelija pihalla on mustarastas. Nyt ruokaa pitäisi jo löytyä paremmin.

Kurkistus kasvihuoneeseen

 Kasvihuone on välitilassa kun olen poistanut talviset koristeet eikä tomaatteja tai kurkkuja vielä voi sinne laittaa. Siellä on nyt ruukkuja, jotka olivat talven upotettuina kasvilavoihin. Koska mitkään sipulikukista eivät vielä ole kukassa, laitoin orvokkeja pöydälle väriä tuomaan. Niiden pitäisi kestää pientä pakkastakin.

Osa talvikylvöistä on ollut talven kasvihuoneessa. Ruiskaunokit ja unikot kasvavat jo, porkkanoista tai olkikukista ei vielä näy alkuja. Näiden päälle laitan vielä muovia suojaksi, koska yöpakkaset ovat palanneet. Talvella niiden päällä olleista havuista on jäänyt neulasia.

Ruukuissa on tulppaaneja ja muita sipulikasveja. Ne eivät ole paljon isompia kuin kasvit ulkona pihalla. Ja ulos nämäkin siirrän kun ilmat taas lämpenevät. Rentukat  kasvavat. Kasvihuoneessa ne ovat turvassa, sillä ulkona joku oli jo käynyt syömässä niitä.

Valkovuokkoja nousee yhdestä ruukusta. Ne ovat varavuokkoja, joista saan niitä lisää, jos pihan kukille tapahtuu jotain. Lisäksi olen talvettanut pari mysteeriruukkua, joista toiseen olen laittanut jo pari vuotta sitten kuolanpionin siemeniä ja toisessa pitäisi kasvaa tervaleppää.

Keltakurjenmiekat voivat hyvin. Haasteena on saada ne kukkimaan. Yritän ensi kesänä lannoittaa niitä runsaasti. Myös rantakukat ovat kasvihuoneessa ruukuissaan, mutta niiden kasvu ei vielä ole päässyt alkuun.

Osa narsisseista oli kasvanut niin pitkiksi, etteivät ne enää pysyneet pystyssä. Hyvä on, ajattelin ja nyt narsissit saavat roikkua maata kohti amppelina. Sammaleeseen voi suihkuttaa niille kosteutta.

Ole harjannut lumella kasvihuoneen katolta roskia ja likaa. Ulkopuolella on vielä siivottavaa ja kun ruukut ja taimet saan ulos, on aika valmistella kasvihuone sisältäkin kesäkuntoon.

Nopea muutos

 Muutama todella lämmin päivä sai aikaan suuren muutoksen. Olin ollut poissa mökiltä ja hämmästyin kun tulin sinne. Nyt piha on melkein lumeton. Poissa ovat takatalven lumet ja vain paikoissa, joihin vanhaa lunta oli kasaantunut peltikatoilta tai lumenluonnista, sitä on jäljellä. Esiin on tullut talven ahkeroitsijoiden työn jälkiä. Piha on täynnä reikiä ja multakasoja. Ensimmäiset krookukset kukkivat jo kukkapenkissä ison kiven vieressä. 

Olen kierrellyt pihalla tutkimassa, mitä on jäljellä, mitä ei. Krookuksia nousee vanhaan tapaan alueelle, joissa niitä on iso kenttä täynnä ja yksittäisiä pitkin pihaa. Koko lumikelloalue on vapautunut lumesta.

Muutama jouluruusu kukkii kohta. Mutta skilloja ei ole nousemassa paikoilla, joissa niitä pitäisi olla. Onneksi istutin kaadetun koivun kannon taakse niitä lisää. Ehkä siitä tulee alue, joka kukkii keväisin täynnä sinisiä kukkia. 

Pihalla on paljon siivottavaa ja siellä on liikuttava varovasti, on vielä märkää enkä muista, missä mitäkin kasveja on. Kukkapenkin esikossa on jo kukka.

Mustarastas on palannut laulamaan pihalle. Sen ääntä kuului jo Pääsiäisen lämpiminä päivinä. Silloin naapurin pellolla näkyneet joutsenet ovat nekin palanneet. 

Peipponen visertää ja raparperia nousee maasta. Kyllä, kevät on tullut.

Lumikellot esiin

Jokavuotinen lumikellokuume iski taas. Kun tiedän, että lumikellot ovat valmiina kukkimaan, mutta niiden päällä on useampi kymmenen senttiä lunta. Aloin tänäkin vuonna lapioida lunta pois paikoilta, joissa tiesin kukkia olevan. Ja löytyihän niitä vanhalta paikalta. Sen reunalta uskalsin poistaa lumet. Kasvit vahingoittuvat helposti kun lunta poistaa ja saatan itse astua niiden päälle.

Olin istuttanut uuden alueen lumikelloja kaadetun koivun kannon eteen. Odotan mielenkiinnolla, miten kannon ympäristö muuttuu, kun iso koivu ei enää vie kosteutta ja ravintoa siltä. Lumikellot löytyivät paikaltaan.

 Ne kaikki olivat valmiina kohta kukkimaan, mutta luvassa oli taas takatalvi, lunta ja pakkasta. Laitoin muovirasioita lumikellojen päälle.

Seurasi taas lämmintä, lumet sulivat ja kun aurinko tuli esiin, avautuivat kukat.

Olen nähnyt lumeen kaivettuja myyrän käytäviä ja lumen alta paljastui multakasoja. Jos liikkeellä on ollut vesimyyrä, on kasveja hävinnyt. Kontiainen on lihansyöjä, mutta kaivaessaan käytäviä se siirtelee sipuleita. Oli pakko kaivaa lumi pois kuolanpionin päältä kun senkin lähellä oli mustakasoja. Onneksi pioni on vahingoittumaton ja jo kasvamassa.

Kaikkea minäkin olen takatalveksi kutsunut. Nyt todellinen sellainen tuli. Yli kymmenen senttiä lunta ja kymmenen astetta pakkasta. Lumikellot ovat peitossa.

Kukkia on näkyvissä enää vain kirjepaperissa.